Lihavoitu kohta unohtuu tosiaan monelta. Esimerkiksi anaboliset steroidit kiellettiin vasta 1975 ja veritankkaus 1985. Huippu-urheilussa kaikki on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä.
Huippu-urheiluun pesiytyi hiukan outoja moraalikoodeja 1800-luvulta, jolloin urheilu oli joutilaiden puuhastelua. Ammattilaisuuskin oli kiellettyä, koska yläluokan pojilla oli tarpeeksi pätäkkää vaikka hevospoolon harrastamiseen. Samoin systemaattinen harjoittelu oli paheksuttavaa, koska lahjakkaat ei treenaa. Paavo Nurmi kuului niihin, jotka sitten alkoivat harjoitella tosissaan ja jäljet näkyivät mitalitaulukossa.
Varmaan ei ollut sattumaa, että 1900-luvun alkupuolella ihanteeksi kävi Tarzan, valkoinen villimies, joka piti viidakkoa kotinaan. Samoin urheilijan ihanteena oli valkoinen tyhjäntoimittaja, joka teki asioita huvikseen ja omasi luonnonlahjat urheilemiseen. Yläluokan kaverin ei kuitenkaan sopinut näyttää, että tässä jotakin tavoitellaan. Rotuajattelu taustanaan valkoinen mies, jolla oli veri kohdallaan, osasi mitä vain. Toki duunarit pelasivat jo pitkään futista paita kurassa Englannissa, mutta niitä ei laskettu.
Kansallinen projekti taas teki urheilusta ihanteellista toimintaa, koska pitihän lapsille olla esikuvia. Esikuva ei polta, ei ryyppää eikä käytä mitään apukeinoja menestykseen. Sosialistiset maat toivat sitten hiukan käytännöllisempää työmiehen etiikkaa urheiluun yhdistettynä kansalliseen tai kansainväliseen projektiin. Toisaalta kapitalistisissakin maissa herättiin ideaan liike-elämän ja urheilun samankaltaisuudesta. Paroni De Coubertin sai mennä.
Urheilu on tavoitteellista toimintaa, verrattavissa liike-elämään, jossa tulos ratkaisee. Vaikka on olemassa sääntöjä, viime kädessä ratkaisee kuitenkin tulos. Jos joku keksii hyvän liikeidean, joka tuottaa, se pannaan toimeen eikä kysellä etiikan perään. Samoin urheilussa pitäisi menetellä: poistaa liiallinen kirkasotsaisuus ja tehdä kaikki mitä tarvitaan menestyksen eteen. Urheilun taidekriitikoiden tehtävänä on sitten tarkastella aidan välejä ja viheltää pilliin, jos sääntöjä on rikottu: jos sääntöä ei ole, ei ole rikkomustakaan.