Yleisurheilukausi 2021

[VT]

Oma mielipide on, että tuo U23 on aika lailla turha ikäluokka. Tuossa iässä pitää jo kilpailla miesten sarjassa. Noista mainitsemistasi urheilijoista oikeastaan ketään ei voi pitää minään huippulupauksena. Ainakin Purolan, Narvin ja Valtasen kehityskäyrä on lisäksi näyttänyt aivan väärään suuntaan.

U20 ikäluokan ymmärrän, mutta sen jälkeen pitää pystyä nousemaan ja kehittymään aikuisten sarjoihin.

Aikuisten sarjoihin? Ok, ollaan lätkäpalstalla, mutta kyllähän nuo urheilijat kilpailevat muutoin ihan aikuisten kisoissa. En nyt ymmärrä mitä haittaa siitä voi olla, että on mahdollisuus osallistua U23-kisoihin. Jos on jo maailman tai Euroopan huipulla, tuskin tuo paljon lisäarvoa, mutta muille urheilijoille hieno mahdollisuus taistella ikäluokkansa huippuja vastaan arvokisamitaleista.

Purola on muuten juossut tänä kesänä 200 metrin enkan ja uskon että myös satasen enkka saattaa mennä rikki. Viime kesästä lähtien homma näyttänyt taas selvästi paremmalta.

 

[Pavlikovsky]

Aikuisten sarjoihin? Ok, ollaan lätkäpalstalla, mutta kyllähän nuo urheilijat kilpailevat muutoin ihan aikuisten kisoissa. En nyt ymmärrä mitä haittaa siitä voi olla, että on mahdollisuus osallistua U23-kisoihin.

Haittaa siitä ei varmasti ole, mutta tulee tiukasti pitää mielessä, että tuossa iässä ei olla enää ”junioreita” tai ”lahjakkuuksia”, vaan jos kaikki työ on tehty optimaalisesti ja urheilija on säilynyt ilman isoja takapakkeja, tuossa iässä aikuisena aletaan keräämään sen työn hedelmiä ja menestymään aikuisten sarjoissa.

Kehittyä voi vielä lajista riippuen tottakai tuon jälkeenkin, mutta mitään junioristatusta näille urheilijoille ei sovi asettaa. Ei fyysisesti eikä henkisesti.

 

[Hagi]

Aikuisten sarjoihin? Ok, ollaan lätkäpalstalla, mutta kyllähän nuo urheilijat kilpailevat muutoin ihan aikuisten kisoissa. En nyt ymmärrä mitä haittaa siitä voi olla, että on mahdollisuus osallistua U23-kisoihin. Jos on jo maailman tai Euroopan huipulla, tuskin tuo paljon lisäarvoa, mutta muille urheilijoille hieno mahdollisuus taistella ikäluokkansa huippuja vastaan arvokisamitaleista.

Purola on muuten juossut tänä kesänä 200 metrin enkan ja uskon että myös satasen enkka saattaa mennä rikki. Viime kesästä lähtien homma näyttänyt taas selvästi paremmalta.

Kyllä ne U23-ikäluokan huiput kilpailevat ihan muissa kisoissa. Tuskin esim Jakob Ingebrigtsen tulee kirittämään Helanderia, vaikka onkin vasta 20-v. Ei kai tuosta mitään haittaa ole, mutta minusta koko U23 sarja on naurettava. Voisiko sitten myös olla veteraaneille O33 EM-kisat.

Hyvä, että Purolan suuntaus on oikea. 200 m ennätys tosiaan parani 0,05 s. 100 m ennätys ja edellinen 200 m ennätys ovat vuodelta 2017, joten syytäkin olisi saada kehitystä. Nuori mies toki vielä, mutta pikajuoksussa pitää noilla vuosilla ottaa niitä kehitysloikkia, jos Purolan tavoite on esim päästä joskus EM-finaaliin asti miesten sarjassa.

 

[Huppu]

Kyllä ne U23-ikäluokan huiput kilpailevat ihan muissa kisoissa. Tuskin esim Jakob Ingebrigtsen tulee kirittämään Helanderia, vaikka onkin vasta 20-v. Ei kai tuosta mitään haittaa ole, mutta minusta koko U23 sarja on naurettava. Voisiko sitten myös olla veteraaneille O33 EM-kisat.

