Istuin eilen illan 43. rivillä katsomossa, jossa ei ollut katosta. 2 tunnin kaatosade yhdistettynä melko kovaan tuuleen teki illasta elämyksen, joka jää mieleen. Kaksi sadetakkia ja talvivaatteet päällä, niin ei ongelmia. Suomen kesähän on tunnetusti kylmä, mutta vähäluminen.
Itse kilpailut latistuivat tietysti pahasti. Alkuillasta kun sade ei ollut vielä alkanut, niin odotukset hienosta keihäskisasta olivat vielä korkealla. USA:n Clay heitti kymmenottelun keihäässä 72 metrin kaaren ja se sai tietysti miettimään, että kuinka pitkälle keihään erikoismiehet kepin nakkaavat. Sade alkoi tuntia ennnen keihäskisaa ja kiihtyi kiihtymistään 2. kierroksen puoliväliin saakka. Siinä vaiheessa Parviaisen kropasta oli käytetty jo ne paukut, joita eilen oli tarjolla ja Pitkämäkikin näytti uskonsa menettäneeltä. Tero kasasi itsensä minusta ihan kohtuullisesti ja nousi siihen 4 parhaan heittäjän porukkaan, jotka jo karsintojen heittojen perusteella näyttivät jakavan mitalit. Yhdelle jäi luu kouraan ja nyt se oli Pitkämäki, jonka puolustuksena on tietysti muihin verrattuna vähäinen kokemus suurkisoista. Lisäksi katsomo oli todella vaisu eilen illalla. Me katsojat oltiin kuin lauma uitettuja koiria keihäskisan aikana ja kotikatsomon hurmos jäi lähes kokonaan syntymättä Pitkämäkeä tukemaan.
Onkohan ensi kaudella Pitkämäen vuoro voittaa EM-kisoissa, kun Makarov, Thorkildsen ja Värnik ovat vieneet kultamitalit vuosina 2003-05.
Yksi Stadionin erikoisuus oli se, että kuivauskoneisto oli melkein koko illan vain keihäänheittopaikan käytössä. Naisten pituushyppy vietiin loppuun todella surkeissa oloissa, kun vain ennen 6. kierroksen alkua hyppypaikan rata kuivattiin.
Naisten seiväs siirrettiin perjantaille. Ratkaisu vaikutti alkuillasta täysin käsittämättömältä, mutta sateen alettua oli sittenkin viisas päätös.