Mainos

Yleisurheilukausi 2021

  • 276 329
  • 2 156

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Ennen vanhaan suomalainen yleisurheilu pelastui yhdellä keihäsmitalilla, nyt karnevaalit yhdellä kasikymppisellä. En tiedä mitä urheilijat miettii, mutta saattashan se olla kivampi nakella taustalla ja tasollaan kun edessä on 1-2 teroa ja anttia villitsemässä sekä keräämässä huomion.

Kovasti paljon vanhoilla lämmöillä selostamossa ootellaan ihmeitä Ruuskaselta.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ei se keppi lennä, jos fyysiset ominaisuudet eivät tue sitä, että se keihäs voisi edes biomekaanisesti lentää tarpeeksi pitkälle. Tähän päälle vielä se ehkäpä tärkein eli taito heittää, puuttuu monelta. Ruuskanen ei mikään taitava heittäjä ole koskaan ollut, mutta fysiikka oli vielä 5-7 vuotta sellainen, millä puhuttiin helposti +85 metristä kisasta toiseen. Vammat vain syövät aina enemmän ikääntyvää kroppaa ja jättävät jälkeä negatiivisesti jo mainittuun taitoon heittää eli tekniikka sotkeutuu loukkaantumisten myötä.

Koska harjoittelu on vääränlaista, niin vammoja tulee tuon tuosta. Kuusela kasataan jollain jeesusteipillä ja ortooseilla heittokuntoon ja Marttilakin pitelee olkaansa yhden 80 metrisen jälkeen. Jotain myös näiden ikuisten lahjakkuuksien kanssa tehdään toistuvasti väärin. Tuosta Keräsestäkin hehkutettiin vuosikaudet uutta sankaria, vaan samaa 74 metristä nähdään jo viidettä tai kuudetta vuotta.

Samat tekstit voi kopioida naisten puolelle. Heittäjäaines on muuttunut paljon sellaiseen epä-atleettisempaan suuntaan eli pohjat ovat heikot ja motorinen osaaminen sitä myöten vaatimattomampaa. Rädyn kaltaisia epäinhimillisen lujaa itsestään irtiottavia ikisotureitakaan ei ole enää, koska yhteiskunta ja/tai laji ei siihen kannusta. Vanhat opit eivät valitettavasti enää pure, sillä uusi sukupolvi ei kestä näitä harjoituksia kovinkaan kauaa.

Mua nauratti Pitkämäen kehuminen, että tulevaisuus keihäänheitossa näyttää Suomessa hyvältä. Ehkäpä Teron oli vain pakko sanoa tuo, vaikka totuuden taisi tietää itsekin.

Tietotaitoa valmentamiseen pitää hakea Pihtipudasta ja Kuortanetta kauempaa. Suomessa tiedetään tutkimusten myötä, että mihin trigonometriseen kulmaan ja kuinka lujaa ja millä lihaksilla/tehoilla se kepakko pitää ilmaan lähettää, mutta että millä menetelmillä se toteutetaan, on toinen tarina, mihin vastausta ei tunnu nyt Suomesta enää löytyvän. Lajianalyysia kuitenkn edelleen korostaisin eli mitä laji todella vaatii? Pikajuoksuporukoista voisi keihäänheittäjät ottaa mallia siitä, että miten laitetaan perustukset kuntoon.
 
Viimeksi muokattu:

Salama44

Jäsen
Toni Kuusela ja Lassi Etelätalo Olympiakisoihin. Ensimmäinen kisarajalla jonka on onnistunut heittämään kerran ja toinen kisarankingilla.

Ruuskasena jäisin kotiin eläkeläiskalastelijaksi. Alle 80 metrin tuloksilla ei tee arvokisoissa mitään.

Kaiken kaikkiaan Suomen kärki ja tason laajuus on sekä miehissä että naisissa romahtanut. Yhden miehen selvityminen Olympiafinaaliin olisi jo yllätys.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Jos noista poisjääneistä kommentoisi.
- Valtanen ei ole saanut keppiä lentämään koko kesänä, taso on romahtanut viime kaudesta.
- Nokelaisen kausi päättyi loukkaantumiseen.
- Kangas on kärsinyt loukkaantumisista
- Kuuselalla on polvi rikki. Kivun ja ison polvituki kanssa pystyy heittämään. Leikkaus odottanee kauden jälkeen.
- Helanderin akillesjänne on tulehtunut, eikä pysty heittämään
- Etelätalon tilanteesta ei ole tietoa, mutta kokeneen ketun kroppa ei kestä kisoja kovaan tahtiin. Mies itse kertoi, että aivan maksimi on 1 kisa viikkoon.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kertooko tuo jotain jostain, että lähes kaikki kärkiheittäjät on romuna yhtä aikaa?
 

