Suomalaisten ja ruotsalaisten venymisestä voi keskustella loputtomiin, mutta eivät ruotsalaiset Osakan MM-kisoissa niin huonosti urheilleet miltä mitalitilasto näyttää.
Jos vertaillaan esim. voittajia Klüft ja Pitkämäki niin muistetaan kuitenkin että Klüft teki Euroopan ennätyksen ja paransi korkeusennätystä ja teki kauden parhaita lajituloksia. Pitkämäki jäi Suomen ennätyksestäkin lähes kolme metriä. Molemmat olivat lajissaan selviä voittajia, mutta nostaisin kuitenkin Klüftin tuloksen hieman kovemmaksi. Jos Pitkämäen heitot eivät olisi karanneet liian korkealle eikä viimeisessä heitossa keihään perä olisi osunut maahan niin kuin Aki Parviainen sanoi niin tilanne olisi voinut olla toinen. Tätä ei pidä tulkita moitteeksi Pitkämäkeä kohtaan sillä hän heitti kilpailun neljästä pisimmästä heitosta kolme. Pitkämäellä on tulevaisuudessa myös mielestäni paremmat mahdollisuudet tavoitella maailmanennätystä kuin Klüftillä, jonka nopeus ei riitä Joyner-Kerseen ME:n rikkomiseen. Pitkämäki saattaa vielä tehdä hyvissä olosuhteissa nappiheitolla "Hohnit".
Muista mitalikandidaateista Suomelta petti Franz Krüger pahemmin kuin yksikään ruotsalainen vastaavan tasoinen urheilija. Myöskään O-P Karjalainen ei pystynyt varsinaisesti venymään. Muutaman kymmenen sentin parannus varsin vaatimattomaan kauden parhaaseen ei ole sellainen, koska sillä ei ole nykyinen moukaritaso huomioon ottaen merkitystä sijoituksen kannalta. Paula Tarvainen saavutti tavoitteensa onnistuneella karsintaheitolla, mutta hän petti finaalissa pahemmin kuin yksikään suomalais- tai ruotsalaisurheilija. Silloin kun karsintarajan ja finaalipaikan saavuttaminen on urheilijalle sama kuin jollekkin toiselle kilpailu voitto niin käy näin. Reservissä ei ole kapsiteettia itse kilpailuun.
Ruotsalaisten osalta kolme mitalikandidaattia jäi niukasti mitaleiden ulkopuolelle. Heistä Susanna Kallur taisteli viimeiselle aidalle asti mestaruudesta ja teki oman ennätyksensä ja juoksi parhaan sijoituksensa muissa kuin EM-kisoissa. Suomalaisen urheilijan kohdalla tämä katsottaisiin varmasti venymiseksi, mutta ei Kallurin. Mohammed Mustafa sijoittui esteissä neljänneksi ollen paras eurooppalainen. Mustafan suoritus näissä MM-kisoissa oli miesten puolella paras eurooppalainen kestävyysjuoksusaavutus kun jätetään keskimatkat pois. Ehkä me odotettiin Keskisalolta sitä mitalia kun "Mussen" tulos ei ole venymistä. Stefan Holmin neljäs sija voidaan katsoa samanlaiseksi pettymykseksi kuin Pitkämäen neljäs sija Helsingin MM-kisoissa. Molemmat olivat ennen kisoja suosikkeja, mutta jäivät kuitenkin neljänneksi. Kajsa Berqvist menee pettymysten joukkoon, mutta Johan Wissman sen sijaan oli suuri venyjä. Kolme kertaa alle entisen PE:n ja suoraan eurooppalaiselle huipulle. Jos tämä kaveri juoksee Suomi-Ruotsi maaottelussa täysillä loppuun asti, niin suomalaiset jäävät kohta puoli suoranmittaa.
Sitten on näitä sijoille 8-16 sijoittuneita urheilijoita, joita suomella oli näissä kisoissa ilahduttavan runsaasti. Joukossa oli nuoria urheilijoita, kävelijöitä, naisten pikaviestijoukkue, lisää keihäänheittäjiä jne. Lisäksi kotona oli puolikymmentä urheilijaa reservissä loukkaantumisten takia. Siinä mielessä tilanne näyttää hyvältä ja Ruotsia paremmalta, jos näitä urheilijoita pystytään nostamaan jatkossa pistesijoille. EM-kisoja ajatellen Suomen tilanne näyttää tulevaisuudessa jopa erittäin hyvältä. Pahimmassa lamassa ovat pitkät ratajuoksumatkat, joihin pitäisi saada lisää harrastajia. Jonkinlainen kestävyysjuoksu Cup täytyisi perustaa hiihdon tapaan, jotta saataisiin pitkänmatkan kisoja ja juoksijoita.
Mitä tästä voimme päätellä. Ensi viikonloppuna on Suomi-Ruotsi maaottelu ja venymistä tarvitaan taas molemmin puolin.