Yleisurheilukausi 2022

[heketsu88]

Maria Huntingtonin kisakausi päättyi: syynä on koronan aiheuttama jälkitauti.

Ärhäkkä koronan jälkitauti päätti Huntingtonin kilpailukauden – Yleisurheilu.fi

Seitsenottelija Maria Huntingtonin kilpailukausi on ohi. Huntington ei osallistu Münchenin elokuisiin EM-kilpailuihin, jonne hänet on jo valittu. Päätöksen kauden lopettamisesta Huntington teki yhdessä valmentajansa Mika Vakkurin ja valmennustiimin kanssa, kun [...]

www.yleisurheilu.fi

 

[Pavlikovsky]

Syynä opiskelulle tai työnteolle on monella myös se, että saadaan vastapainoa urheilemiselle. Esimerkiksi opiskelu ei ole este tuloksen teolle. Tero Pitkämäki mm. on kertonut, kuinka uran paras tulos ja kunto ajoittui aikaan, jolloin oli todella kiireitä opiskeluissa. Tottakai ideaalia olisi, että voisi taloudellisesti keskittyä täysillä urheilemiseen, mutta siltikin osa urheilijoista kaipaisi vastapainoa urheilemiselle.

Jos luet viestini tarkkaan, niin minä puhuin heistä, ketkä huomaavat n. parikymppisenä, että heidän kykynsä saavuttaa kansainvälinen taso, on mennyt. Tero Pitkämäki ei kuulunut parikymppisenä tähän ryhmään. Tero Pitkämäellä on hyvin todennäköisesti ollut uransa parhaan heiton aikaan niin kattava sponsorijärjestelmän tuki takana, että hän on voinut opiskella varmasti ilman sen suurempia paineita valmistumisen ym. suhteen. Lisäksi hänellä on ollut tuohon aikaan jo eri tukirahat taustalla, jotka eivät ole suurimmalla osalla kansallisesta kärjestämme. Siinä mielessä Pitkämäki on huono esimerkki. Minä puhuisin ennemmin vaikka Tuomas Seppäsestä, joka käsittääkseni ihan töissä käy säännöllisestikin ja on kansallista kärkeämme lajissaan, mutta joka tuskin valtion tukirahoja urheiluunsa on kovinkaan paljon viime vuosina saanut. Sponsoreita toki hänellä varmasti on, mutta tuskin niin paljon, että nuo kattaisivat hänen urheilunsa.

 

[Hagi]

Minä puhuisin ennemmin vaikka Tuomas Seppäsestä, joka käsittääkseni ihan töissä käy säännöllisestikin ja on kansallista kärkeämme lajissaan, mutta joka tuskin valtion tukirahoja urheiluunsa on kovinkaan paljon viime vuosina saanut. Sponsoreita toki hänellä varmasti on, mutta tuskin niin paljon, että nuo kattaisivat hänen urheilunsa.

Seppänen on tehdastyössä ja tekee aina useamman yövuoron putkeen, sitten pidempi vapaa ja mahdollisuus treenata kunnolla. Silti on parempi heittäjä kuin esim Aaron Kangas.

 

[FrozenEnvelope]

Suomessa, jos missä voit hyvin urheilu-uran jälkeen vaikka opiskella ja siirtyä vielä työelämään. Urheilu-urakaan ei tarjoa mahdollisuuksia vain urheilemiseen vaan verkostoitumiseen, itsensä markkinointiin ja oman brändinsä rakentamiseen. Tällaisia mahdollisuuksia ei sille perusopiskelijalle tarjoudu. Tuskinpa vaikka Matti Heikkinen olisi noussut suoraan koulunpenkiltä yhtä nopeasti niihin tehtäviin, joita urheilu-uran jälkeen on saanut ilman urheilu-uraa.

Onhan näitäkin tapauksia, mutta yleisesti ottaen tuo polku on tarjolla vain harvoille ja valituille. Ensiksikin täytyy saavuttaa menestystä riittävästi, jotta tulee riittävän tunnetuksi - käytännössä suurin osa tähän pisteeseen päässeistä on jo muutenkin saanut palkintorahoina jonkinlaisen pesämunan tulevalle uralleen.