Zodiac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thunder Bay Bombers
Vetter ois voinu käydä vasurilla heittämässä voiton.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
En tiedä, motivoisiko se keihäsmiehiämme ja -naisiamme heittämään pidemmälle, jos muutkin heittäisivät pitkiä kaaria? Tuntuu vähän, että varsinkin suomalaiset yleisurheilijat tyytyvät siihen kansalliseen tasoon, eivätkä pyri muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maailman kärkituloksiin.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
En tiedä, motivoisiko se keihäsmiehiämme ja -naisiamme heittämään pidemmälle, jos muutkin heittäisivät pitkiä kaaria? Tuntuu vähän, että varsinkin suomalaiset yleisurheilijat tyytyvät siihen kansalliseen tasoon, eivätkä pyri muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maailman kärkituloksiin.

Kyllä sinne maailman huipulle pääsyyn tarvitaan myös paljon lahjoja. Ei se keppi itsestään lennä 80 m, kyllä siihen jo tarvitaan lahjoja ja kovaa sekä systemaattista treenaamista. Sekä tärkeimpänä sitä, että pysty ehjänä.

Ei Oona Sormusen lahjoilla ja geeneillä heitetä 65 m, vaikka treenaisi miten.

Nykyisistä miesheittäjistä vain Helanderilla olisi mahdollisuuksia todella pitkiin kaariin, jos kroppa kestäisi kilpailemista ja kunnon treeniä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Mun mielestä kaksi heittäjää etenkin miesten puolella on sellaisia, joista voisi vaikutteita (huom. ei suoraa apinointia) ottaa valmennusopillisesti heittoharjoitteluumme ja he ovat Andreas Thorkildsen ja Thomas Röhler.

Monipuolisia ominaisuuksia omaavia, atleettisia ja taitavia heittäjiä, jotka ovat harjoitteluaan käyneet Suomessa avaamassa eri foorumeissa kukin vuorollaan valmentajansa kanssa. Molempia yhdistää se, että raaka rauta on toki liikkunut, mutta molemmat jäävät punttituloksia vertailtaessa suomalaisille heittämällä.

Se, mikä on Röhlerin ja Thorkildsenin ”juttu” harjoittelussa, että he ovat pitäneet harjoittelun erittäin monipuolisena panostaen harjoittelun siten, että heikot lenkit karsitaan spesifeillä harjoitteilla pois. Thorkildsen teki erittäin paljon telinevoimistelua, jotta tukilihaksisto koko vartalossa vahvistuu ja keskivartalo saa aivan uusia ärsykkeitä. Lisäksi mies teki kovia plyometrisia aitahyppyharjoituksia, mitkä muistuttivat enemmän korkeushyppääjien harjoittelua.

Röhlerin tausta kolmiloikassa ja korkeushypyssä ja mies panostaa erityisen paljon kuntopallojen kautta nopeaan voimantuottoon. Röhlerin koutsi saattaa teettää sellaista taitoharjoittelua Röhlerille, mistä hän ei tiedä mitään ennen treenejä ja missä vaikeutetaan eri aistien toimintaa. Harjoittelu saattoi olla täysin muutakin kuin heittämistä.

Heittotreenejä tehtiin aika lailla samaa tahtia suomalaisten kanssa, mitä tulee määrään. Juoksuun panostettiin ja nimenomaan terävään juoksuun ja juoksun taitavuuteen ja vartalonhallintaan yhdistettynä heittoon. Thorkildsenhan piti pitkät aerobiset aika lailla pois ohjelmistosta kokonaan, koska ei niistä pitänyt, mutta lapsuus ja nuoruus oli erittäin monipuolinen eikä peruskuntoa tarvinnut tehdä enää uran aikana.