No aika pitkälti idea nyt vaan taitaa olla että jäisi kilpailevaa massaa enemmän, kun se eräs kaveri sanoi että vaikka on ollut parhaimmillaan eräässä heittolajissa ikäluokan Euroopan tilastossa 16. (tjsp.) kauden jälkeen niin matka "huipulle" siitä on niin pitkä ettei kannata ja lopetti. U23 olemassaolo pyrkii siihen ettei nämä heti lopettaisi ja skenessä olisi enemmän urheilijoita.

 

[Turkoosisalpa]

No aika pitkälti idea nyt vaan taitaa olla että jäisi kilpailevaa massaa enemmän, kun se eräs kaveri sanoi että vaikka on ollut parhaimmillaan eräässä heittolajissa ikäluokan Euroopan tilastossa 16. (tjsp.) kauden jälkeen niin matka "huipulle" siitä on niin pitkä ettei kannata ja lopetti. U23 olemassaolo pyrkii siihen ettei nämä heti lopettaisi ja skenessä olisi enemmän urheilijoita.

Juuri näin. Tällaiset kisat ovat saattaneet olla tärkeä etappi kohti aikuisurheilua esimerkiksi Senni Salmiselle, joka kypsyi kansainväliselle tasolle hieman myöhemmin.
Nimetkääpä joku suomalaisyleisurheilija, joka on ollut aikuisten arvokisamitalisti alle 23-vuotiaana.

 

[Barnes]

Nimetkääpä joku suomalaisyleisurheilija, joka on ollut aikuisten arvokisamitalisti alle 23-vuotiaana.

Ainakin Mikaela Ingberg on yksi.

 

[Turkoosisalpa]

Ainakin Mikaela Ingberg on yksi.

Joo ja Ella Junnila. Arto Bryggarellakin taitaa olla mitali EM-kisoista alla 23:na. Mutta todella vähissä ovat.

 

[Sportsguy]

Mun mielestä kaksi heittäjää etenkin miesten puolella on sellaisia, joista voisi vaikutteita (huom. ei suoraa apinointia) ottaa valmennusopillisesti heittoharjoitteluumme ja he ovat Andreas Thorkildsen ja Thomas Röhler.

Monipuolisia ominaisuuksia omaavia, atleettisia ja taitavia heittäjiä, jotka ovat harjoitteluaan käyneet Suomessa avaamassa eri foorumeissa kukin vuorollaan valmentajansa kanssa. Molempia yhdistää se, että raaka rauta on toki liikkunut, mutta molemmat jäävät punttituloksia vertailtaessa suomalaisille heittämällä.

Se, mikä on Röhlerin ja Thorkildsenin ”juttu” harjoittelussa, että he ovat pitäneet harjoittelun erittäin monipuolisena panostaen harjoittelun siten, että heikot lenkit karsitaan spesifeillä harjoitteilla pois. Thorkildsen teki erittäin paljon telinevoimistelua, jotta tukilihaksisto koko vartalossa vahvistuu ja keskivartalo saa aivan uusia ärsykkeitä. Lisäksi mies teki kovia plyometrisia aitahyppyharjoituksia, mitkä muistuttivat enemmän korkeushyppääjien harjoittelua.

Röhlerin tausta kolmiloikassa ja korkeushypyssä ja mies panostaa erityisen paljon kuntopallojen kautta nopeaan voimantuottoon. Röhlerin koutsi saattaa teettää sellaista taitoharjoittelua Röhlerille, mistä hän ei tiedä mitään ennen treenejä ja missä vaikeutetaan eri aistien toimintaa. Harjoittelu saattoi olla täysin muutakin kuin heittämistä.

Heittotreenejä tehtiin aika lailla samaa tahtia suomalaisten kanssa, mitä tulee määrään. Juoksuun panostettiin ja nimenomaan terävään juoksuun ja juoksun taitavuuteen ja vartalonhallintaan yhdistettynä heittoon. Thorkildsenhan piti pitkät aerobiset aika lailla pois ohjelmistosta kokonaan, koska ei niistä pitänyt, mutta lapsuus ja nuoruus oli erittäin monipuolinen eikä peruskuntoa tarvinnut tehdä enää uran aikana.

Molempien hienossa heittotekniikassa näkyy vartalonhallinta, taito ja tehontuotto oikeilla lihaksilla, mikä ohjautuu keihääseen. Tämä säästää loukkaantumisilta mielestäni, vaikka molemmilla heittäjillä heittokäden ongelmia oli/on ollut.

Tässä olisi mun mielestä tulevaisuudessa ehkäpä suunta siihen, mihin hommaa voisi viedä. Vetterin kaltainen turboahdettu kone paiskoo hirmukaaria, mutta antaa viitteitä loukkaantumisherkkyydestä, eikä ehkä pitkässä juoksussa ole esimerkki pitkään ja tasaisen tehokkaan menestyksekkääseen uraan.

Vaikeaa löytää mitään faktaa tästä viestistä.

Thorkildsen aloitti telinejumpat uran ehtoo puolella, kun kroppa ei kestänyt enää punttia. Röhlerillä katosi kaikki tehot ja nyt klesana, eikä heitä Tokiossa.

Ei Suomella miehissä ole yksinkertaisesti lahjakkuutta tällä hetkellä. Ehkä on tulossa, ehkä ei.

Naisissa taas useampia nuoria tulossa pitkän hiljaiselon jälkeen, nimenomaan urheilullisempia kuin Utriaiset, Sormuset, Kankaat ym. Siinä menee vielä hetki. Naisilla on kuumempia lajeja tällä hetkellä yu:ssa kuin keihäänheitto.

Tero tuonee paljon lisää tietoa valmennuspuolella.

 

[Hagi]

Juuri näin. Tällaiset kisat ovat saattaneet olla tärkeä etappi kohti aikuisurheilua esimerkiksi Senni Salmiselle, joka kypsyi kansainväliselle tasolle hieman myöhemmin.
Nimetkääpä joku suomalaisyleisurheilija, joka on ollut aikuisten arvokisamitalisti alle 23-vuotiaana.

Ei kai mitalisti tarvitse vielä nuorena ollakaan, mutta, kyllä reilu parikymppisenä pitää pystyä jo kisaamaan aikuisten arvokisoissa. Toki poikkeuksiakin aina on, en sitä sano. Hieman yleistäen voi kuitenkin minusta sanoa, että jos ei reilu parikymppisenä pääse aikuisten EM-kisoihin, niin odotukset eivät jatkossakaan korkeat ole. Tämä siis koskee niitä, kenellä tavoitteet ovat korkealla ja harjoittelu ammattimaista. Loukkaantumiset yms ovat sitten asia erikseen.

Esimerkiksi voisi ottaa vaikka Valentin Konosen, debyytti EM-kisoissa 21-v ja sijoitus 6. Seuraavana vuonna MM-kisoissa 5. Olli-Pekka Karjalainen oli aikuisten arvokisoissa mukana ensimmäistä kertaa 18-v, sijoitus oli 24. Seuraavana vuonna jo 11. MM-kisoissa. Tai Arsi Harju, joka työnsi ensimmäisen kerran arvokisoissa 21-vuotiaana ja karsiutui. Siitä sitten ura aikuisissa lähti liikkeelle. Samanlaisia tarinoita on lähes kaikilla Suomen entisillä huipuilla, mutta aikuisten arvokisoihin on menty jo nuorena näkemään taso.

Sanoisin itse, että nuo aikuisten arvokisat tuovat sen totuuden tasosta ja näkee paljonko on vielä töitä edessä.

 

[Huppu]

Ei kai mitalisti tarvitse vielä nuorena ollakaan, mutta, kyllä reilu parikymppisenä pitää pystyä jo kisaamaan aikuisten arvokisoissa. Toki poikkeuksiakin aina on, en sitä sano. Hieman yleistäen voi kuitenkin minusta sanoa, että jos ei reilu parikymppisenä pääse aikuisten EM-kisoihin, niin odotukset eivät jatkossakaan korkeat ole. Tämä siis koskee niitä, kenellä tavoitteet ovat korkealla ja harjoittelu ammattimaista. Loukkaantumiset yms ovat sitten asia erikseen.

Esimerkiksi voisi ottaa vaikka Valentin Konosen, debyytti EM-kisoissa 21-v ja sijoitus 6. Seuraavana vuonna MM-kisoissa 5. Olli-Pekka Karjalainen oli aikuisten arvokisoissa mukana ensimmäistä kertaa 18-v, sijoitus oli 24. Seuraavana vuonna jo 11. MM-kisoissa. Tai Arsi Harju, joka työnsi ensimmäisen kerran arvokisoissa 21-vuotiaana ja karsiutui. Siitä sitten ura aikuisissa lähti liikkeelle. Samanlaisia tarinoita on lähes kaikilla Suomen entisillä huipuilla, mutta aikuisten arvokisoihin on menty jo nuorena näkemään taso.