Toiseksi, täytyy olla osoitusta rittävästä henkisestä kapasiteetista - puhtaiden suojatyöpaikkojen aika ei enää palaa. Ei ole mitenkään sattumaa, että urheilun kautta arvostettuihin tehtäviin päätyneet ovat olleet urheilijahaastatteluissakin juuri niitä kaikkein analyyttisimpiä, parhaan ulosannin tyyppejä. Heikkinen on mainio esimerkki, kaverista näki jo uran aikana, että kapasiteettia on vaativampiinkin tehtäviin. Samoin Tero Pitkämäellä olisi varmasti vientiä urheilujohdonkin puolelle, jos kiinnostusta sinne päin jonain päivänä osoittaa. Mutta suuri enemmistö ihan menestyneistäkin urheilijoista jää tämän putken ulkopuolelle.

 

[Ann Arbor]

Pitkiksellä uskon olevan paljon annettavaa suomalaiselle huippu-urheilulle. Kaverista aina välittynyt kuva fiksusta ja jalat maassa olevasta, mutta kuitenkin tavoitteellisesta ihmisestä ja raudanlujasta ammattilaisesta. "Been there done that" varsinaisessa merkityksessään ja kaikki yhdistettynä leppoisaan ja hiljaista karismaa huokuvaan mediaesiintymiseen, urapolku on auki.

 

[Fordél]

Onhan näitäkin tapauksia, mutta yleisesti ottaen tuo polku on tarjolla vain harvoille ja valituille. Ensiksikin täytyy saavuttaa menestystä riittävästi, jotta tulee riittävän tunnetuksi - käytännössä suurin osa tähän pisteeseen päässeistä on jo muutenkin saanut palkintorahoina jonkinlaisen pesämunan tulevalle uralleen.

Toiseksi, täytyy olla osoitusta rittävästä henkisestä kapasiteetista - puhtaiden suojatyöpaikkojen aika ei enää palaa. Ei ole mitenkään sattumaa, että urheilun kautta arvostettuihin tehtäviin päätyneet ovat olleet urheilijahaastatteluissakin juuri niitä kaikkein analyyttisimpiä, parhaan ulosannin tyyppejä. Heikkinen on mainio esimerkki, kaverista näki jo uran aikana, että kapasiteettia on vaativampiinkin tehtäviin. Samoin Tero Pitkämäellä olisi varmasti vientiä urheilujohdonkin puolelle, jos kiinnostusta sinne päin jonain päivänä osoittaa. Mutta suuri enemmistö ihan menestyneistäkin urheilijoista jää tämän putken ulkopuolelle.

Olen eri linjoilla. Kyllä niitä mahdollisuuksia urheilu-uran jälkeen avautuu myös niille, jotka eivät mattiheikkismäisesti, teropitkäsmäisesti tai sarimultalamaisesti saavuta ihan kovinta kv. menestystä. Mahdollisuuksia avautuu myös niille, jotka eivät ole jo urheilu-uransa aikana mattiheikkismäisen analyyttisiä ja hyvän ulosannin omaavia kavereita. Näille muille avautuu vain paikkoja vain erilaisissa ja eikä ehkä niin kovissa pesteissä, kuten vaikka kotikunnan tai sponsorin palveluksessa. Mutta näinhän se on muuallakin ja muidenkin kohdalla työelämässä. Skarpeimmat ja osaavimmat tuppaavat viemään keskimäärin ne paremmat pestit.

Edelleen, mielestäni tämä on edelleen eniten kiinni urheilijasta itsestään ja miten hyvin osaat ja haluat hyödyntää urheilu-uraasi myös sen jälkeiseen elämään. Ei tarvi olla arvokisamitalisti, kun sulle on jo tarjoutunut hyvin mahdollisuuksia brandata ja markkinoida itseäsi sekä luoda verkostoja. Esimerkiksi moni suomalainen yleisurheilija ei tule menestymään arvokisoissa eikä pysty kartuttamaan mitään suurta pesämunaa uran aikana, mutta kyllä vaikka jollain Nezirillä, Hurskeella, Raitasella, Lehikoisella, Kuivistolla jne. tai vähän vielä alemmankin tason kavereilla, kuten vaikka Oona Kettusella on tosi hyvät mahdollisuudet tehdä hienoa uraa myös urheilu-uran jälkeen, etenkin jos ja kun kouluttautuvat. Pelkästään tunnettuudella menee helposti ohi monesta mattimeikäläisestä ja moni ovi avautuu paljon helpommin, mutta toki myös urheilu-ura kartuttaa sellaista osaamista, josta on hyötyä eri aloilla.

 

[Fordél]

Jos luet viestini tarkkaan, niin minä puhuin heistä, ketkä huomaavat n. parikymppisenä, että heidän kykynsä saavuttaa kansainvälinen taso, on mennyt. Tero Pitkämäki ei kuulunut parikymppisenä tähän ryhmään. Tero Pitkämäellä on hyvin todennäköisesti ollut uransa parhaan heiton aikaan niin kattava sponsorijärjestelmän tuki takana, että hän on voinut opiskella varmasti ilman sen suurempia paineita valmistumisen ym. suhteen. Lisäksi hänellä on ollut tuohon aikaan jo eri tukirahat taustalla, jotka eivät ole suurimmalla osalla kansallisesta kärjestämme. Siinä mielessä Pitkämäki on huono esimerkki.

Otinkin kantaa siihen väitteeseen, että miksi opiskellaan ja syökö opiskelu tulostasoa. Pitkämäki opiskeli, koska vanhemmat ohjasivat siihen suuntaan, mutta opiskelu ei syönyt kehitystä, joten kyllä tähän kohtaan käy ihan hyväksi esimerkiksi myös Pitkämäki.

Joo, Pitkämäellä oli toki tuolloin jo hyvää tukiverkostoa takana, mutta myös hänen omien sanojensa mukaan todella kiireinen opiskelujakso (yli 50 tuntia opiskelua viikossa) menossa, kun hän heitti uransa parhaan tuloksen. Pitkämäki on tuonut esille, kuinka pystyi hyvin kehittymään opiskelujen yhteydessä ja itse asiassa opiskelut estivät sen, ettei hän treenannut liikaa (asia joka myöhemmin oli ongelma hänen urallaan).

Summa summarum, olit tuleva huippu tai urheilija, joka ymmärtää 20 v. ettei tule huippua saavuttamaan niin opiskelu ei ole automaattisesti tuloksentekoa syövä asia, voi käydä päinvastoinkin.

 

[morukara]

Maria Huntingtonin kisakausi päättyi: syynä on koronan aiheuttama jälkitauti.

Ärhäkkä koronan jälkitauti päätti Huntingtonin kilpailukauden – Yleisurheilu.fi

Seitsenottelija Maria Huntingtonin kilpailukausi on ohi. Huntington ei osallistu Münchenin elokuisiin EM-kilpailuihin, jonne hänet on jo valittu. Päätöksen kauden lopettamisesta Huntington teki yhdessä valmentajansa Mika Vakkurin ja valmennustiimin kanssa, kun [...]

www.yleisurheilu.fi

Lievästi offtopicia, mutta tämä oli nyt vähintään toinen tapaus, jossa suomalainen kärkipään yleisurheilija joutui lopettamaan kautensa pitkittyneen koronan (tai sen jälkitautien) takia. Korte on siis se toinen.

Vaikka rokotetulla nuorella/nuorehkolla henkilöllä onkin minimaalinen riski saada ns. vakava korona, on silti aika huomattava riski saada pitkäkestoisempia oireita varsinaisesta "long covidista" puhumattakaan.

Viranomaiset keskittyvät vain kuolemien ja sairaalahoidon ehkäisyyn, joten yksilön vastuulle jää ymmärtää se, mitä THL:ää ei kiinnosta kommunikoida, mutta mikä voi silti alentaa toimintakykyä pahastikin pitkäksi aikaa. Ei joku vuoden mittainen väsymys (etenkään urheilijalla) naurata vaikka ei sairaalaan joutuisikaan, mutta THL:n mielestä se on enää vain vaaraton oire.

En tiedä tai spekuloi kuinka urheilijat suojaavat itseään koronalta, mutta jos itse olisin huippu-urheilija, yrittäisin kyllä välttää koronaa vähintään kaikin helpoin toimin: käyttäisin FFP2-maskia julkisissa sisätiloissa (erityisesti liikennevälineissä) ja välttäisin muutenkin turhaa oleilua väkijoukoissa ja paikoissa, joissa koronan voi saada.

 

[Barnes]

Peltokallion mukana meni kyllä hautaan valtava määrä urheilulääketieteen osaamista. Vastaavaa gurua tarvittaisiin myös nyt, jotta menestystä alkaisi taas tulla. Tavallaan on erikoista, että vieläkään 1970 ja 1980-luvun dopingin käyttöä ja järjestelmää ei ole Suomessa avoimesti kerrottu. Salaisuuden verho pysyy ja suut ovat supussa.

Kaipa se hiihdon kohdalla on nähty, mihin asiasta puhuminen johtaisi. Kyrö aloitti - sinänsä hyvästä syystä - kampanjan lajia vastaan ja on sillä pitänyt dopingin otsikoissa vuosikausien ajan. Yleisurheilussa vastaavalla tavalla katkeroitunutta henkilöä ei ole olemassa, Nyrönen ja Vainiokin ovat myöntäneet, että paskaahan he puhuivat silloin 1984.

Peltokallion ja vaikkapa Lydiardin lisäksi on toki syytä muistaa, kuinka vahva asema yleisurheilulla vielä noina loiston päivinä oli eivätkä julkiset budjetit olleet niin justiinsa. Jostain Hyrynsalmeltakin löytyi yläkoulun apulaiskeittäjän suojatyö maajoukkuetason urheilijalle ja jos ei löytynyt, niin viimeistään intistä sai aliupseerin hommia. Tänä päivänä monessa paikkaa ei saa edes "oikeasti" tarpeellisille henkilöille kunnon toimenkuvaa, koska kunta on niin persaukinen.

 

[Snakster]

Olen eri linjoilla. Kyllä niitä mahdollisuuksia urheilu-uran jälkeen avautuu myös niille, jotka eivät mattiheikkismäisesti, teropitkäsmäisesti tai sarimultalamaisesti saavuta ihan kovinta kv. menestystä. Mahdollisuuksia avautuu myös niille, jotka eivät ole jo urheilu-uransa aikana mattiheikkismäisen analyyttisiä ja hyvän ulosannin omaavia kavereita. Näille muille avautuu vain paikkoja vain erilaisissa ja eikä ehkä niin kovissa pesteissä, kuten vaikka kotikunnan tai sponsorin palveluksessa. Mutta näinhän se on muuallakin ja muidenkin kohdalla työelämässä. Skarpeimmat ja osaavimmat tuppaavat viemään keskimäärin ne paremmat pestit.

Edelleen, mielestäni tämä on edelleen eniten kiinni urheilijasta itsestään ja miten hyvin osaat ja haluat hyödyntää urheilu-uraasi myös sen jälkeiseen elämään. Ei tarvi olla arvokisamitalisti, kun sulle on jo tarjoutunut hyvin mahdollisuuksia brandata ja markkinoida itseäsi sekä luoda verkostoja. Esimerkiksi moni suomalainen yleisurheilija ei tule menestymään arvokisoissa eikä pysty kartuttamaan mitään suurta pesämunaa uran aikana, mutta kyllä vaikka jollain Nezirillä, Hurskeella, Raitasella, Lehikoisella, Kuivistolla jne. tai vähän vielä alemmankin tason kavereilla, kuten vaikka Oona Kettusella on tosi hyvät mahdollisuudet tehdä hienoa uraa myös urheilu-uran jälkeen, etenkin jos ja kun kouluttautuvat. Pelkästään tunnettuudella menee helposti ohi monesta mattimeikäläisestä ja moni ovi avautuu paljon helpommin, mutta toki myös urheilu-ura kartuttaa sellaista osaamista, josta on hyötyä eri aloilla.

Ja muistutetaan myös siitä, että esimerkiksi tästä porukasta ainakin Kuivisto ja Neziri ovat opiskelleet itselleen ammatin tai tutkinnon. Kuivisto on kokki ja Neziri on kauppatieteen maisteri. Nezirin suoritus on sikälikin kova, että hän kirjoitti ylioppilaaksi 2012 ja valmistui KTM:ksi 2018, eli käytännössä ihan normiajassa. Suomen mestaruuksia tuli 2012, 2013, 2014, 2015, 2016 ja 2018, eli ihan hirveästi ainakaan kotimaista menestystä opinnot eivät häirinneet.

 

[Pavlikovsky]

Suomen mestaruuksia tuli 2012, 2013, 2014, 2015, 2016 ja 2018, eli ihan hirveästi ainakaan kotimaista menestystä opinnot eivät häirinneet.

Niin mitä nyt yksi ylikunto meinasi 2017 vain lopettaa huippu-urheilumaisen kilpailu-uran eli ihan en vetäisi mutkia suoraksi toiseenkaan suuntaan. Ottamatta kantaa Nezirin tapaukseen tai hänen ylirasitustilaansa mitenkään, niin ylirasitustilojen tausta on aina kompleksinen koostuen todella monista syistä henkisistä fyysisiin ja tuolloin alipalautuminen yleisesti kaikesta on vaivannut jo pidempään. Se ei tule hetkessä eikä niin, että tuli tehtyä jollain viikolla pari punttitreeniä liikaa.

Mutta todella arvostettava suoritus Neziriltä ja tuollainen kunnianhimo jää monelta siviilielämän opiskeluista puuttumaan urheilu-uran ohessa. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että kaikille ei myöskään kuormittavat korkeakoulujen opinnot toimi ”vastapainona” tai minään stressin lievittäjänä kilpailu-uralle. Päinvastoin. Olemme yksilöitä ja omat vahvuudet on hyvä tunnistaa. Näen itse täysipainoisen kilpaurheilun toteuttamisen edun juuri palautumisen näkökulmasta, jossa on taustalla oleva talous myös sikäli turvattu edistäen urheilu-uraaja tulosten tekemistä. Harmillisen pienelle osalle tämä vain on mahdollista.

 

[Fordél]

Mutta todella arvostettava suoritus Neziriltä ja tuollainen kunnianhimo jää monelta siviilielämän opiskeluista puuttumaan urheilu-uran ohessa. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että kaikille ei myöskään kuormittavat korkeakoulujen opinnot toimi ”vastapainona” tai minään stressin lievittäjänä kilpailu-uralle. Päinvastoin. Olemme yksilöitä ja omat vahvuudet on hyvä tunnistaa. Näen itse täysipainoisen kilpaurheilun toteuttamisen edun juuri palautumisen näkökulmasta, jossa on taustalla oleva talous myös sikäli turvattu edistäen urheilu-uraaja tulosten tekemistä. Harmillisen pienelle osalle tämä vain on mahdollista.

Tästähän tässä on nimenomaan ollut kyse: yksilöllisyydestä ja kokonaisuudesta. Sen sijaan, että täällä keskustelupalstalla päivitellään opiskelemista ja muiden urheilu-uran ulkopuolisten asioiden vievän liikaa aikaa sekä neuvotaan keskittymään vain urheiluun, pitäisi ymmärtää, että jokainen urheilija on yksilö ja elämä on kokonaisuus. Se mikä sopii yhdelle ja tuottaa tulosta (esim. 100% keskittyminen vain urheiluun), voi olla toisen kauhu ja vaikka ajaa koko urheilun loppumiseen. Tämän takia karsastan näitä mustavalkoisia näkemyksiä jostain yhdestä tiestä huipulle ja oman maksimin esiin saamisesta.

Esimerkiksi jos olisin itse huippu-urheilija, todennäköisesti koittaisin kaikin keinoin tehdä itselleni mahdolliseksi 100%:n keskittymisen vain urheiluun. Tiedän, että opiskella kerkeää myöhemminkin. Ymmärrän kuitenkin tosi hyvin niitä, jotka haluavat opiskella jo uran aikana ja kokevat, että opiskelu tuo vastapainoa urheilemiselle.

 

[heketsu88]

NoLo Neziri jättää yleisurheilun EM-kisat väliin. Syytä tähän ei vielä tiedetä, mutta YLE spekuloi mahdollisena syynä Nezirin kantapäävaivaa.

Nooralotta Neziriä ei nähdä yleisurheilun EM-kisoissa

Nooralotta Nezirin ulkoratakausi on ollut rikkonainen.

yle.fi

 

[IceWalker]

Hormoni-Saksan oppipojat. DDR:n doping salaisuudet ovat paljastuneet. Entä Suomen?: käsikirjoitus

xxx

yle.fi

Yleisurheilu | Martti Vainion dopingkäryn salannut valmennuspäällikkö Antti Lanamäki pelkäsi, että hänet lynkataan, jos hän julkistaa asian

SUL:n entinen valmennuspäällikkö Antti Lanamäki salasi aikoinaan Martti Vainion ensimmäisen dopingkäryn julkisen lynkkauksen pelossa. Nyt hän kertoo tienneensä urheilijoiden dopingin käytöstä 1970–1980-luvuilla, mutta kun virallista näyttöä ei ollut, ei voinut puhuakaan.

www.hs.fi

Peltokallion mukana meni kyllä hautaan valtava määrä urheilulääketieteen osaamista. Vastaavaa gurua tarvittaisiin myös nyt, jotta menestystä alkaisi taas tulla. Tavallaan on erikoista, että vieläkään 1970 ja 1980-luvun dopingin käyttöä ja järjestelmää ei ole Suomessa avoimesti kerrottu. Salaisuuden verho pysyy ja suut ovat supussa.

Peltokallio oli hyvä tyyppi, joskaan hänen ulkoinen habituksensa ei ollut kovin urheilullinen. Oli tainnut vetää grillikylkiä ja olutta ennen kuin grillaamista oli keksittykään.

Tuo omerta johtuu ihan ihanasta rajanaapuristamme Ruotsista, vähän Norjastakin. Voimme vain kuvitella, millaisella riemulla ruotsalaiset käsittelisivät asiaa viikkotolkulla mediassa. Samalla saataisiin Suomen urheilumainetta tahrattua lisää, vaikka suinkaan kaikki menetelmät eivät olleet tuolloin kiellettyjä. Tämä nyanssi helposti unohtuisi verenhimoisilta hurreilta.

Se kylläkin on erikoista, että omerta on pitänyt näin hyvin. Maaninka nyt vähän paljasteli verenvaihtojaan, mutta tyyli on ollut, että mitään ei puhuta, jos ei jäädä kiinni. Ja jos jäädään kiinni, kaveria ei käräytetä. Asevelitoimintaa talvisodan hengessä, ihailen. Vainio toki olisi saanut olla vähän innovatiivisempi lausunnoissaan.

 

[Harzan]

Peltokallio oli hyvä tyyppi, joskaan hänen ulkoinen habituksensa ei ollut kovin urheilullinen. Oli tainnut vetää grillikylkiä ja olutta ennen kuin grillaamista oli keksittykään.

Tuo omerta johtuu ihan ihanasta rajanaapuristamme Ruotsista, vähän Norjastakin. Voimme vain kuvitella, millaisella riemulla ruotsalaiset käsittelisivät asiaa viikkotolkulla mediassa. Samalla saataisiin Suomen urheilumainetta tahrattua lisää, vaikka suinkaan kaikki menetelmät eivät olleet tuolloin kiellettyjä. Tämä nyanssi helposti unohtuisi verenhimoisilta hurreilta.

Se kylläkin on erikoista, että omerta on pitänyt näin hyvin. Maaninka nyt vähän paljasteli verenvaihtojaan, mutta tyyli on ollut, että mitään ei puhuta, jos ei jäädä kiinni. Ja jos jäädään kiinni, kaveria ei käräytetä. Asevelitoimintaa talvisodan hengessä, ihailen. Vainio toki olisi saanut olla vähän innovatiivisempi lausunnoissaan.

Lihavoitu kohta unohtuu tosiaan monelta. Esimerkiksi anaboliset steroidit kiellettiin vasta 1975 ja veritankkaus 1985. Huippu-urheilussa kaikki on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä.

 

[DAF]

Lihavoitu kohta unohtuu tosiaan monelta. Esimerkiksi anaboliset steroidit kiellettiin vasta 1975 ja veritankkaus 1985. Huippu-urheilussa kaikki on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä.

Niin, Peltikallon Pekkahan sanoi siinä vuoden urheilukuvankin tuottaneensa kuuluisassa ’84 Vainio-pressissä anaboleista, että ”ens kerran kuulen että kestävyysurheilussa käytettäis moista ainetta” :)

Veritankkaushan oli tarkoitus kieltää jo paljon aiemmin, mutta vasta 80-luvulla saatiin aikaan etäisiä analyysimenetelmiä, joilla sitä voitaisiin ottaa kiinni. Käytännössä vasta viime vuosina on päästy järkevään analyysiin.

 

[Huppu]

Lievästi offtopicia, mutta tämä oli nyt vähintään toinen tapaus, jossa suomalainen kärkipään yleisurheilija joutui lopettamaan kautensa pitkittyneen koronan (tai sen jälkitautien) takia. Korte on siis se toinen.

Vaikka rokotetulla nuorella/nuorehkolla henkilöllä onkin minimaalinen riski saada ns. vakava korona, on silti aika huomattava riski saada pitkäkestoisempia oireita varsinaisesta "long covidista" puhumattakaan.

En jatka aiheesta enempää mutta huomautan että jälkitauti ja "long covid"/pitkäkestoiset oireet ovat kaksi täysin eri asiaa.

 

[L. Paraske]

Esimerkiksi jos olisin itse huippu-urheilija, todennäköisesti koittaisin kaikin keinoin tehdä itselleni mahdolliseksi 100%:n keskittymisen vain urheiluun. Tiedän, että opiskella kerkeää myöhemminkin. Ymmärrän kuitenkin tosi hyvin niitä, jotka haluavat opiskella jo uran aikana ja kokevat, että opiskelu tuo vastapainoa urheilemiselle.

Niin, ilmeisen fiksu urheilija, aitajuoksija Kristiina Halonen totesi MM-kisojen aikaan aika raflaavastikin:

”Halosen mielestä Suomessa urheilemiseen heittäydytään ja siihen kannustetaan todella vähän. Paine sille, että pitää tehdä töitä tai pitää opiskella, on hänestä vahva.
– Lupa urheilla on aika vaikea saada. Itse koen, että jos haluaa oikeasti saada kovia tuloksia, niin pitää uskaltaa heittäytyä. Pelkurit eivät uskalla.”

Halosen toki on siinä mielessä tällä hetkellä helppo puhua näin, että hänellä itsellään on takataskussa Tuotantotalouden Diplomi-insinöörin paperit. Hän keskittyi opintoihinsa sen vuoksi, ettei pitkään aikaan pystynyt juoksemaan loukkaantumistensa takia ja nyt kun on viimein ollut terveenä, niin on 25-vuotiaana pudottanut yli kaksi sekuntia 400 m aitojen ennätyksestään. Polkuja on erilaisia.

 

[Beltran]

Oskari Mörö on palannut kilpakentille: hän juoksi keskiviikkona 200 metriä kovaan vastatuuleen aikaan 23,12. Kalevan Kisojen osallistumislistalla Mörön nimeä ei kuitenkaan näy. Katselin osallistujalistoja ja hämmästytti se että jos mukaan ei lasketa kävelykilpailuita, pienin määrä ilmoittautuneita on miesten 110 metrin aitajuoksussa jossa on mukana vain yhdeksän juoksijaa.

 

[IceWalker]

Lihavoitu kohta unohtuu tosiaan monelta. Esimerkiksi anaboliset steroidit kiellettiin vasta 1975 ja veritankkaus 1985. Huippu-urheilussa kaikki on sallittua, mikä ei ole erikseen kiellettyä.

Huippu-urheiluun pesiytyi hiukan outoja moraalikoodeja 1800-luvulta, jolloin urheilu oli joutilaiden puuhastelua. Ammattilaisuuskin oli kiellettyä, koska yläluokan pojilla oli tarpeeksi pätäkkää vaikka hevospoolon harrastamiseen. Samoin systemaattinen harjoittelu oli paheksuttavaa, koska lahjakkaat ei treenaa. Paavo Nurmi kuului niihin, jotka sitten alkoivat harjoitella tosissaan ja jäljet näkyivät mitalitaulukossa.

Varmaan ei ollut sattumaa, että 1900-luvun alkupuolella ihanteeksi kävi Tarzan, valkoinen villimies, joka piti viidakkoa kotinaan. Samoin urheilijan ihanteena oli valkoinen tyhjäntoimittaja, joka teki asioita huvikseen ja omasi luonnonlahjat urheilemiseen. Yläluokan kaverin ei kuitenkaan sopinut näyttää, että tässä jotakin tavoitellaan. Rotuajattelu taustanaan valkoinen mies, jolla oli veri kohdallaan, osasi mitä vain. Toki duunarit pelasivat jo pitkään futista paita kurassa Englannissa, mutta niitä ei laskettu.

Kansallinen projekti taas teki urheilusta ihanteellista toimintaa, koska pitihän lapsille olla esikuvia. Esikuva ei polta, ei ryyppää eikä käytä mitään apukeinoja menestykseen. Sosialistiset maat toivat sitten hiukan käytännöllisempää työmiehen etiikkaa urheiluun yhdistettynä kansalliseen tai kansainväliseen projektiin. Toisaalta kapitalistisissakin maissa herättiin ideaan liike-elämän ja urheilun samankaltaisuudesta. Paroni De Coubertin sai mennä.

Urheilu on tavoitteellista toimintaa, verrattavissa liike-elämään, jossa tulos ratkaisee. Vaikka on olemassa sääntöjä, viime kädessä ratkaisee kuitenkin tulos. Jos joku keksii hyvän liikeidean, joka tuottaa, se pannaan toimeen eikä kysellä etiikan perään. Samoin urheilussa pitäisi menetellä: poistaa liiallinen kirkasotsaisuus ja tehdä kaikki mitä tarvitaan menestyksen eteen. Urheilun taidekriitikoiden tehtävänä on sitten tarkastella aidan välejä ja viheltää pilliin, jos sääntöjä on rikottu: jos sääntöä ei ole, ei ole rikkomustakaan.

 

[heketsu88]

Mikko Paavolan kilpailukausi on ohi. Syynä on Oulun Ranking-kilpailussa tullut nilkkavamma. Nilkkavamma päätti Mikko Paavolan kauden: ”Pitkässä juoksussa tämä on ainoa oikea ratkaisu”

 

[Pavlikovsky]

Mikäs Suomen joukkueen muonavahvuus tällä hetkellä on? Jos verovaroin lähetettäviä urheilijoita tippuu tällä päivätahdilla pois kisakoneesta, riittää lentokoneen sijasta matkustusmuodoksi pikkubussi?

 

[Mojo]

Tämä Kristiina Mäkelän esittämä kritiikki on ihan aiheellista koskien hyppypaikalla alaviistosta kuvaavia kameroita. Kyseessä on kutenkin urheilukilpailut, ei mikään tirkistelyyn tarkoitettu tapahtuma.

Kristiina Mäkelä puuttui tiukasti asiattomiin kuviin, avaa taustoja MTV Urheilulle – "Tämä on järjestelmällistä"

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä otti viikonloppuna voimakkaasti kantaa hyppypaikalta otettujen kuvien soveliaisuuteen. Mäkelä painottaa MTV Urheilulle, että ei aio hiljaisesti hyväksyä epäimartelevien kuvien levittämistä. Taustalla on myös halu raivata urheilukentästä turvallisempi tuleville...

www.mtvuutiset.fi

– Miltä susta tuntuisi jos sun työpaikalla joku ottaisi kuvia sun jalkovälistä ja julkaisisi ne lehdessä?

 

[Fiftie]

Linkki: https://youtu.be/XVC6Lr_WyKg

Seuraava keihästähti?

 

[Brent Sapergia]

Tämä Kristiina Mäkelän esittämä kritiikki on ihan aiheellista koskien hyppypaikalla alaviistosta kuvaavia kameroita. Kyseessä on kutenkin urheilukilpailut, ei mikään tirkistelyyn tarkoitettu tapahtuma.

Kristiina Mäkelä puuttui tiukasti asiattomiin kuviin, avaa taustoja MTV Urheilulle – "Tämä on järjestelmällistä"

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä otti viikonloppuna voimakkaasti kantaa hyppypaikalta otettujen kuvien soveliaisuuteen. Mäkelä painottaa MTV Urheilulle, että ei aio hiljaisesti hyväksyä epäimartelevien kuvien levittämistä. Taustalla on myös halu raivata urheilukentästä turvallisempi tuleville...

www.mtvuutiset.fi

– Miltä susta tuntuisi jos sun työpaikalla joku ottaisi kuvia sun jalkovälistä ja julkaisisi ne lehdessä?

Pakkoko on hypätä saatanan pienissä pöksyissä?