Molempien hienossa heittotekniikassa näkyy vartalonhallinta, taito ja tehontuotto oikeilla lihaksilla, mikä ohjautuu keihääseen. Tämä säästää loukkaantumisilta mielestäni, vaikka molemmilla heittäjillä heittokäden ongelmia oli/on ollut.

Tässä olisi mun mielestä tulevaisuudessa ehkäpä suunta siihen, mihin hommaa voisi viedä. Vetterin kaltainen turboahdettu kone paiskoo hirmukaaria, mutta antaa viitteitä loukkaantumisherkkyydestä, eikä ehkä pitkässä juoksussa ole esimerkki pitkään ja tasaisen tehokkaan menestyksekkääseen uraan.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Röhleriltä ei kannata kopioida ainakaan sitä crossfit- treeniä. Sen jälkeen ei heitossa ollut enää tehoja ja nyt on telakalla.

Topias Laine on hieman tuon @Pavlikovsky kuvauksen mukainen heittäjä, mutta minusta aivan liian pieni. Ihmettelen, jos noilla geeneillä 85 m lentää, heittokäsi ei kuitenkaan ole mallia Yego. Zelesnyä pidettiin pienenä, mutta mies oli kuitenkaan aktiiviurallaan 186 cm / 87 kg ja voimaakin oli suhteessa paljon.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ja selostaja villiintyy, kun yksi heittäjä sai keihään lentämään yli 76 metriä, wau.
Mitä selostajan olisi sitten pitänyt tehdä, synkistellä koko lähetys? Teo Takalalle se 76-metrinen sattui olemaan kauden paras ja lähelle omaa ennätystä. Ei selostaja siitä villiintynyt, mutta kyllä siitä hieman saa innostua. Marttilan kasikymppinen ja Kinnusen 79 olivat heille kelpo tuloksia. Vaikka yleinen taso jäi mm. poisjääntien takia heikoksi, eihän se nyt näiden heittäjien vika ole.

Jos Kuusela vaan millään pystyy heittämään, Tokiossa nähdään vähintään kaksi miesheittäjää. Ruuskasen ja Helanderin tilanne nyt näyttää valitettavan heikolta, mutta eiköhän sieltä Ruuskanenkin kisoihin lähde.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Nihkeää on ollut Raitasen meno tällä kaudella esteissä:

Toukokuu
8.35

Kesäkuu
8.19
8.38

Heinäkuu
Dnf
 

Gust

Jäsen
Hyvin kuului lähetyksessä Andrius Gudziuksen "I don't like this competition" kiekkokisan finaalikierroksen päätteeksi. Toivottavasti tuo kantautui Timanttiliigan säännöistä päättävien kavereidenkin korviin. Naisten pituudessa Mihambo hyppäsi ainoana 7 metriä, mutta se ei riittänyt voittoon. Urheilijat voisivat alkaa jo protestoida tota pelleilyä vastaan kun kerran kyselyssä 90 % sitä vastustaa.
 

Proffa_20

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Chicago Blackhawks & FC Bayern München
Jos noista poisjääneistä kommentoisi.
- Valtanen ei ole saanut keppiä lentämään koko kesänä, taso on romahtanut viime kaudesta.
- Nokelaisen kausi päättyi loukkaantumiseen.
- Kangas on kärsinyt loukkaantumisista
- Kuuselalla on polvi rikki. Kivun ja ison polvituki kanssa pystyy heittämään. Leikkaus odottanee kauden jälkeen.
- Helanderin akillesjänne on tulehtunut, eikä pysty heittämään
- Etelätalon tilanteesta ei ole tietoa, mutta kokeneen ketun kroppa ei kestä kisoja kovaan tahtiin. Mies itse kertoi, että aivan maksimi on 1 kisa viikkoon.
Eli tilannehan näyttää tosi hyvältä!

