Yleisurheilukausi 2022

  • 169 684
  • 1 223

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
Maastohiihdon puolella nuo muutokset ymmärtää, kun laji on näivettymässä ja palkintorahat pudonneet selvästi huippuvuosista. Keski-Euroopan maita pitäisi saada kärkisijoille, nyt vaarana on Norjan täydellinen dominointi ja siihen kylkeen pari suomalaista ja ruotsalaista huippuhiihtäjää. Tuolloin kisoja on vaikea myydä isoille sponsoreille.

Ihan lyhyesti off-topicista: arvokisoihin yhteislähdöt tulivat 2001 eräässä Päijät-Hämeen kaupungissa järjestetyissä MM-kisoissa. Tuohon aikan laji oli vahvemmissa kantimissa kuin nykyään.
 

JAgE

Jäsen
Yleisurheilu | Pariisin olympialaisten yleisurheilussa otetaan käyttöön keräilyerät Yleisurheilu | Pariisin olympialaisten yleisurheilussa otetaan käyttöön keräilyerät

Mitä mieltä tästä muutoksesta? Ainakin esim. suomalaiset juoksijat saavat juosta kahdesti, eikä urakka lopu heti. Perusteluna on siis, että tuo selkeyttä katsojille. Ei tarvitse katsoa aikoja, vaan pelkät sijoitukset.
Aiemmin oli huoli, että katsojien kiinnostus yleisurheilua kohtaan vähenee, kun supertähti Usain Bolt lopettaa. Nyt sitten supertähdet on katsomossa kun kuuluisat "kisaturistit" juoksevat toisenkin kerran...
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Sekaviestiongelma ei oikein avaudu minulle. Mitä niin kauheaa ja teennäistä on siinä, että joukkueessa on kaksi naista ja kaksi miestä?

Ei siinä mitään sen kummempaa kuin, että naiset kilpailkoot naisten sarjoissa/lajeissa ja miehet miesten sarjoissa/lajeissa. Lajia voi kehittää monella muullakin tavalla. Ehdotuksia on tässäkin ketjussa
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Itse jaksoin katsoa 4 ensimmäistä kisapäivää suurella mielenkiinnolla läpi. Loput kilpailut katsoin jälkikäteen pikaisesti läpi.

Ennen suomalaiset pärjäsivät hyvin yleisurheilussa ja saivat mitaleita sekä kenttälajeissa että juoksuradalla, mutta nykyään se on jo hyvä suoritus, jos päästään kympin paremmille sijoille. Nykyään kilpailu on äärimmäisen kovaa maailman " huipulla ".

En tiedä milloin tämä ”ennen” oli (varmaankin 70-luvun doupeissa?), mutta Suomi on saavuttanut juoksuradalla kaksi (2) mitalia MM-kisoissa. Sen tähden ei siis ole juuri MM-kisoja tarvinnut aiemminkaan katsella.
 

mike owen

Jäsen
Suosikkijoukkue
tepsi, hjk ja kiisto
Suomi on osallistunut yleisurheilun MM kisoihin alusta asti. Ilman mitaleja Suomi on jäänyt vain kuusi kertaa. Suomi on saavuttanut 7 kultaa, 8 hopeaa ja 7 pronssia.

Mitallisteja on ollut 15 henkilöä.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
2024 Pariisin olumpialaisissa jää kuulemma lyhyemmillä juoksumatkoilla aikavertailut historiaan ja sen sijaan lanseerataan keräilyerät. IMO suunta on totaalisen väärä. Ennemminkin pitäisi painottaa tuloksia s.e. alku- ja välieristä vain voittaja pääsee suoraan jatkoon ja muiden kohtalo riippuu sitten tuloksesta. Etenkin pikamatkoilla koko kupletin juoni perustuu siihen että juokset sen kulloisenkin pyrähdyksen maksimaalisen nopeasti.
 
Täällä ja muualla märehditään suomalaisen yleisurheilun nykytilaa, mutta ainakin urheilutoimittajien tasossa on reippaasti parantamisen varaa. Ehkäpä nuo suunnitellut keräilyerät voitaisiin järjestää toimittajille?

Jyväskylän kisojen miesten 400 m jälkeen Maikkari uutisoi nettisivullaan, että Samuel Purola voitti 800 m juoksun ajalla 46,80. Aika hyvin kaverilta, joka samoissa kisoissa sijoittui toiseksi 400 metrillä täsmälleen samalla ajalla. Tuo 800 m toistui jutussa kolmeen kertaan, joten ihan pelkästä näppäilyvirheestä ei voinut olla kyse. Ylen nettisivut puolestaan hehkuttivat ingressissä asti sitä, että ensimmäistä kertaa 20 vuoteen kaksi suomalaista, Kaasalainen ja Purola, juoksivat samassa kisassa alle 47 s... mikä tietysti on periaatteessa ihan totta, vaikkakin melko tylyä oman ennätyksensä ja myös alle 47 s juossutta Eljas Aaltoa kohtaan. Ylen uutisen ensimmäisessä versiossa Purolan sijoitus taisi olla kolmas.

No, Yle sai uutisen seuraavaan versioon Aallonkin mukaan (kaverin taustajoukot ärjähtäneet?) ja Maikkarin uutinen Purolan voitosta on näemmä kadonnut sittemmin jonnekin bittiavaruuteen. Nuo ensimmäiset uutiset väsätään tietysti hirveällä kiireellä, mutta ihan hirveän luotettavaa kuvaa uutisoinnista ei saanut, kyseessä kuitenkin kisojen huippukohta.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Suomi on osallistunut yleisurheilun MM kisoihin alusta asti. Ilman mitaleja Suomi on jäänyt vain kuusi kertaa. Suomi on saavuttanut 7 kultaa, 8 hopeaa ja 7 pronssia.

Mitallisteja on ollut 15 henkilöä.

Niin, sinä kirjoitit, että ”saivat mitaleita sekä kenttälajeissa että juoksuradalla, mutta nykyään se on jo hyvä suoritus, jos päästään kympin paremmille sijoille”.

Kyllä se etenkin siellä juoksuradalla on ollut aina kova suoritus. Suomella on MM-kisoista juoksuradalta kaksi mitalia, Bryggaren hopea ja Vainion pronssi, molemmat 1983.
 

Polemos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nakkilan uimaseura Uivat Nakit
Täällä ja muualla märehditään suomalaisen yleisurheilun nykytilaa, mutta ainakin urheilutoimittajien tasossa on reippaasti parantamisen varaa. Ehkäpä nuo suunnitellut keräilyerät voitaisiin järjestää toimittajille?

Jyväskylän kisojen miesten 400 m jälkeen Maikkari uutisoi nettisivullaan, että Samuel Purola voitti 800 m juoksun ajalla 46,80. Aika hyvin kaverilta, joka samoissa kisoissa sijoittui toiseksi 400 metrillä täsmälleen samalla ajalla. Tuo 800 m toistui jutussa kolmeen kertaan, joten ihan pelkästä näppäilyvirheestä ei voinut olla kyse. Ylen nettisivut puolestaan hehkuttivat ingressissä asti sitä, että ensimmäistä kertaa 20 vuoteen kaksi suomalaista, Kaasalainen ja Purola, juoksivat samassa kisassa alle 47 s... mikä tietysti on periaatteessa ihan totta, vaikkakin melko tylyä oman ennätyksensä ja myös alle 47 s juossutta Eljas Aaltoa kohtaan. Ylen uutisen ensimmäisessä versiossa Purolan sijoitus taisi olla kolmas.

No, Yle sai uutisen seuraavaan versioon Aallonkin mukaan (kaverin taustajoukot ärjähtäneet?) ja Maikkarin uutinen Purolan voitosta on näemmä kadonnut sittemmin jonnekin bittiavaruuteen. Nuo ensimmäiset uutiset väsätään tietysti hirveällä kiireellä, mutta ihan hirveän luotettavaa kuvaa uutisoinnista ei saanut, kyseessä kuitenkin kisojen huippukohta.

Hyviä pointteja. Ajan henki on nopeus. Katselin tuossa menneellä viikolla Cmorelta sarjan Manhunt, joka kertoi Atlantan olympialaisten pommi-iskusta. Nopeus on valttia. Paikallislehti nosti tikunnokkaan vartijan, joka pelasti henkiä, mutta häntä epäiltiin. Tällä nopealla uutisoinnilla tuhottiinn yhden miehen elämä eikä kyseinen toimittaja ikinä pyytänyt anteeksi vääryyttä. Oikea pommimies saatiin lopulta kiinni, mutta vartijan maine oli mennyt.

Richard Jewell oli tämä vartija:
 

TAM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers
2024 Pariisin olumpialaisissa jää kuulemma lyhyemmillä juoksumatkoilla aikavertailut historiaan ja sen sijaan lanseerataan keräilyerät. IMO suunta on totaalisen väärä. Ennemminkin pitäisi painottaa tuloksia s.e. alku- ja välieristä vain voittaja pääsee suoraan jatkoon ja muiden kohtalo riippuu sitten tuloksesta. Etenkin pikamatkoilla koko kupletin juoni perustuu siihen että juokset sen kulloisenkin pyrähdyksen maksimaalisen nopeasti.
Mielestäni ainakaan 100m ja 200m juoksuissa ei pitäisi alkaa enempää painottamaan aikoja. Toki olosuhteet erien välillä varmaan yleensä ovat suhteellisen tasapuoliset, mutta ennemmin tai myöhemmin tulee se kilpailu missä jossain erässä juostaan reiluun myötätuuleen ja jossain toisessa erässä vastaiseen.
Näkisin nykyisen systeemin ihan toimivana, mutten tyrmää suoraan noita keräilyeriäkään. Toki ylimääräinen startti heikentää sitten siihen jäävien mahdollisuuksia jatkossa eli siinä mielessä tuossa systeemissä joutuisi varmaankin aikatauluja säätämään ja lisäämään palautumisaikaa, jotta olisi tasapuolisempi.
Ja pidemmillä matkoilla ei tuo keräilyeräsysteemi missään tapauksessa toimisi juuri tuon ylimääräisen startin takia.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Hieman huvitti, kun Yle:n Tekstitv uutisoi "Kaasalainen tykitti huippuajan".

Tietysti 46,54 on suomalaisittain 400 m harvinaista herkkua, mutta jo Voitto Hellsten kirmasi 1956 Melbournen hiilimurskalla 46,20. Maailman tämän kauden tilastossa Kaasalainen menee jaetulle sijalle 396. Euroopan tilastossa jaettu sija 106.
 

Fordél

Jäsen
Hieman huvitti, kun Yle:n Tekstitv uutisoi "Kaasalainen tykitti huippuajan".

Tietysti 46,54 on suomalaisittain 400 m harvinaista herkkua, mutta jo Voitto Hellsten kirmasi 1956 Melbournen hiilimurskalla 46,20. Maailman tämän kauden tilastossa Kaasalainen menee jaetulle sijalle 396. Euroopan tilastossa jaettu sija 106.
Niin, eihän tuossa teksti-tv:n jutussa perusteltu huippuaikaa millään näillä perusteilla, joita itse esittelet vaan sillä faktalla, että noin 30 vuoteen ei ole Suomessa juostu näin kovaa. Mielestäni tuossa on jo ihan riittävästi perustetta uutisoida huippuajasta.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Niin, eihän tuossa teksti-tv:n jutussa perusteltu huippuaikaa millään näillä perusteilla, joita itse esittelet vaan sillä faktalla, että noin 30 vuoteen ei ole Suomessa juostu näin kovaa. Mielestäni tuossa on jo ihan riittävästi perustetta uutisoida huippuajasta.

Ei kai tuo peruste huippuaikaa tee? Enemmän kertoo siitä, että Suomen taso 400 m juoksussa on ollut vuosikaudet umpisurkea.
 

Fordél

Jäsen
Ei kai tuo peruste huippuaikaa tee? Enemmän kertoo siitä, että Suomen taso 400 m juoksussa on ollut vuosikaudet umpisurkea.
On se Suomen nykytasolla huippuaika ja paras 30 vuoteen. Kysehän on ihan mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Jos katsottaisiin kv. näkökulmasta, lähinnä miesten keihäänheitossa olisi tehty viime vuosikymmeninä huipputuloksia.

Kotimaisen yleisurheilun kiinnostavuuden nostamiseksi on vain hyvä, että asioista uutisoidaan näin. Ei ylihehkuteta, mutta jos aidosti tulee vuosikymmeniin paras tulos niin sitä kannattaa nostaa esille. Lajiniilot voivat sitten päristellä partaansa, kun taso on menneisiin vuosikymmeniin ja kv. tasoon verrattuna niin heikko.
 
Viimeksi muokattu:

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
On se Suomen nykytasolla huippuaika ja paras 30 vuoteen. Kysehän on ihan mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

No jos vertailee tasoa maailman tilaston mukaan, niin naisten 400 m sijalle 396. pääsee ajalla 53.59. Mette Baas juoksi juuri 52.51, eli suhteessa paljon kovemman ajan. En muista, hehkutettiinko tuota tulosta ollenkaan.
 

Fordél

Jäsen
No jos vertailee tasoa maailman tilaston mukaan, niin naisten 400 m sijalle 396. pääsee ajalla 53.59. Mette Baas juoksi juuri 52.51, eli suhteessa paljon kovemman ajan. En muista, hehkutettiinko tuota tulosta ollenkaan.
Edelleen, nyt oli pointtina, että juostiin kovempaa kuin vuosikymmeniin. Se oli nykytasolla huippuaika, ja sillä otsikkoa jutussakin perusteltiin. Ei edelleenkään kv. vertailussa tai edes kotimaisessa historiallisessa vertailussa. Mette Baas on joo juossut suhteessa kovempaa (vertailu maailmantilastossa), mutta onko kyseessä vuosikymmeniin kovin aika ko. matkalla Suomessa?

En nyt oikein ymmärrä, että mikä tässä on vaikea käsittää. Edelleen, kyse on ihan siitä näkökulmasta, josta asiaa katsotaan.
 
Kaasalaisen aika oli kv-vertailussa vielä melko vaatimaton, mutta rohkaisevintahan tuossa juoksussa oli kolmen suomalaisen 47 s alitus. Nyt jos jätkät intoutuisivat kunnolla kirittämään toisiaan, niin koko lajin ja samalla pitkän viestinkin tasonnousulle olisi olemassa ihan realistiset mahdollisuudet. Näinhän on käynyt muillakin pikamatkoilla. 80-90 -luvuilla oli hirveä hehkutus kun kerran vuodessa joku paineli miesten satasen 10,50 s pintaan. Ja naisten pika-aidoissa Johanna Halkoaho taisi yksinäisenä sutena useita vuosia turhaan yrittää 13,15 s alitusta. Molemmat lajit ovat menneet tuosta eteenpäin rajusti, samaan aikaan kun miesten nelosella on nukuttu Ruususen unta.

EDIT. Kas, Ylelläkin on pohdiskeltu samaan tapaan: Milloin hätyytellään 50 vuoden takaista Suomen ennätystä? Iso muutos harjoittelussa on saanut suomalaismiehet uuteen iskuun ratakierroksella
 
Viimeksi muokattu:

Jules W.

Jäsen
Suosikkijoukkue
MLSE
Näissäkin tulosten surkeuden päivittelyn ja kisaturistien murehtimisen lomassa voisi miettiä sellaista asiaa kuin lajikulttuuri. Jos joku urheilulaji ajetaan kunnolla alas, niin siinä sivussa kuolee valmennuskulttuuri ja iso osa osaamisesta unohtuu. Nämä kisaturistit kuitenkin pitävät lajia hengissä, toimivat esikuvina ja luovat jatkumoa, jonka perään toivottavasti aina välillä päätyy urheilija, joka voi jonkinlaista menestystäkin saavuttaa.

Ei niitä kovin kummoisia tuloksia tule, jos palkintona on mitali ja viiri, eikä arvokisoihinkaan ole realismia päästä. Jää treenit tekemättä ja kentät näkeättä kaikilta paitsi hulluimmilta monosilta. Aitureiden vanavedessä toivottavasti joku lahjakas ja kimmoisa nuori innostuu lajista, harjoittelee ja ehkä pystyy nostamaan tasoa, kun on enemmän osaamista ja uskoa siihen, että se on mahdollista.

Täälläkin parjataan somea, mutta se tällä hetkellä mahdollistaa urheilijoille sen, että tuota hommaa voi tehdä työkseen, täysillä ja ilman kompromisseja. Uskon että esimerkiksi kehonhuoltoon on helpompi panostaa, kun tilille tulee hieman euroja tai yhteistyön kautta sitä voi saada halvemmalla.

Näin pienestä massasta niitä poikkeusyksilöitä lajiin kuin lajiin syntyy harvoin, mutta jos ei ole lajikulttuuria ja sitä kautta myös osaamista, niin niitä ei synny ollenkaan. On sitten kyse 100m tai 400m juoksusta aidoilla tai ilman aitoja.
 
Julesilla on hyvä pointti. Yleisurheilu ei ole Suomessa ylipäätään kovin kiitollista hommaa, kun globaali kilpailu on kiristynyt vuosi vuodelta samaan aikaan kun kotimainen sponsoriraha on siirtynyt muihin lajeihin, mutta me, suuri yleisö vielä muistamme menneiden vuosikymmenten mielettömän menestysperinteen. Missä muussa lajissa maailmantilaston 10-20 -sijoille päässyttä nimitellään kisaturistiksi? Isoissa joukkuepeleissä samoilla meriiteillä nimitys olisi supertähti ja palkka sen mukainen.

Vielä 70-luvun urheilijasankareille löytyi uran jälkeen kotikunnasta joku omiin kykyihin sopiva (suoja)työpaikka, nykyään lopettava urheilija on helposti puilla paljailla ja 10-15 vuotta urakehityksessä ikätovereitaan perässä. Jos somesta on tähän ongelmaan apua, se on ehdottomasti tervetullutta.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Nuokin molemmat vielä sitä aikakautta, kun suomalainen urheilulääketiede oli iskussa. Ajatella, että aikanaan Suomen yleisurheilijat taistelivat lähes tasapäin DDR:n ja Neuvostoliiton huippujen kanssa.
Mukavaa oli sekin, että 1960-80-luvulla oli paljon erilaisia maaotteluja. Esim. v. 1975 kohdattiin Länsi-Saksa ja Puola (yksi tapahtuma), Neuvostoliitto (1) ja Italia (1) saman kesän aikana. Plus tietenkin oli Suomi-Ruotsi ja Eurooppa Cup, välierät plus finaali, jossa Suomi kuudes 6. A-ryhmässä. Joten kilpailukalenteri oli erilainen ja silloin Suomi oli huipulla.

Olikohan sitten urheilijoiden keskenkin kommunikaatiota ja tietoja uusista "parannusmenetelmistä" on toinen asia. Jonkun DDR:n naisjoukkueen habituskin oli varmaan kiinnostava suomalaisten naisten mielestä: helposti ei ainakaan derkkulan kuulantyöntäjien kaltaisia äänenmurroksesta kärsiviä tullut kadulla vastaan. Suomessa ei kuitenkaan menty naisten kohdalla äärimmäisyyksiin tulosten parannuskeinoissa. Suomi siis eli Peltokallion johdolla yleisurheilun huipulla: mistäpä löytyisi se geeniteknikko, joka nyt saisi suomalaisiin vauhtia.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Hagi

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Vielä 70-luvun urheilijasankareille löytyi uran jälkeen kotikunnasta joku omiin kykyihin sopiva (suoja)työpaikka, nykyään lopettava urheilija on helposti puilla paljailla ja 10-15 vuotta urakehityksessä ikätovereitaan perässä. Jos somesta on tähän ongelmaan apua, se on ehdottomasti tervetullutta.
Tässä myös syy siihen, että miksi erittäin moni kansallinen huippu, joka huomaa jo parikymppisenä kansainvälisen junan menneen, opiskelee/on työelämässä samaan aikaan, kun aktiivisesti urheilee, joka auttamattomasti syö tuloksista entisestään potentiaalia. Tukijärjestelmä kun ei riitä kuin aivan huipuille ja rahaa ei ole eikä tule, niin tilanne on vaikea, joten siihen tilanteeseen nähden Suomessa tehdään ansioituneen kovia tuloksia aivan terävimmän kärjen takana suhteessa resursseihin. Harva uskaltaa heittäytyä täysillä yleisurheiluun ja katsoa mihin kortit riittää, koska nykyisessä kilpailupainotteisessa yhteiskunnassa ei ole mitään takeita siitä, että tosiaan urheilu-uran jälkeen olisi mitään helppoa laskeutumista nk. normaaliin työelämään, jos olet samaan aikaan tekemässä verenmaku suussa jotain happovetoja, kun muu ikäluokka istuu auditorion penkillä ja verkostoituu työelämässä.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko

Tuossa Kaasalaisen kommentteja. Tavoite on tulevaisuudessa juosta Kukkoahon ikivanha SE rikki tai ainakin alle 46 sekunnin. SE-aikaan on paljon töitä vielä edessä, ikää Viljamilla nyt 26-vuotta. Arvokisoista tavoite on Rooman EM-kisat 2024.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Suomi siis eli Peltokallion johdolla yleisurheilun huipulla: mistäpä löytyisi se geeniteknikko, joka nyt saisi suomalaisiin vauhtia.



Peltokallion mukana meni kyllä hautaan valtava määrä urheilulääketieteen osaamista. Vastaavaa gurua tarvittaisiin myös nyt, jotta menestystä alkaisi taas tulla. Tavallaan on erikoista, että vieläkään 1970 ja 1980-luvun dopingin käyttöä ja järjestelmää ei ole Suomessa avoimesti kerrottu. Salaisuuden verho pysyy ja suut ovat supussa.
 

Fordél

Jäsen
Tässä myös syy siihen, että miksi erittäin moni kansallinen huippu, joka huomaa jo parikymppisenä kansainvälisen junan menneen, opiskelee/on työelämässä samaan aikaan, kun aktiivisesti urheilee, joka auttamattomasti syö tuloksista entisestään potentiaalia. Tukijärjestelmä kun ei riitä kuin aivan huipuille ja rahaa ei ole eikä tule, niin tilanne on vaikea, joten siihen tilanteeseen nähden Suomessa tehdään ansioituneen kovia tuloksia aivan terävimmän kärjen takana suhteessa resursseihin.
Syynä opiskelulle tai työnteolle on monella myös se, että saadaan vastapainoa urheilemiselle. Esimerkiksi opiskelu ei ole este tuloksen teolle. Tero Pitkämäki mm. on kertonut, kuinka uran paras tulos ja kunto ajoittui aikaan, jolloin oli todella kiireitä opiskeluissa. Tottakai ideaalia olisi, että voisi taloudellisesti keskittyä täysillä urheilemiseen, mutta siltikin osa urheilijoista kaipaisi vastapainoa urheilemiselle.

Harva uskaltaa heittäytyä täysillä yleisurheiluun ja katsoa mihin kortit riittää, koska nykyisessä kilpailupainotteisessa yhteiskunnassa ei ole mitään takeita siitä, että tosiaan urheilu-uran jälkeen olisi mitään helppoa laskeutumista nk. normaaliin työelämään, jos olet samaan aikaan tekemässä verenmaku suussa jotain happovetoja, kun muu ikäluokka istuu auditorion penkillä ja verkostoituu työelämässä.
Mielestäni tämä on Suomessa melkoisen harhainen kuvitelma. Suomessa, jos missä voit hyvin urheilu-uran jälkeen vaikka opiskella ja siirtyä vielä työelämään. Urheilu-urakaan ei tarjoa mahdollisuuksia vain urheilemiseen vaan verkostoitumiseen, itsensä markkinointiin ja oman brändinsä rakentamiseen. Tällaisia mahdollisuuksia ei sille perusopiskelijalle tarjoudu. Tuskinpa vaikka Matti Heikkinen olisi noussut suoraan koulunpenkiltä yhtä nopeasti niihin tehtäviin, joita urheilu-uran jälkeen on saanut ilman urheilu-uraa.

Eli ymmärrän kyllä haasteet ja niitäkin tottakai on, mutta aika paljon myös ruikutetaan eikä nähdä kaikkia mahdollisuuksia sekä osata hyödyntää niitä. Suomi hyvinvointi- ja sivistysyhteiskuntana ei ehkä tarjoa helpolla suuria euroja, mutta kylläkin maailman parhaan turvaverkon urheilemiseen, opiskelemiseen ja työntekoon siinä järjestyksessä kuin haluaa tai limittäin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös