Yleisurheilumme tilan pohtiminen noin 50 vuoden säteellä on hyvinkin mielenkiintoista, joskin nuoremmille lukijoille varmaan puuduttavaa. Suuret linjat ovat kuitenkin selvät lyhyelläkin alustuksella. Keskityn miesten puolelle tällä kertaa.
Pikajuoksut 100m, 200m + aidat ovat vahvasti myötätuulessa, parempaa kuin 70-luvulla. Valmennus on parantunut ja ilmeisesti kestävyysominaisuuksien kehittämisen vähäisyys ja kaveriporukat antavat henk.koht. motivaatiota harjoitteluun. EM-tasolla Suomi saattaa jonain päivänä ottaa jopa mitalin.
400m + aidat on murheenkryyni, ollut sitä jo runsaat 40 vuotta. On kaiketi se raain laji, kun vaatii nopeuden lisäksi myös kovaa kestävyyttä. Toki Mörökin välillä väläytteli, mutta tosipuheessa 49 sekuntia ei vaan riitä mihinkään edes Euroopassa. Pelkästään kemiasta ei ole kyse, sillä pinkoihan se Hellstenkin sileän v. 1956 aikaan 46,2 ja oli itseoppinut juoksija. Meiltä kaiketi puuttuvat lahjakkuudet tähän lajiin.
Mailerien matkat 800m ja 1500m ovat sellaista normitasoa. Mitään huippulupauksia ei ole tulossa, mutta voihan jostakin Leestä tulla 1.46 alittajakin. Ja vastaavasti 3.36, saattaa olla uhattuna jossakin vaiheessa. Aika hyvät perinteet ovat olemassa, valmennustietouttakin on. Onhan esim. Ari Suhonenkin (1.44,1) valmentajana.
Kestävyysjuoksuissa on nuoria aika montakin, tuollaista 14.30 juoksijaa, mutta jo minuutin pudottaminen vaatii aika paljon. Toisaalta, esteissä Raitanen saattaa ottaa ensi vuonna mitalin. Estejuoksussa Suomella on todella pitkät perinteet ja miltei katkeamaton ketju Kuhasta Raitaseen. Sivumennen sanoen, Saleva alitti maagisen 14 minuutin rajankin hiljattain. Kymppitonni on varmaan haudattu hiljaisuudessa, se ei tunnu kiinnostavan enää ketään ihan kilpailumielessä. Maratonilla on muuten uskomaton käppi Vattulaisen ja muiden välillä, 2.13 ja 2.50 eivät oikein anna lupaa odottaa toista Holmenia nuoremmista.
Periaatteessa kenttälajeista jokaisessa Suomella on perinteitä, on ollut massojakin, mutta nyttemmin kato on käynyt aika pahastikin.
Kuula - laji vailla toivoa. Oliko niin, että aiemmat rutiinityyliset isolla porukalla 20 m ylitykset olivat niin sanotusti avusteisia eli lääketieteellisen osaamisen tulosta? Kun ei päästä edes 19 metriä, niin varmaan tämäkin perinteikäs laji vaan kannattaa jättää suosiolla lajin temput taitavien jenkkien harteille. Tai joku lähtee Amerikkoihin opiskelemaan ja kaaret pitenevät monta metriä, ainakin keväisin.
Moukari on tekniikkalaji, joten siinä heikompikin pärjää. Tulevaisuus on sellainen semihyvä. Kangas kadotti taitonsa, mutta onhan sieltä kova nuorikin tulossa, Max Lampinen, uusi OPK? Ainakin kaveriporukoita on, joten kaiketi tästä voidaan joskus odottaa huippumenestystäkin.
Keihäässä on se ongelma, että nuorista ei tule mitään, tai ovat ihan rikki tai ovat tyyppeinä vääriä. On se melkoinen saavutus, jos tämä yleisurheilumme syömähammas hukataan täysin. Valmennustietoa on, tekniikkalaji tämäkin eli periaatteessa pitäisi pärjätä myös au naturel. Mutta miten valmennetaan mestari rikkomatta urheilijaa, kas siinä pulma.
Kiekko on täysin kadotettu laji miehissä, vaikka perinteitä on, mutta nekin ovat jo 40 vuoden takaa. Yksi lahjakkuus taisi tällä välillä olla ja sitten oli lainatavaraa. Voisiko Ståhl vaihtaa vielä liittoa?
Kolmiloikka on ollut pitkään yhden huipun varassa, eikä nuoria ole tulossa. Tosin tuli se Lipsanenkin aika tyhjästä. Perinteitä on tässäkin lajissa, Kuukasjärvestä alkaen ja kauempaa: sadan vuoden takaa olympiavoittokin.
Pituus, kts. edellä. Harrastajia on, pari huippuakin, joten tästä voi olla EM-tasolla iloa jatkossakin. Kun vain valmennettaisiin niin, että loukkeja tulisi mahdollisimman vähän. Evilän jr. ja snr. opein pidemmälle?
Korkeus pyörii pitkällä tähtäimellä vähän alavireisesti. Aikaisemmin meillä oli huippuja 225-230 tasolle, ylikin, mutta esimerkiksi Mattilan kehitys on pyörinyt paikoillaan tai sitten ei vaan ole tyyppinä tarpeeksi hyvä korkeuksiin. Sinänsä arvokisoissa ei ole menestytty 52 vuoteen. Kosonen toisaalta maallikon silmin vaikuttaa Mattilaa sopivammalta tähän lajiin.
Seiväs on itse asiassa tällä hetkellä parempaa kuin koskaan nykyvälinein, mutta se ei vain riitä EM-tasollakaan kuin korkeintaan finaaliin. Kaveriporukka on ja tietämystä on ja perinteitä. Mikä ettei tässäkin lajissa voitaisiin vielä kamppailla mitalista, jos nyt joku kolmikosta menee 580 tuntumaan. Sattuma voisi sitten auttaa menestykseenkin.
10-ottelu on keskitasoa Euroopassa eikä uutta Elmoa ole näköpiirissä. Varmaan tyyppejä kuitenkin tähän voisi olla, sellaisia, jotka ovat keskinkertaisuuksia omassa lajissaan.
/img-s3.ilcdn.fi/17b4c6137878dacaab7a00bc759b058c26f8d97128bcbc26d1e600f5c60107f1.jpg)
www.iltalehti.fi
yle.fi