Pieniä isoja loukkaantumisia ja pieniä suuria tason romahduksia lukuunottamtta, niin no problemo

Mutta tosissaan, jos mietitään, niin kyllähän ihan kaikki lähtee sieltä ihan ruohonjuuritasolta ja harrastajamääristä. Aika huolestuttavia lukuja on ja, kun puhutaan noin helvetin pienistä määristä, kun Suomenkin kohdalla puhutaan, niin se vaatii ihan uskomatonta työtä, täydellisyyttä ja hitosti onnea, että edes yhdestä kaverista saadaan koulittua edes sellainen maailman kärjen tuntumassa oleva urheilija, saatika maailmantason huippu. Sanoo sen terve järkikin, että jos vertaa johonkin esim. Jenkkeihin missä se massa on ihan toisenlaista (toki ei Suomessa olekaan mahdollista päästä erittäin monen muun maan massaan ja harjoittelijamääriin, mutta sitä pitäisi ehdottomasti saada enemmän Suomen mittakaavassa ja verrattuna asukaslukuun sekä nykyisiin harrastajamääriin).

Otetaan verokiksi tänään Tukholman Timanttiliigassa 200m juossut USA:n Morolake Akinosun. Kovan luokan pikajuoksija, mutta USA:n mittakaavassa "ilkeästi" sanottuna tusinakaveri. On toki juossut 100m alle 11 sekunnin ja 200m alle 22,50 sekunnin, jotka ovat ihan hirmuisia tuloksia, mutta fakta on se, että esim. USA:lla sitä massaa on niin järisyttävä määrä, että noita akinosuneja, jotka painelevat satasen alla 11 sekunnin, niin niitä tulee joka kausi uusia ja joka kausi painuu unholaan ja poistuu kartalta. Tulee ja menee niin sanotusti. Silti taso USA:n pikajuoksussa pysyy kovalla tasolla.

Toki eihän Suomella ole mahdollisuutta tuollaiseen massaan, mitä esim. Jenkeillä tai, että päästäisiin edes lähimainkaan sitä, eikä se olekaan nyt se pointti, mutta lähinnä nostin pointtina sen, että suuremmasta massasta niitä onnistutaan koulimaan enemmän ja kaikki ei ole siinä yhden urheilijan onnistumisessa kiinni. Koska todennäköisyydet ovat sitä vastaan, että siitä yhdestä urheilijasta ikipäivänä tulee lähellekään maailmanluokan urheilja. Suurempi massa myös tarjoaisi kilpailutilannetta urheilijoiden kesken, kiriapua ja treenikaveria, siihen karuun treeniympäristöön jne. jne. ja luonnollisesti suuremmat todennäköisyydet sille, että joku pystyy kehityymään huipputasolle, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.

Toki en sillä ala tässä jeesustella, koska yleisurheilu on niin askeettinen ja karu laji, etenkin harjoitteluympäristön puolelta, että ymmärrän vallan hyvin, että ei se nykynuorisoa houkuta. Se kova työ tehdään siellä loka-, marras-, joulukuun loskapaskassa ja pimeydessä. Kesällä lähinnä kisataan. Ja karu sekä raaka laji myös sillä tavalla, että sinun pitää olla siinä yhdessä ainoassa asiassa maailman parhaita. Pitää olla nopein, hypätä pisimmälle, korkeimmalle tai heittää tai työntää jotain esinettä pisimmälle. Ja sitten kaikki siinä harjoittelussa satsaa ja tähää siihen, että olet siinä yhdessä ainoassa asiassa muita parempi. Kaikki tähtää esim. siihen, miten saat sen 800 grammaisen harjanvarren lentämään kaikista pisimmälle, se tekniikka hiotaan viimeistä askelta ja piirtoa myöten kuntoon, kaikki harjoittelu tähtää siihen, että ole siinä yhdessä asiassa maailman paras. Et voi pärjätä ja menestyä, jos et ole siinä yhdessä asiassa maailman kärkeä.

Jos esim. vertaa johonkin joukkuelajeihin, jossa sinun ei tarvitse olla paras tai edes välttämättä huippu-urheilijan kropan omaava kaveri (Patrick Maroon ja Stanley Cup 2020), että voit menestyä. Toki en millään lailla väheksy esim. Pat Maroonin treenimäärä tai sano joukkueurheilua helpoksi lajiksi (kova jääkiekko ja jalkapallo fani kun itsekin olen), en missään nimessä, kovaa ja armotonta työtä sekä uhrauksia sekin laji vaatii. Mutta erilailla vaativa laji on yleisurheilu ja kaikki on kiinni itsestä ja omasta tekemisestä. Jos tämän jotenkin muotoilisi, niin yleisurheilu (lajissa kuin lajissa) mittaa ihmisen maximaaliset fysiologiset ominaisuudet irti. Oli kyse sitten äärimmäisestä voimasta (kiekko, kuula, moukari), nopeudesta (pikajuoksu), kestävyydestä (pitkät juoksumatkat), pompusta ja hyppyvoimasta (pituus, korkeus) etc.

Lahjoja toki tarvitaan myös ja ei sitä aina turhaan puhuta, kun sanotaan, että "tuon urheilijan kroppa ja runko on kuin tehty tätä lajia varten". Kiekonheitossa on pakko olla pituutta ja täten syliväliä. "Ihanne" korkeushyppääjän runko on pitkä, hoikka, kimmoisa, elastinen, mutta samalla jaloista pitää löytyä räjähtävää ponnistusvoimaa. Ja näin edelleen. Jotkut saavat hurjasti etua siitä, että kun Luoja kaikkivaltias on siunannut jumalaisilla raameilla.

Toki harjoitteluakin voi monipuolistaa ja luoda pohjia harrastamalla eri lajeja, ja juuri esim. USA:ssa monella on yliopistosta taustaa monesta eri lajista ja harjoittelumetodista ja nimenomaan _lajikohtaisesta_ harjoittelusta. Esim. 20-vuotias Matthew Bowling on ollut yliopisto tasolla todella kova urheilija seuraavissa lajeissa: 100m, 200m, 400m, pituushyppy, on vedetty lyhyttä ja pitkää viestiä ja harjoiteltu monipuolisesti eri lajeja ja se kroppa on tottunut ja kehittynyt erilaisen treenaamisen myötä. Peruskunto ja pohjat ovat kovalla tasolla.

Toki omasta mielestäni ehkä tärkeintä olisi keskittyä sitten loppupeleissä siihen omaan lajikohtaiseen harjoitteluun ja tekniikkaan ja sen tekniikan hiomiseen. Ei aitajuoksijoiden tai korkeushyppääjien tarvitse nostaa maastavedossa 200 kiloa. Eikä tarvitse kyllä keihäänheittäjienkään, koska tekniikka ratkaisee. Esim. saksalainen keihäänheittäjä Bernhard Seifert näyttää ihan jäätelökiskan kesäpojalta johonkin Vetteriin verrattuna, mutta on tekniikaltaan ja lajikohtaiselta taidoltaan jopa suvereeni Vetteriin verrattuna. Ja keppi onkin lentänyt sinne 90 metrin tienoille, koska yleisurheilu on ennen kaikkea tekniikkalaji. Pelkillä punttituloksilla ei heitetä pitkälle, juosta kovaa, hypätä korkealta tai pitkälle.

En tiedä, mutta kyllä nuo nykyajan suomalaiset keihäänheittäjät näyttävät omaan silmään, niin saatanan kankeilta, hitailta ja jäykiltä ihan joka osa-alueella. Toki en tiedä miten on mahdollista, että näyttää ihan helvetin kankealta ja siinä samalla ihan uskomattoman löysältä, mutta varsinkin riuhtaisuhetkellä aika makaroonia porukkaa. En tiedä johtuuko se juuri sitten siitä kankeasta ja hitaasta juoksusta, joka ei tuota mitään tehoa, että se saa juuri h-hetkellä jengin näyttämään löysältä ja heiton ponnettomalta.

Tämä suomalaisten rämpiminen, kun ei koske vain ja ainoastaan keihäänheittoa, vaan jokaisen lajin kohdalla voidaan todeta, että "jotain tarttis tehrä". Harrastajamääristä se toki lähtee ja siitä, että saataisiin näitä tyyppejä lajeihin mukaan, joiden runko "on kuin tehty kyseistä lajia varten". Harjoittelussa varmasti myös puutteita ja parannettavaa, enkä ole ihan tietoinen, miten kuplassa täällä koto-Suomessa sitten eletään ja, kuinka "avoimesti" otetaan sitä muualta tulevaa tietotaitoa vastaan.

Edit. Toki se pitää vielä noista harrastajamääristä sanoa, että tavallaan paska homma...jalkapalloon tarvitaan kipeäti harrastajia, yleisurheiluun tarvitaan, koripallo, lentopallo....jääkiekkossa on valioyksilöitä, mutta kiva olisi saada lisääkin. Tästä pystyy tyhmempikin laskemaan, että paljon on 1+1. Suomessa väestöä on about se 5,7 miljoonaa, niin siitä kun ottaa pois vanhukset, aikuiset etc. niin se jäljelle jäävä porukka on itikan paskan kokoinen, mitä revitään joka suuntaan tekemään ja hosumaan. Suomi on niin pieni maa, että meillä ei vain ole samanlaista populaa, mitä muilla on. Jos mietitään juuri, jotain USA:n yleisurheilun hurjaa taso, niin en nyt muista kuka, mutta joku jenkki asiantuntijahan "ilkeästi" totesi, että ne, jotka eivät pärjää koripallossa ja jenkkifutiksessa, lähtevät yleisurheilemaan. Se massa ja porukka, josta koulia, on niin uskomattoman häviävän pieni osa täällä Suomessa.

Toki silloin, kun se massa on noin pientä, niin siinä vaiheessa kyllä korostuu se valmennuksen taito ja sen pitää olla ihan uskomattoman kovaa luokkaa, jotta saataisiin koulittua, edes siitä yhdestä kaverista huippu-urheilija. Toki sitten on loukkaantumisia, kehitys ei ole pystysuoraa...jne. joten ei se valmennuksenkaan maagisuus mikään tae olisi. Resurssien riittävys, palkintorahojen pienuus ei houkuta, panostetaanko ylipäätänä suomalaiseen yleisurheillun rahallisesti tarpeeksi ja tarjotaanko urheilijoille täten mahdollisuus mitata sitä omaa parasta potentiaalia? Suomi on vain niin helvetin pieni maa ja kun otetaan tosiaan kaikki vanhukset sun muut pois, niin se "valioyksilöiden" porukka joka jää jäljelle (jota sitten revitään joka suuntaan ja kaikkiin eri lajeihin), niin se on ihan järkyttävän pieni.
 
Viimeksi muokattu:
fakta on, että Nokelainen hajosi, Valtanen ties missä, Kangastakaan ei näy missään ja lopuilla heittelyt on löysiä tikanheittoja.

Valtanen latautuu ensi viikkoon Kinnusen kanssa. Kangas ailahtelee ja ottaa varmaan koville. Anni ei ole mun makuun vielä sellainen, joka voisi Kalevan Kisoissa pystyä voittamaan.

Sanne heittää vielä joku päivä +63m. Aiempi tausta oli vaan liian pehmeä keihäänheittäjäksi, niin nyt menee hetki aikaa nousta, kun pääsi parempaan valmennukseen. Noista Lepistöistä on turha odottaa mitään.
 

Hexa

Jäsen
Jos noista poisjääneistä kommentoisi.
- Valtanen ei ole saanut keppiä lentämään koko kesänä, taso on romahtanut viime kaudesta.
Se on kumma kun Suomessa tulee aina lähes lajissa kuin lajissa noita yhden kauden ihmeitä ja lupauksia, tehden yhden lupaavan tuloksen ja sitten seuraavalla kaudella tekniikka hajoaa ja paketti levähtää totaalisesti.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Olenko muuten ainoa, joka kannattaisi jonkinlaista joustoa maakiintiöiden suhteen? Juurikin Jenkeillä esim. on monesti niin laaja taso, että tiukka raja pudottaa usein potentiaalisia mitaliehdokkaita, siinä missä toisen maan passilla kisoihin voi päästä hätäisellä B-rajan ylityksellä.
Kyllä siellä maailmantilaston top 6 (tai jotain vastaavaa) saisi olla automaattisesti mukana.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Enpä nyt tässä tilanteessa lähtisi suuremmin synkistelemään Suomen yleisurheilun tilaa, sillä hemmetin paljon enemmän valoa tunnelin päässä näkyy kuin mitä vielä muutama vuosi sitten. Tänä kesänä on syntynyt jo neljässä lajissa Suomen ennätykset (+ Junnila hallissa talvella) ja lisääkin on varmasti tulossa loppukesän aikana. Keihäänheitto nyt on mitä on eikä se siitä ihan heti ole meidän varmaksi mitalilajiksi palaamassa, mutta ei siinä koko lajin kuva ole. Jos verrataan Berliinin kolmen vuoden takaisten EM-kisojen "menestystä" (kolme pistesijaa), niin siitä ollaan otettu jo isoja askelia eteenpäin.

Tällä viikolla loppuviikosta alkavat Tallinnassa alle 23-vuotiaiden EM-kisat, ja siitä viikko eteenpäin samalla stadionilla järjestetään alle 20-vuotiaiden vastaavat kisat. Molempiin kisoihin Suomella on lähettää vahva joukkue, mutta puhutaan nyt vasta tästä vanhemmasta ikäluokasta, koska U20-joukkue julkistetaan vasta tänään.

Suomen kärkiurheilijat U23-kisoissa ovat Viivi Lehikoinen, Topias Laine ja RIku Illukka. Illukka näyttää jopa olevan mukana olevista sprinttereistä tilastoykkönen, mutta tiukkaahan siellä on. Lehikoinen on ollut niin varmassa kunnossa, että on myös varmin mitalikortti ja omaa mahdollisuudet jopa mestaruuteen, koska Hollannin Bol ei kisaa näissä kisoissa. Laine on tilastokakkonen. Mainittakoon, että myös Silja Kosonen olisi tilastoykkönen tässäkin ikäluokassa, mutta Silja kisaa vasta oman ikäluokkansa kisoissa seuraavalla viikolla. On siellä sitten lisäksi Purolaa (200m), Helanderia (3000 m esteet), Kososta (korkeus), Narvia (keihäs) ja Valtasta (keihäs), joilla ainakin on onnistuessaan mahdollisuudet jopa mitaleille. Lisäksi viesteistä miesten pikaviestissä ja uskaltaisin väittää että jopa naisten nelosella (Baas, Lehikoinen, Mattila ja Westling(?)) on mahdollisuuksia, vaikka näissä tilastovertailua ei juuri nyt oikein pysty tekemään. European Athletics välittää striimin torstaina alkavista kisoista kuten tapana on ollut.
 
Viimeksi muokattu:

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Oma mielipide on, että tuo U23 on aika lailla turha ikäluokka. Tuossa iässä pitää jo kilpailla miesten sarjassa. Noista mainitsemistasi urheilijoista oikeastaan ketään ei voi pitää minään huippulupauksena. Ainakin Purolan, Narvin ja Valtasen kehityskäyrä on lisäksi näyttänyt aivan väärään suuntaan.

U20 ikäluokan ymmärrän, mutta sen jälkeen pitää pystyä nousemaan ja kehittymään aikuisten sarjoihin.
 
Viimeksi muokattu:

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Toki eihän Suomella ole mahdollisuutta tuollaiseen massaan, mitä esim. Jenkeillä tai, että päästäisiin edes lähimainkaan sitä, eikä se olekaan nyt se pointti, mutta lähinnä nostin pointtina sen, että suuremmasta massasta niitä onnistutaan koulimaan enemmän ja kaikki ei ole siinä yhden urheilijan onnistumisessa kiinni. Koska todennäköisyydet ovat sitä vastaan, että siitä yhdestä urheilijasta ikipäivänä tulee lähellekään maailmanluokan urheilja. Suurempi massa myös tarjoaisi kilpailutilannetta urheilijoiden kesken, kiriapua ja treenikaveria, siihen karuun treeniympäristöön jne. jne. ja luonnollisesti suuremmat todennäköisyydet sille, että joku pystyy kehityymään huipputasolle, kun kaikki ei ole yhden kortin varassa.

Lisätään erinomaiseen viestiin vielä sen verran, että vaikka painetilanne on kummassakin maassa urheilijoilla päällä - jenkeillä koska tuo kilpailutilanne on niin järisyttävän kova eikä jätä juuri virhemarginaalia monessakaan uran vaiheessa - niin Suomen kaltaisessa maassa (jossa kaukainen menneisyys on väkilukuun suhteutettuna maaginen, mutta lähimenneisyys lähinnä traaginen) kun on joku yksinäinen lupaus, niin heti aletaan odottaa jotain seuraavaa Paavo Nurmea tai Rätyä nyt vähintään. Pari lupaavaa tulosta (usein vieläpä piikkejä selvästi yli perustason) niin alkaa epärealistinen hehkutus, seuraavana vuonna vaikea alkukausi niin yhtäkkiä on tusina reportteria joskus aika kummallisine kysymyksineen kärttämässä että missä vika. Todennäköisemmin se kurssi kääntyisi ripeästi eikä urheilija jäisi jopa vuosiksi harhailemaan, mikäli saisi valmentajan, fyssarien yms. kanssa ihan rauhassa korjata tilannetta, eikä koko ajan pitäisi antaa jotain lausuntoja ja edustaa ties missä kun ei ole muitakaan ketä lähettää. Jossain ison massan maassa saa nuori urheilija käydä tuommoisen kurimuksen läpi ihan yksityisesti.

Tämä ei tarkoita, etteikö urheilijan pitäisi kestää julkisuuden paineet (varsinkin lajissa, jossa tienestit ovat aika paljon siitä julkisuudesta kiinni), mutta liian nuorena se ei ole kaikille helppoa, eikä välttämättä ihan terve ilmiö edes.

Tulee mieleen yhdistetyn puolelta Ilkka Herolan rehellinen kommentti, kuinka iso apu siitä oli, kun Hirvosella oli ne pari vahvahkoa kautta muutama vuosi sitten. Yhtäkkiä ei enää tuntunutkaan siltä, että on yksin vastuussa suomalaisen lajiperinteen ylläpidosta ja tyrimässä kyseisen homman.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Oma mielipide on, että tuo U23 on aika lailla turha ikäluokka. Tuossa iässä pitää jo kilpailla miesten sarjassa.

Itse olen Seppo Rädyn kanssa samaa mieltä, että U23 on täysi pellesarja. Jossakin uinnissa 23-vuotias on jo ikäloppu eikä yleisurheilussakaan ole mitään järkevää syytä järjestää tuollaista ikäluokkaa. Tai no on: saadaan niille vähän keskinkertaisemmille urheilijoille merkityksellisiä kisoja, joista kerätä mitaleja. Onko missään muussa lajissa enää tuollaista juniori-ikäluokkaa? Jalkapallossa toki on, mutta se on ihan puhdasta politiikkaa kansainvälisen olympiakomitean ja FIFAn välillä.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Enpä nyt tässä tilanteessa lähtisi suuremmin synkistelemään Suomen yleisurheilun tilaa, sillä hemmetin paljon enemmän valoa tunnelin päässä näkyy kuin mitä vielä muutama vuosi sitten. Tänä kesänä on syntynyt jo neljässä lajissa Suomen ennätykset (+ Junnila hallissa talvella) ja lisääkin on varmasti tulossa loppukesän aikana.

Sellanen fiilis itselläkin on. On lajeja joissa on tehtailtu tai kolkutellaan SE-lukemia, ollaan hyvällä vähintäänkin Euroopan tasolla. Paljon verrattain nuoria urheilijoita.

Tuntuu, että kun katsoo kotimaan kisoja tai ennakoi arvokisoja niin enemmän on urheilijoita ja lajeja joiden kohdalla on jännitettä ja potentiaalia innostua.
 

Ruutu8

Jäsen
Noniin. Kepinheittäjät Kuusela ja Etelätalo valittiin suoraan Tokioon, kaksikko Helander & Ruuskanen joutuvat (pääsevät) antamaan vielä lisänäyttöjä. Joensuun GP ratkaisee, kumpi lähtee reissuun. Mielestäni fiksu ratkaisu, vaikka todellisuudessa ehkä kummankaan ei nykykunnolla kuuluisi kisoihin lähteä.

Myös Camilla Richardssonille lyötiin lentolippu kouraan. Koska kisannut viimeksi ja mikähän on tällä hetkellä juoksijan kunto?
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Noniin. Kepinheittäjät Kuusela ja Etelätalo valittiin suoraan Tokioon, kaksikko Helander & Ruuskanen joutuvat (pääsevät) antamaan vielä lisänäyttöjä. Joensuun GP ratkaisee, kumpi lähtee reissuun. Mielestäni fiksu ratkaisu, vaikka todellisuudessa ehkä kummankaan ei nykykunnolla kuuluisi kisoihin lähteä.

Tällä hetkellä ainakin Ruuskanen on edellä, koska Helander ei pysty heittämään. Rikkinäistä miestä on turha laittaa Tokioon, saa nähdä pystyykö Oliver tällä kaudella vielä heittämään. Kuusela tuskin kisaa ennen Tokiota ja sitten toivotaan, ettei polvi hajoa kokonaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös