MM-kisat on sitten oteltu. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi - varsinkin viimeisen viikonlopun ansiosta - positiivinen mieli. Suomalaismenestys parani miltei koko ajan loppua kohti, ja loppuarvosanaksi Suomen joukkue ansaitsee ainakin tyydyttävän. Pitkään kaivattu mitali tuli miltei komeimmalla mahdollisella tavalla miesten pituushypystä - on se Evilä hurjan kova jätkä, arvostan suuresti saavutusta. Tuollaisella asenteella tulevaisuudessakin arvikisamitalit ovat Evilälle täysin mahdollisia.
Neljä pistesijaakin täytti laaditun tavoitteen. Kahdeksan joukkoon sijoittuneet urheilijatkin vastaavat hyvin pitkälti odotuksia, ehkäpä korkeintaan Paula Tarvaisen pistesija oli pienoinen yllätys. Pitkämäeltä taas sitä vastoin odotettiin ennemminkin mitalia, mutta on neljäskin sija kelpo saavutus. Hieman jossiteltavaa kuitenkin jää, sillä Pitkämäki oli tänään Seinäjoella heittänyt yli 88 metriä joissain kyläkisoissa. Karjalaisen ja Tiisanojan pistesija oli täysin ounasteltavissa. Paremmalla tuurilla pistesijoja olisi tullut jokunen enemmänkin, sillä peräti kolme urheilijaa sijoittui sijalle yhdeksän, mikä on kunnioitettava sija sinänsä sekin.
Viimeinen viikonloppu pelasti paljon suomalaisfiiliksiä, kun menestystä alkoi tulla yllättävästikin. Yleisurheilusta ja siinä menestymättömyydestä puhuttaessa on muistettava, että vaikkapa paljon Suomessa parjatut kestävyysjuoksijat - joista harva pääsi uurastuksensa palkkioksi edes kisoihin kovien tulosrajojen vuoksi - harjoittelevat vähintään yhtä kovaa ja yhtä rajulla asenteella kuin vaikkapa liigakiekkoilijat. Tai itse asiassa paljon kovempaa ja rajummalla asenteella. Ja ilman merkittävää rahallista korvausta.
Niitä miehiä ja naisia kannattaisi parjaamisen sijasta kunnioittaa.
Järjestelyissäkään ei mitään suurempaa häikkää ilmennyt, eikä mitään vakavia onnettomuuksia tms. sattunut. Joten kaikki meni siltäkin osin mallikkaasti. Ja kyllä suomalaisyleisö osoitti suuruutensa, varsinkin muutamina sadepäivinä. Tunnelma säilyi todella korkeana, vaikka vettä tuli välillä paljonkin, eikä juuri kukaan poistunut katsomosta ennen aikojaan. Kannustus suomalaisille oli valtaisaa. Poikkeuksena moniin muihin lajeihin myö muita kilpailijoita - eli jossain tapauksessa "vastustajia" - kannustettiin myös täysin rinnoin. Urheiluhenki oli huipussaan joka päivä, ja siitä on syytä olla ylpeä. Enemmänkinhän katsojia olisi vielä kisoihin mahtunut, mutta toisaalta on syytä ollä tyytyväinen toteutuneisiinkin yleisömääriin.
Paljon nautittavia tapahtumia riitti kisaviikon aikana. Hyvä Suomi!