Jos noista poisjääneistä kommentoisi.
- Valtanen ei ole saanut keppiä lentämään koko kesänä, taso on romahtanut viime kaudesta.
- Nokelaisen kausi päättyi loukkaantumiseen.
- Kangas on kärsinyt loukkaantumisista
- Kuuselalla on polvi rikki. Kivun ja ison polvituki kanssa pystyy heittämään. Leikkaus odottanee kauden jälkeen.
- Helanderin akillesjänne on tulehtunut, eikä pysty heittämään
- Etelätalon tilanteesta ei ole tietoa, mutta kokeneen ketun kroppa ei kestä kisoja kovaan tahtiin. Mies itse kertoi, että aivan maksimi on 1 kisa viikkoon.
Eli tilannehan näyttää tosi hyvältä!
Pieniä isoja loukkaantumisia ja pieniä suuria tason romahduksia lukuunottamtta, niin no problemo
Mutta tosissaan, jos mietitään, niin kyllähän ihan kaikki lähtee sieltä ihan ruohonjuuritasolta ja harrastajamääristä. Aika huolestuttavia lukuja on ja, kun puhutaan noin helvetin pienistä määristä, kun Suomenkin kohdalla puhutaan, niin se vaatii ihan uskomatonta työtä, täydellisyyttä ja hitosti onnea, että edes yhdestä kaverista saadaan koulittua edes sellainen maailman kärjen tuntumassa oleva urheilija, saatika maailmantason huippu. Sanoo sen terve järkikin, että jos vertaa johonkin esim. Jenkkeihin missä se massa on ihan toisenlaista (toki ei Suomessa olekaan mahdollista päästä erittäin monen muun maan massaan ja harjoittelijamääriin, mutta sitä pitäisi ehdottomasti saada enemmän Suomen mittakaavassa ja verrattuna asukaslukuun sekä nykyisiin harrastajamääriin).
Otetaan verokiksi tänään Tukholman Timanttiliigassa 200m juossut USA:n Morolake Akinosun. Kovan luokan pikajuoksija, mutta USA:n mittakaavassa "ilkeästi" sanottuna tusinakaveri. On toki juossut 100m alle 11 sekunnin ja 200m alle 22,50 sekunnin, jotka ovat ihan hirmuisia tuloksia, mutta fakta on se, että esim. USA:lla sitä massaa on niin järisyttävä määrä, että noita akinosuneja, jotka painelevat satasen alla 11 sekunnin, niin niitä tulee joka kausi uusia ja joka kausi painuu unholaan ja poistuu kartalta. Tulee ja menee niin sanotusti. Silti taso USA:n pikajuoksussa pysyy kovalla tasolla.
Toki eihän Suomella ole mahdollisuutta tuollaiseen massaan, mitä esim. Jenkeillä tai, että päästäisiin edes lähimainkaan sitä, eikä se olekaan nyt se pointti, mutta lähinnä nostin pointtina sen, että suuremmasta massasta niitä onnistutaan koulimaan enemmän ja kaikki ei ole siinä yhden urheilijan onnistumisessa kiinni. Koska todennäköisyydet ovat sitä vastaan, että siitä yhdestä urheilijasta ikipäivänä tulee lähellekään maailmanluokan urheilja. Suurempi massa myös tarjoaisi kilpailutilannetta urheilijoiden kesken, kiriapua ja treenikaveria, siihen karuun treeniympäristöön jne. jne. ja luonnollisesti suuremmat todennäköisyydet sille, että joku pystyy kehityymään huipputasolle, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.