Sanoisin itse, että nuo aikuisten arvokisat tuovat sen totuuden tasosta ja näkee paljonko on vielä töitä edessä.

Mä en silti oikeen ymmärrä mikä se ongelma on? Onko jääkiekossa ongelma että pelataan myös Mestistä?

 

[aceman81]

Kononen, Harju, Karjalainen. Toki nuorena voi näkyä poikkeuslahjakkuus, tai ennemminkin taso jo kv-kehiin. Mutta nuo mainitut menee aika korkealle jo suomalaisen yleisurheilun all-time listoilla. Ehkä hieman kohtuuttomia vertailukohtia.

 

[Hagi]

Mä en silti oikeen ymmärrä mikä se ongelma on? Onko jääkiekossa ongelma että pelataan myös Mestistä?

Lähinnä se, että minusta tuo U23 on kovin teennäinen ikäluokka, varsinkin kun puhutaan arvokisoista. Kansallisen tason aikuisurheilijoille on omat kisansa, kruununa Kalevan Kisat vuosittain.

Samaan tapaan voisi olla sitten O33 veteraaneille omat EM-kisat.

Mutta eteenpäin, näkemyseroja nämä vain ovat. Monesta asiasta voi olla Seppo Rädyn kanssa eri mieltä, mutta hänen näkemyksen U23 kisoista ostan täysin. Toki hieman provoavaan tyyliin, mutta paljon asiaa Sepon kommenteissa.

Keihäsjätti Seppo Räty lataa täyslaidallisen yleisurheilun "pellesarjalle" - "Missä h*lvetin välissä ne ovat urheilijoita?"

Seppo Räty kiroaa alle 23-vuotiaiden ikäkausiarvokisat alimpaan helvettiin.

www.iltalehti.fi

 

[koukku]

Thorkildsen aloitti telinejumpat uran ehtoo puolella, kun kroppa ei kestänyt enää punttia. Röhlerillä katosi kaikki tehot ja nyt klesana, eikä heitä Tokiossa.

Eikö tuo Röhlerin alamäki alkanut huhupuheiden mukaan silloin, kun alkoi tehdä crossfit-tyylistä saliharjoittelua? Tuosta ei sitten herkkä kokonaisuus tykännyt.

 

[Hagi]

Kononen, Harju, Karjalainen. Toki nuorena voi näkyä poikkeuslahjakkuus, tai ennemminkin taso jo kv-kehiin. Mutta nuo mainitut menee aika korkealle jo suomalaisen yleisurheilun all-time listoilla. Ehkä hieman kohtuuttomia vertailukohtia.

No otetaan vaikka YLE:n kommentaattori Petri Keskitalo, joka ei ollut lähelläkään mitalitasoa. Ensimmäiset Olympialaiset 21-v ja sijoitus 11. EM-kisoissa Elmo kisasi ensimmäisen kerran 19-v ja oli 16.

Eli lähinnä tarkoitin sitä, että ei reilu parikymppisenä puhuta yleisurheilussa mistään lupauksista, vaan aletaan tehdä tulosta aikuisten sarjassa. Muuten ura on kovin lyhyt, jos sitten 30-v aletaan jo jäähdyttelemään.

Täysin eri asia on, jos puhutaan kansallisen tason urheilijoista, jotka eivät edes pyri aikuisten arvokisoihin.

 

[aceman81]

No otetaan vaikka YLE:n kommentaattori Petri Keskitalo, joka ei ollut lähelläkään mitalitasoa. Ensimmäiset Olympialaiset 21-v ja sijoitus 11. EM-kisoissa Elmo kisasi ensimmäisen kerran 19-v ja oli 16.

Eli lähinnä tarkoitin sitä, että ei reilu parikymppisenä puhuta yleisurheilussa mistään lupauksista, vaan aletaan tehdä tulosta aikuisten sarjassa. Muuten ura on kovin lyhyt, jos sitten 30-v aletaan jo jäähdyttelemään.

Täysin eri asia on, jos puhutaan kansallisen tason urheilijoista, jotka eivät edes pyri aikuisten arvokisoihin.

Mielellään otan niitä kansainvälisen tason valioita vastaan jo parikymppisinä. Mutta se yksilön taso on mitä on, ei se siitä yhtäkkiä toivomisilla tai periaatteilla muuksi muutu. Jotkut tyyliin Korte ja Salminen kyenneet näyttämään, että toivoa on tuonkin jälkeen.

Toki on osunut aiemmilta vuosilta keskustelua siitä, kuinka Suomessa odotetaan läpimurtoa ja puhutaan lupauksista myöhemmällä iällä, kun jossain muualla ollaan jo vahvaa kv-tasoa.

Tiedä sitten. Täytyy olla laadukasta ainesta, luontasia ominaisuuksia sekä lahjakkuutta ja oikeanlaista työntekoa jotta siellä parikymppisinä yksilölajeissa ollaan Tekijöitä. Mikä lie Suomen urheilijakentällä on tilanne näiltä osin. Massa, motivaatio ja lajivalinnat.

 

[morukara]

Yksilölajit ovat armottomia. Yleisurheilussa vain se terävin kärki saa kunnolla arvostusta. Jo jääminen arvokisafinaalin ulkopuolelle herättää kysymyksiä "tuleekohan tuosta koskaan mitään".

Samalla systeemillä jääkiekossa suomalaisista Barkov ja Rantanen voisivat vähän olla puheissa mukana, mutta silti pohdittaisiin milloin nuo edes pistepörssin voittaisivat.

Kuinkahan monenneksi paras jalkapalloilija Pukki on? Ja pelaa yhden maan kakkossarjassa.

Yksilölajiurheilijoita pitäisi arvostaa enemmän

 

[Snakster]

U-23 kisat ovat ehdottoman tarpeelliset. Suurin osa urheilijoista ei kypsy huippuunsa vielä tuon ikäisenä, ja Suomen kaltaisessa maassa, jossa väkeä on vähän ja harrastajia ja etenkin tosissaan harrastavia ihan naurettavan vähän, nuorena huipulle ampaisevat ovat todella harvinaisia. Kun tiedetään, että kisaaminen arvokisoissa ja ulkomailla on todella erilaista ja niihin kisarutiineihin ihan oikeasti pitää opetella, etteivät ne jatkossa häiritse suoritusta, on tärkeää, että näille lupaavilla tuon ikäisille on joku paikka, jossa sitä kokemusta voi käydä hakemassa. Pitäisin aika surkeana tilannetta, jossa jatkuvaa tuloskehitystä tekevän Riku Illukan kaltaiset selkeät talentit saisivat kilpailla ainoastaan jossain piirikunnallisissa sekä kerran vuodessa Kalevan kisoissa ja Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Tällä varmistettaisiin, ettei näistä jatkossakaan tulisi arvokisaedustajia.

USA:n ja monien muidenkin maiden systeemissä massaa on tietysti helvetisti enemmän, mutta aika oleellinen asia menestyksen kannalta on myös se, että näitä kovia otatuksia, joissa on erilaisia eriä riittävästi ja myös puitteet sellaiset, että on calling roomia ja muita manöövereitä, on riittävästi ja on opittava pärjäämään oikeissa paikoissa ja ajoitettava kuntonsa oikein ihan tiettyyn kellonlyömään. Jos jossain Lapinlahdella menee vituiksi (tai onnsistuu), niin eipä siitä paljon oppia tule, mutta kansainvälisissä ympyröissä homma on täysin eri.

 

[Hagi]

Pitäisin aika surkeana tilannetta, jossa jatkuvaa tuloskehitystä tekevän Riku Illukan kaltaiset selkeät talentit saisivat kilpailla ainoastaan jossain piirikunnallisissa sekä kerran vuodessa Kalevan kisoissa ja Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Tällä varmistettaisiin, ettei näistä jatkossakaan tulisi arvokisaedustajia.

Riku Illukka on ennätyksellään 10.27 tämän kauden maailman tilastoissa jaetulla sijalla 188. Tuosta jos pystyisi nappamaan kymmenyksen pois, niin oltaisiin jo jaetulla sijalla 95.

Tuo vain kertoo, miten armoton ja kilpailtu laji miesten 100 metriä on. Illukka on Suomessa lupaavin pikajuoksija yhdessä Purolan kanssa, mutta maailmalla tusinatavaraa. Toisaalta Euroopan vertailussa Illukka onkin jo sijalla 24, mikä on jo aivan erilainen mahdollisuus.

