flintstone kirjoitti:
Esimerkiksi hyvin samantyylinen heittäjä Jan Zelesny taas oli lähes koko uransa ajan säänherran suosiossa ja tuuliolot oli Zelesnyn heitoissa aina suosiolliset.
Vai onko Tero Pitkämäen heittotekniikka täysin poikkeava kaikkiin aikaisenpiin ja nykyisiin kärkimiehiin verrattuna? Ja vain tämä Pitkämäen tekniikka on tuuliolojen suhteen erittäin arka?
Varmasti jokainen, joka on Zelesnyn uraa vähänkin seurannut muistaa, että Janille sattui kisassa kuin kisassa läpimenoja, eli keihäs lähti käsistä ja tuli maahan 60 metrin paikkeille. Näitä nähtiin MM-kisojen finaalin avauksina ym. Miehen tekniikka oli äärimmäisen epävarma. Lisäksi on aika tylsää verrata ketään Zelesnyyn. Mies on lajissaan niin ylivoimainen kaikkiin muihin koskaan keppiin koskeneisiin verrattuna, että jos Tero pääsee puoleenkaan hänen saavutuksistaan, niin asiat ovat luistaneet hyvin. Zelesnyn uralla riittää karsiutumisia finaalista (1991) ja finaalikierroksilta (ainakin 1997) ja pistesijojakin. Ei tullut aina kultaa, vaikka siltä saattoi tuntua.
Zelesnyhän oli uransa alussa varsinainen hermokimppu. Apina putosi harteilta vasta Barcelonassa 1992. Tokion kisojen aikaan 1991 Jania pelättiin, mutta hänelle myös naureskeltiin Suomessa, ja silloin vielä oli varaa.
Tapio Korjus muuten kertoi muistaakseni karsinnan jälkeen, että Pitkämäki on kehittänyt kolmivaiheisen heittotyylin. En osaa sanasta sanaan miten se meni, mutta kun Räty heitti "suoraan" pönkältä, ja Zelesny käytti kiertoliikettä, niin Pitkämäki yhdistää nämä. Eli sikäli saivartelusi ei osunut maaliin.
Pitkämäen ongelma todennäköisesti oli, että hän ei osannut heittää stadionin tuulessa. Muut kärkinimet osasivat, ehkä älykkyyttään, ehkä kokemuksen kautta oppineina. Tero taas ei. Kyllä se syö myös hermoja.
Heikko esitys, mutta ymmärrettävä ja anteeksiannettava.
Ja tiedättekö mitä, aurinko nousi myös 11.8.