Toki en sillä ala tässä jeesustella, koska yleisurheilu on niin askeettinen ja karu laji, etenkin harjoitteluympäristön puolelta, että ymmärrän vallan hyvin, että ei se nykynuorisoa houkuta. Se kova työ tehdään siellä loka-, marras-, joulukuun loskapaskassa ja pimeydessä. Kesällä lähinnä kisataan. Ja karu sekä raaka laji myös sillä tavalla, että sinun pitää olla siinä yhdessä ainoassa asiassa maailman parhaita. Pitää olla nopein, hypätä pisimmälle, korkeimmalle tai heittää tai työntää jotain esinettä pisimmälle. Ja sitten kaikki siinä harjoittelussa satsaa ja tähää siihen, että olet siinä yhdessä ainoassa asiassa muita parempi. Kaikki tähtää esim. siihen, miten saat sen 800 grammaisen harjanvarren lentämään kaikista pisimmälle, se tekniikka hiotaan viimeistä askelta ja piirtoa myöten kuntoon, kaikki harjoittelu tähtää siihen, että ole siinä yhdessä asiassa maailman paras. Et voi pärjätä ja menestyä, jos et ole siinä yhdessä asiassa maailman kärkeä.
Jos esim. vertaa johonkin joukkuelajeihin, jossa sinun ei tarvitse olla paras tai edes välttämättä huippu-urheilijan kropan omaava kaveri (Patrick Maroon ja Stanley Cup 2020), että voit menestyä. Toki en millään lailla väheksy esim. Pat Maroonin treenimäärä tai sano joukkueurheilua helpoksi lajiksi (kova jääkiekko ja jalkapallo fani kun itsekin olen), en missään nimessä, kovaa ja armotonta työtä sekä uhrauksia sekin laji vaatii. Mutta erilailla vaativa laji on yleisurheilu ja kaikki on kiinni itsestä ja omasta tekemisestä. Jos tämän jotenkin muotoilisi, niin yleisurheilu (lajissa kuin lajissa) mittaa ihmisen maximaaliset fysiologiset ominaisuudet irti. Oli kyse sitten äärimmäisestä voimasta (kiekko, kuula, moukari), nopeudesta (pikajuoksu), kestävyydestä (pitkät juoksumatkat), pompusta ja hyppyvoimasta (pituus, korkeus) etc.
Lahjoja toki tarvitaan myös ja ei sitä aina turhaan puhuta, kun sanotaan, että "tuon urheilijan kroppa ja runko on kuin tehty tätä lajia varten". Kiekonheitossa on pakko olla pituutta ja täten syliväliä. "Ihanne" korkeushyppääjän runko on pitkä, hoikka, kimmoisa, elastinen, mutta samalla jaloista pitää löytyä räjähtävää ponnistusvoimaa. Ja näin edelleen. Jotkut saavat hurjasti etua siitä, että kun Luoja kaikkivaltias on siunannut jumalaisilla raameilla.
Toki harjoitteluakin voi monipuolistaa ja luoda pohjia harrastamalla eri lajeja, ja juuri esim. USA:ssa monella on yliopistosta taustaa monesta eri lajista ja harjoittelumetodista ja nimenomaan _lajikohtaisesta_ harjoittelusta. Esim. 20-vuotias Matthew Bowling on ollut yliopisto tasolla todella kova urheilija seuraavissa lajeissa: 100m, 200m, 400m, pituushyppy, on vedetty lyhyttä ja pitkää viestiä ja harjoiteltu monipuolisesti eri lajeja ja se kroppa on tottunut ja kehittynyt erilaisen treenaamisen myötä. Peruskunto ja pohjat ovat kovalla tasolla.
Toki omasta mielestäni ehkä tärkeintä olisi keskittyä sitten loppupeleissä siihen omaan lajikohtaiseen harjoitteluun ja tekniikkaan ja sen tekniikan hiomiseen. Ei aitajuoksijoiden tai korkeushyppääjien tarvitse nostaa maastavedossa 200 kiloa. Eikä tarvitse kyllä keihäänheittäjienkään, koska tekniikka ratkaisee. Esim. saksalainen keihäänheittäjä Bernhard Seifert näyttää ihan jäätelökiskan kesäpojalta johonkin Vetteriin verrattuna, mutta on tekniikaltaan ja lajikohtaiselta taidoltaan jopa suvereeni Vetteriin verrattuna. Ja keppi onkin lentänyt sinne 90 metrin tienoille, koska yleisurheilu on ennen kaikkea tekniikkalaji. Pelkillä punttituloksilla ei heitetä pitkälle, juosta kovaa, hypätä korkealta tai pitkälle.
En tiedä, mutta kyllä nuo nykyajan suomalaiset keihäänheittäjät näyttävät omaan silmään, niin saatanan kankeilta, hitailta ja jäykiltä ihan joka osa-alueella. Toki en tiedä miten on mahdollista, että näyttää ihan helvetin kankealta ja siinä samalla ihan uskomattoman löysältä, mutta varsinkin riuhtaisuhetkellä aika makaroonia porukkaa. En tiedä johtuuko se juuri sitten siitä kankeasta ja hitaasta juoksusta, joka ei tuota mitään tehoa, että se saa juuri h-hetkellä jengin näyttämään löysältä ja heiton ponnettomalta.
Tämä suomalaisten rämpiminen, kun ei koske vain ja ainoastaan keihäänheittoa, vaan jokaisen lajin kohdalla voidaan todeta, että "jotain tarttis tehrä". Harrastajamääristä se toki lähtee ja siitä, että saataisiin näitä tyyppejä lajeihin mukaan, joiden runko "on kuin tehty kyseistä lajia varten". Harjoittelussa varmasti myös puutteita ja parannettavaa, enkä ole ihan tietoinen, miten kuplassa täällä koto-Suomessa sitten eletään ja, kuinka "avoimesti" otetaan sitä muualta tulevaa tietotaitoa vastaan.
Edit. Toki se pitää vielä noista harrastajamääristä sanoa, että tavallaan paska homma...jalkapalloon tarvitaan kipeäti harrastajia, yleisurheiluun tarvitaan, koripallo, lentopallo....jääkiekkossa on valioyksilöitä, mutta kiva olisi saada lisääkin. Tästä pystyy tyhmempikin laskemaan, että paljon on 1+1. Suomessa väestöä on about se 5,7 miljoonaa, niin siitä kun ottaa pois vanhukset, aikuiset etc. niin se jäljelle jäävä porukka on itikan paskan kokoinen, mitä revitään joka suuntaan tekemään ja hosumaan. Suomi on niin pieni maa, että meillä ei vain ole samanlaista populaa, mitä muilla on. Jos mietitään juuri, jotain USA:n yleisurheilun hurjaa taso, niin en nyt muista kuka, mutta joku jenkki asiantuntijahan "ilkeästi" totesi, että ne, jotka eivät pärjää koripallossa ja jenkkifutiksessa, lähtevät yleisurheilemaan. Se massa ja porukka, josta koulia, on niin uskomattoman häviävän pieni osa täällä Suomessa.
Toki silloin, kun se massa on noin pientä, niin siinä vaiheessa kyllä korostuu se valmennuksen taito ja sen pitää olla ihan uskomattoman kovaa luokkaa, jotta saataisiin koulittua, edes siitä yhdestä kaverista huippu-urheilija. Toki sitten on loukkaantumisia, kehitys ei ole pystysuoraa...jne. joten ei se valmennuksenkaan maagisuus mikään tae olisi. Resurssien riittävys, palkintorahojen pienuus ei houkuta, panostetaanko ylipäätänä suomalaiseen yleisurheillun rahallisesti tarpeeksi ja tarjotaanko urheilijoille täten mahdollisuus mitata sitä omaa parasta potentiaalia? Suomi on vain niin helvetin pieni maa ja kun otetaan tosiaan kaikki vanhukset sun muut pois, niin se "valioyksilöiden" porukka joka jää jäljelle (jota sitten revitään joka suuntaan ja kaikkiin eri lajeihin), niin se on ihan järkyttävän pieni.