 

[Snakster]

Riku Illukka on ennätyksellään 10.27 tämän kauden maailman tilastoissa jaetulla sijalla 188. Tuosta jos pystyisi nappamaan kymmenyksen pois, niin oltaisiin jo jaetulla sijalla 95.

Tuo vain kertoo, miten armoton ja kilpailtu laji miesten 100 metriä on. Illukka on Suomessa lupaavin pikajuoksija yhdessä Purolan kanssa, mutta maailmalla tusinatavaraa. Toisaalta Euroopan vertailussa Illukka onkin jo sijalla 24, mikä on jo aivan erilainen mahdollisuus.

Tarkoittaako tämä sitä, että mielestäsi olisi kaikkien etu, jos Illukka pysyttelisi kiltisti Lapinlahdessa, Jyväskylässä ja Leppävaarassa, eikä lähtisi mihinkään keinotekoisiin "nuorten" kisoihin, jotka eivät Seppo Rädynkään mielestä ole mistään kotoisin?

 

[Huppu]

Tarkoittaako tämä sitä, että mielestäsi olisi kaikkien etu, jos Illukka pysyttelisi kiltisti Lapinlahdessa, Jyväskylässä ja Leppävaarassa, eikä lähtisi mihinkään keinotekoisiin "nuorten" kisoihin, jotka eivät Seppo Rädynkään mielestä ole mistään kotoisin?

Tämä juuri on jotenkin jännä että lätkässä Liigatähti ja suomenmestari on kova jätkä mutta jos kilpaillussa yksilölajissa olet kotimaan kärkeä, vaikkei kansainvälisillä areenoilla mahdolisuuksia olekaan, niin et sillä SM-kullalla ole mitään vaan pitäisi vain miettiä että onnistuisiko nelonen.

 

[aceman81]

Yksilölajit ovat armottomia. Yleisurheilussa vain se terävin kärki saa kunnolla arvostusta...

...Yksilölajiurheilijoita pitäisi arvostaa enemmän

Sitähän saattaa itsekin arvostaa ja arvostella eri lajeja eri lailla. Ja varmaan tullut menneinä vuosina sorruttua menestysnälässä jonkinlaiseen vähättelyyn ja kisaturisti-lässytykseen.

Mutta kansallinen huippu, arvokisataso, ehkä näitä vois hitusen korkeemmallekin arvottaa, arvostaa. Sen sijaan, että pelkästään verrataan maailman kärkeen tai 20 vuoden taakse. Toki menneisyyden menestyshaamuja on vaikea paeta ja itse ehkä eniten kipuilen keihäänheiton kanssa. Vaikea syttyä kun se vanha menestyshevonen on osalta raihnainen, väsynyt ja epävireessä. Kun ei edes pysty myymään toivoa kesän 2021 osalta. Toki, on niitä kummallisuuksia joskus tapahtunut karsintapäivinä. Positiivisiakin.

Saati jos on Olympian. Se on erityisesti yleisurheilussa jo jotain. Ja uinnissa. Ja painissa. Ja aika monessa muussakin lajissa. Pikasesti läpikävin Suomen tän hetkisen 47 päälukuisen olympiajoukkueen. Nippa, nappa tunnistin kaikkia nimiä, joku purjehtija, ampuja ja rullalautailija ihan outoja. Mutta jotain siellä on oikein tehty kun on olympiapaikka saavutettu.

On se toki yu kesälajien kuningas, vaikka olympialaisen statuksen ja tunnelman takia kaikki lajit tuntuu niiden viikkojen aikana mahtavilta.

 

[Pavlikovsky]

Thorkildsen aloitti telinejumpat uran ehtoo puolella, kun kroppa ei kestänyt enää punttia. .

Thorkildsen ei vielä 2006-2007 ollut uransa ehtoopuolella. Puntti kyllä liikkui vielä tuolloin sekä kovat plyometriat, mitkä ovat vähintään yhtä lujia vasteiltaan elimistölle törmäysvoimiltaan kuin punttitreenit.

Olen yhä sitä mieltä, että em. urheilijoilta voisi oppia ottaa siitä mitä on yleinen urheilullisuus yhdistettynä lajitaitavuuteen.

 

[Pavlikovsky]

niin et sillä SM-kullalla ole mitään vaan pitäisi vain miettiä että onnistuisiko nelonen.

Kaikki pohjautuu urheilijan menestymisen tavoitteeseen. Joillekin riittää se, että olet kotimaassa ykkössprintteri oman aikakautesi tyyliin Ville Myllymäki, niin että kotimaassa otat sen ”varman” kultamitalin sillä 10,50 ajalla, jolla ei Finnkampenia enempää tarvitse kansainvälisillä kentillä odottaa menestystä.

Sen sijaan jos puhtaasti kansainvälisiä sijoituksia hamuat, niin 10,50 tai hieman alle satasen nopeudella on validia odottaa kohtalaista 400m kehitystä ihan Euroopan tasolla, koska kilpailua on vähemmän ja tuo perusnopeus sinne koviin aikoihin tarvitaan vähintään ratakierrokselle. Sekään ei menestyksen tae välittömästi ole, vaan vaatii monen vuoden työn, mutta odotettavissa on parempia absoluuttisia sijoituksia kansainvälisesti kenties.

Aika moni urheilija haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa mahdollisimman hyvin eikä olla mikään maakuntien lindfordchristie.

 

[Kental]

Sitähän saattaa itsekin arvostaa ja arvostella eri lajeja eri lailla. Ja varmaan tullut menneinä vuosina sorruttua menestysnälässä jonkinlaiseen vähättelyyn ja kisaturisti-lässytykseen.

Mutta kansallinen huippu, arvokisataso, ehkä näitä vois hitusen korkeemmallekin arvottaa, arvostaa. Sen sijaan, että pelkästään verrataan maailman kärkeen tai 20 vuoden taakse.

Jep, vaikkapa se EM-kisatason "kisaturistikin" on päässyt sinne kv-tasolle ja sitä varten aikamoisen duunin tehnyt ja paremmin kuin aika moni muu Suomessa ja ulkomailla. Ja usein ottanut projektista jopa persnettoa, vaikka itse satsannut varmasti enemmän kuin vaikkapa tietyt Liigan alemman kastin joukkueiden kuitenkin ok palkatut täytepelaajat. Kuitenkaan heidän tekemisiään ja uravalintojaan ei ole kukaan arvostelemassa ja kyseenalaistamassa.

Sivumennen sanoen, hiljaiset rispektit täältä myös sellaiselle verrattain kovia tuloksia tekevälle urheilevalle porukalle siinä kansallisen huipun ja massan välimaastossa ketä harva sen pidempään muistaa, eli esim. yksittäinen Kalevan kisojen himmeämpi mitali on aivan upea saavutus urheilijalta, joka ei ammattilaisuuteen tähtääkään. Varmasti harvalla vaikkapa meistä täällä palstalla on varaa sanoa että tuleepa muuten itse oman työuran ohessa värkkäiltyä harrastustoimintaa paljon kovemmalla levelillä ja suuremmalla satsauksella.

Vielä kun saisi itse kasvettua henkisesti sen rahtusen, ettei särähtäisi nuo täysin alamaissa olevien lajien hallitsijat. Jotenkin ei vain osaa suhtautua vaikka nyt nelinkertaiseen Suomen mestariin, jonka tulostaso on suunnilleen piirikunnallista tasoa. Eihän semmoisia välttämättä tarvitse huippu-urheilijaksi mieltää tai sillä tavalla korkealle arvostaa, mutta toisaalta - jos lätkäpalstalla lätkävertauksia jatketaan - ei se Saravon Pekankaan Rick Nashia "puolustaessa" Pekan syy ollut, ettei ollut parempaa tekijää tarjolla.

 

[Snakster]

Aika moni urheilija haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa mahdollisimman hyvin eikä olla mikään maakuntien lindfordchristie.

Aika moni urheilija myös harrastaa siksi, että se on kivaa ja mielekästä. Siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että jonkunlaista menestystä, piirikunnallista, kansallista tai kansainvälistä, voisi olla tarjolla, niin sitten ehkä vähän lisätään satsauksia. Aika harva kuitenkaan alkaa tehdä sellaista, mikä ei tunnu mielekkäältä, vaikka siinä olisi parempaa menestystä tarjolla kuin siinä varsinaisessa leipälajissa.

En siis tajua, miksi kenenkään pitäisi vain menestyksen takia alkaa juosta 400 metriä, jos satanen tuntuu mielekkäämmältä. Jokuhan tällaiseenkin lähtee, mutta en usko, että näistäkään kukaan sitä pelkän menestyksen nälän takia tekee, vaan joku muu mielekkyys siinä pitää olla ajurina.