Mainos

Yleisurheilukausi 2021

  • 275 198
  • 2 156

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Riku Illukka juoksi satasen alkuerissä 22-vuotiaiden SE:n 10,26 ja etenee eränsä kakkosena finaaliin.

Tuota nopeammin ovat suomalaisista juosseet vain Hartonen ja Pöyhönen (Åstrand myös 10,26). Hartosen SE ajasta on jo 20 vuotta, joten nyt olisi aika siirtää se historian kirjoihin.

Junioreissa kovimman ajan lienee tehnyt Ville Vakkuri, joka juoksi 18-v 10,35. Tuo taidettiin tosin pyyhkiä pois listoilta, vaikka Vakkuri kärähti vasta vuosi myöhemmin.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Niin, onhan noita sweduja tuplamääräkin, että sikäli pitäisikin saada enemmän menestystä. Silti ei kai heillekään voi varmaksi liputtaa kuin kaksi mitalia (Ståhl ja Duplantis), joista jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä ruotsalaisen yleisurheilumyllyn kanssa, koska on kasvanut ja elänyt aivan muualla kuin Ruotsissa. Ei siis ole heidän järjestelmänsä tuote. Ja kyllä Ståhlinkin täytyy nyt ensin heittää karsinta + finaali, jotta sen mitalin voi kaulaan pujottaa.
Viittasin myös kokonaisuuteen, viime kesäolympialaisissa Ruotsi saavutti 11 mitalia, osallistui kisoihin yli 150 urheilijan voimin. On siis varaa jättää joku todennäköinen alkuerissä karsiutuja rannalle. Dohassa 2019 Ruotsi saavutti kolme mitalia ja niiden lisäksi kaksi pistesijaa. Eiköhän siellä potentiaalisia mitalisteja ole kuitenkin puoli tusinaa. Esimerkiksi miesten pituudessa Montler voi yllättää, kiekossa on myös Pettersson yms.

Suomen olympiajoukkueessa on muutama potentiaalinen mitalisti, ei yhtään suosikkia, kun Armantokin lienee toipilas. Yleisurheilijoita on paljon, mutta mitalista ei kannata haaveillakaan. Keihään tilanne on surkea, kun ne, jotka voisivat heittää 85 metriä, vielä karsivat kisapaikastakin. Muissa lajeissa mitali on todella kaukana: toki voidaan Salmisen kohdalla toivoa hirmuhyppyä, mutta mitään pitkämäkeä ei ole nyt joukkueessa. Osallistumisen riemu ja kesän paras ovat ainoita realistisia tavoitteita melkein kaikille olympiaurheilijoillemme. Tulevaisuudesta voidaan toivoa, että Kososesta kehkeytyisi kiintotähti yleisurheiluun.

Niinpä, näin se menee. Kyse on pitkälti kulttuureista ja sinne syntyneistä "totuuksista". Kun kuuntelee urheilupomojemme artikulointia ennen jokaista arvokisaa, vilahtelee jokaisen puheessa vertailut edellisvuosien arvokisojen urheilijamääriin ja sitä pidetään ikään kuin mittarina laadukkaasta työstä ja onnistumisista.

Onhan tässä toki perääkin, koska ei arvokisoihin noin vain mennä, mutta numeroiden taakse pitää, nähdä kuten tässä jo mainitussa Kinnusen tapauksessa. Tätä samaa mantraa hokee suurin osa asiantuntijoistakin eli Lontoossa suomalaisten määrä sitä, Riossa tätä ja nyt Tokiossa tuota, mutta nyt etenkin kun valintajärjestelmä on muuttunut varsin syheröiseksi rankingienkin vuoksi, en vetäisi Tokion kohdalla hirvittävästi johtopäätöksiä tai vertailua historiaan. Pidän jopa ainaista pistesijojen laskua tavallaan tuon laadun suhteen järkevämpänä vaihtoehtona, vaikka minulle on jäänyt sangen epäselväksi, että kirjataanko noita pistesijoja yhtään mihinkään muuhun kuin suomalaisten urheilustatistikkojen päiväkirjoihin jonnekin olympiakirjastoihin.
Olympialaiset ovat johdon puheissa nykyisin kuin kuuntelisi Mixua, lopussa saatiin kulma. Lasketaan kaikkia mahdollisia mittareita, koska niiden kautta myös johtajien työ ja urheilujärjestelmä saavat oikeutuksensa. Fakta on kuitenkin, että maailmasta on vaikea löytää olympialajia, jossa Suomella olisi jokin etulyöntiasema. Siksi nostalgikonkin täytyy paeta menneisyyteen, jossa vielä Suomi oli jotakin ainakin joissakin lajeissa, vaikkapa painissa. Painin tuhosi Neuvostoliiton hajoaminen. Keihäänheittoonkin syntyi maailmalla vähän liikaa kiinnostusta ja nyttemmin ollaan kadotettu idea, miten huippuja tehdään.

Purjehdus eliittilajina ja ammunta myös pääomia vaativina lajeina ovat sentään vielä jotenkin mahdollisia mitalikohteita. Valitettavasti suomalaiset urheilijat ovat nykyisin kovin seurankipeitä: yksinäiset sudet ovat kuolleet sukupuuttoon. Olisihan niitä vielä joitakin vähemmän kiinnostavia olympialaleja, joissa kova panostus voisi tuottaa menestystä, mutta kun ei ole suuria massoja, ei sellaisessa yksinpuurtamisessa nykynuoriso viihdy. En tarkoita kestävyysjuoksuja, joissa suuren rahan myötä on aivan liikaa pyrkijöitä huipulle.
 
Viimeksi muokattu:

zet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anssi Ritari
Aika kovat vaatimukset on länsinaapurissa yleisurheilun puolella, koska Lovisa Lindh on alittanut useaan otteeseen kisapaikkaan oikeuttavan aikarajan, viime viikollakin kahdesti. Noilla kriteereillä ei meilläkään tarvitsisi keihäässä mitään jatkokarsintaa järjestää.

Olen alittanut korkeudessa tänä vuonna kisarajan useaan otteeseen, eikä kutsua kuulu. Missä vika?
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Miesten pikaviestin SE 38,92 on vuodelta 2018, EM-kisojen finaalista. Tuona päivänä joukkue pääsi juoksemaan kahdesti jollainen mahdollisuus tarjoutuu vain harvoin. Ilmeisesti pikajuoksuissa päivän toinen startti tuo tavallisesti paremman tuloksen kuin ensimmäinen josta syystä SE-tuloksen rikkominen esim. Ruotsi-ottelussa on vaikeaa vaikka juoksijoiden kunto olisi parempi.

Mutta silti. SE-tuloksen teki nelikko (suluissa kauden 2018 paras aika): Eetu Rantala (10,39), Otto Ahlfors (10,48), Oskari Lehtonen (10,65), Samuel Purola (10,43). Jos nuo kauden parhaat ajat laskee yhteen, päädytään aikaan 41,95 joka on noin kolme sekuntia enemmän kuin kyseinen SE. Tällä kaudella kärkinelikkomme on Riku Illukka (10,26), Samuli Samuelsson (10,27), Oskari Lehtonen (10,43), Samuel Purola (10,44). Jos nuo neljä aikaa laskee yhteen, päädytään aikaan 41,40 ja jos siitä miinustetaan kolme sekuntia, ollaan ajassa 38,40. Nopeasti vilkaistuna tuolla ajalla olisi saatu EM-pronssia vuosina 2010, 2012, 2014 ja 2016, vuonna 2018 sijoitus olisi ollut neljäs.

Lisäksi meillä on "särkymävaraa" koska myös kolmikko Roope Saarinen, Eino Vuori, Santeri Örn on juossut 10.4-alkuisen ajan kuluneen kauden aikana. Viljami Kaasalainen siirtyi pidemmille matkoille josta syystä lienee taantunut satasella mutta jos hän olisi kunnossa niin voisi vielä osaltaan vahvistaa pikaviestijoukkuettamme noin 0,1 sekunnilla.
 

Hiltsu04

Jäsen
Suosikkijoukkue
Winnipeg Jets, Pelicans, Leijonat & BB-88
Topias Laine keihään karsinnassa 80,67, toivotaan finaalissakin samanlaista tekemistä.

 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Topias Laine keihään karsinnassa 80,67, toivotaan finaalissakin samanlaista tekemistä.



Toivottavasti olen väärässä ja Laineesta tulisi yli 85 m heittäjä. Ikää vasta 19-v, itseä arveluttaa tuo Topiaksen koko 178 cm ja reilut 70 kg. Noilla mitoilla saa muut ominaisuudet olla timanttia, sen verran antaa vipuvarsissa tasoitusta muille.
 

King Jeremy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool, Bayern München ja Boston Celtics
Viittasin myös kokonaisuuteen, viime kesäolympialaisissa Ruotsi saavutti 11 mitalia, osallistui kisoihin yli 150 urheilijan voimin. On siis varaa jättää joku todennäköinen alkuerissä karsiutuja rannalle. Dohassa 2019 Ruotsi saavutti kolme mitalia ja niiden lisäksi kaksi pistesijaa. Eiköhän siellä potentiaalisia mitalisteja ole kuitenkin puoli tusinaa. Esimerkiksi miesten pituudessa Montler voi yllättää, kiekossa on myös Pettersson yms.

Suomen olympiajoukkueessa on muutama potentiaalinen mitalisti, ei yhtään suosikkia, kun Armantokin lienee toipilas. Yleisurheilijoita on paljon, mutta mitalista ei kannata haaveillakaan. Keihään tilanne on surkea, kun ne, jotka voisivat heittää 85 metriä, vielä karsivat kisapaikastakin. Muissa lajeissa mitali on todella kaukana: toki voidaan Salmisen kohdalla toivoa hirmuhyppyä, mutta mitään pitkämäkeä ei ole nyt joukkueessa. Osallistumisen riemu ja kesän paras ovat ainoita realistisia tavoitteita melkein kaikille olympiaurheilijoillemme. Tulevaisuudesta voidaan toivoa, että Kososesta kehkeytyisi kiintotähti yleisurheiluun.

Asia kunnossa. Oletin, että tarkoitat yleisurheilua. Itse näen sen niin, että meillä on joitakin potentiaalisia nuoria, kuten vaikka mainitsemasi Kosonen, joka ei vielä ole valmis, mutta eväitä on aikuisten arvokisamitalistiksi. Sama koskee Salmista, jonka parasta ei varmasti vielä ole nähty. Lisäksi meillä on useita urheilijoita, joiden kehityskäyrä näyttää ylöspäin. Eli asian voi tulkita kahdella tavalla: 1. Mikään ei ole muuttunut, kun ei edelleenkään ole mitalisuosikkeja tai 2. Tilanne on parantunut edellisistä kisoista, kun olemme päässeet lähemmäs maailman kärkeä, mutta vielä ei kerätä hedelmiä.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Yleisurheilumme tilan pohtiminen noin 50 vuoden säteellä on hyvinkin mielenkiintoista, joskin nuoremmille lukijoille varmaan puuduttavaa. Suuret linjat ovat kuitenkin selvät lyhyelläkin alustuksella. Keskityn miesten puolelle tällä kertaa.

Pikajuoksut 100m, 200m + aidat ovat vahvasti myötätuulessa, parempaa kuin 70-luvulla. Valmennus on parantunut ja ilmeisesti kestävyysominaisuuksien kehittämisen vähäisyys ja kaveriporukat antavat henk.koht. motivaatiota harjoitteluun. EM-tasolla Suomi saattaa jonain päivänä ottaa jopa mitalin.

400m + aidat on murheenkryyni, ollut sitä jo runsaat 40 vuotta. On kaiketi se raain laji, kun vaatii nopeuden lisäksi myös kovaa kestävyyttä. Toki Mörökin välillä väläytteli, mutta tosipuheessa 49 sekuntia ei vaan riitä mihinkään edes Euroopassa. Pelkästään kemiasta ei ole kyse, sillä pinkoihan se Hellstenkin sileän v. 1956 aikaan 46,2 ja oli itseoppinut juoksija. Meiltä kaiketi puuttuvat lahjakkuudet tähän lajiin.

Mailerien matkat 800m ja 1500m ovat sellaista normitasoa. Mitään huippulupauksia ei ole tulossa, mutta voihan jostakin Leestä tulla 1.46 alittajakin. Ja vastaavasti 3.36, saattaa olla uhattuna jossakin vaiheessa. Aika hyvät perinteet ovat olemassa, valmennustietouttakin on. Onhan esim. Ari Suhonenkin (1.44,1) valmentajana.

Kestävyysjuoksuissa on nuoria aika montakin, tuollaista 14.30 juoksijaa, mutta jo minuutin pudottaminen vaatii aika paljon. Toisaalta, esteissä Raitanen saattaa ottaa ensi vuonna mitalin. Estejuoksussa Suomella on todella pitkät perinteet ja miltei katkeamaton ketju Kuhasta Raitaseen. Sivumennen sanoen, Saleva alitti maagisen 14 minuutin rajankin hiljattain. Kymppitonni on varmaan haudattu hiljaisuudessa, se ei tunnu kiinnostavan enää ketään ihan kilpailumielessä. Maratonilla on muuten uskomaton käppi Vattulaisen ja muiden välillä, 2.13 ja 2.50 eivät oikein anna lupaa odottaa toista Holmenia nuoremmista.

Periaatteessa kenttälajeista jokaisessa Suomella on perinteitä, on ollut massojakin, mutta nyttemmin kato on käynyt aika pahastikin.

Kuula - laji vailla toivoa. Oliko niin, että aiemmat rutiinityyliset isolla porukalla 20 m ylitykset olivat niin sanotusti avusteisia eli lääketieteellisen osaamisen tulosta? Kun ei päästä edes 19 metriä, niin varmaan tämäkin perinteikäs laji vaan kannattaa jättää suosiolla lajin temput taitavien jenkkien harteille. Tai joku lähtee Amerikkoihin opiskelemaan ja kaaret pitenevät monta metriä, ainakin keväisin.

Moukari on tekniikkalaji, joten siinä heikompikin pärjää. Tulevaisuus on sellainen semihyvä. Kangas kadotti taitonsa, mutta onhan sieltä kova nuorikin tulossa, Max Lampinen, uusi OPK? Ainakin kaveriporukoita on, joten kaiketi tästä voidaan joskus odottaa huippumenestystäkin.

Keihäässä on se ongelma, että nuorista ei tule mitään, tai ovat ihan rikki tai ovat tyyppeinä vääriä. On se melkoinen saavutus, jos tämä yleisurheilumme syömähammas hukataan täysin. Valmennustietoa on, tekniikkalaji tämäkin eli periaatteessa pitäisi pärjätä myös au naturel. Mutta miten valmennetaan mestari rikkomatta urheilijaa, kas siinä pulma.

Kiekko on täysin kadotettu laji miehissä, vaikka perinteitä on, mutta nekin ovat jo 40 vuoden takaa. Yksi lahjakkuus taisi tällä välillä olla ja sitten oli lainatavaraa. Voisiko Ståhl vaihtaa vielä liittoa?

Kolmiloikka on ollut pitkään yhden huipun varassa, eikä nuoria ole tulossa. Tosin tuli se Lipsanenkin aika tyhjästä. Perinteitä on tässäkin lajissa, Kuukasjärvestä alkaen ja kauempaa: sadan vuoden takaa olympiavoittokin.

Pituus, kts. edellä. Harrastajia on, pari huippuakin, joten tästä voi olla EM-tasolla iloa jatkossakin. Kun vain valmennettaisiin niin, että loukkeja tulisi mahdollisimman vähän. Evilän jr. ja snr. opein pidemmälle?

Korkeus pyörii pitkällä tähtäimellä vähän alavireisesti. Aikaisemmin meillä oli huippuja 225-230 tasolle, ylikin, mutta esimerkiksi Mattilan kehitys on pyörinyt paikoillaan tai sitten ei vaan ole tyyppinä tarpeeksi hyvä korkeuksiin. Sinänsä arvokisoissa ei ole menestytty 52 vuoteen. Kosonen toisaalta maallikon silmin vaikuttaa Mattilaa sopivammalta tähän lajiin.

Seiväs on itse asiassa tällä hetkellä parempaa kuin koskaan nykyvälinein, mutta se ei vain riitä EM-tasollakaan kuin korkeintaan finaaliin. Kaveriporukka on ja tietämystä on ja perinteitä. Mikä ettei tässäkin lajissa voitaisiin vielä kamppailla mitalista, jos nyt joku kolmikosta menee 580 tuntumaan. Sattuma voisi sitten auttaa menestykseenkin.

10-ottelu on keskitasoa Euroopassa eikä uutta Elmoa ole näköpiirissä. Varmaan tyyppejä kuitenkin tähän voisi olla, sellaisia, jotka ovat keskinkertaisuuksia omassa lajissaan.
 
Viimeksi muokattu:

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
...400m + aidat on murheenkryyni, ollut sitä jo runsaat 40 vuotta. On kaiketi se raain laji, kun vaatii nopeuden lisäksi myös kovaa kestävyyttä. Toki Mörökin välillä väläytteli, mutta tosipuheessa 49 sekuntia ei vaan riitä mihinkään edes Euroopassa. Pelkästään kemiasta ei ole kyse, sillä pinkoihan se Hellstenkin sileän v. 1956 aikaan 46,2 ja oli itseoppinut juoksija. Meiltä kaiketi puuttuvat lahjakkuudet tähän lajiin...

Möröstä huomiona, että se EM-mitali oli 2016 todella lähellä (14 sadasosaa) ja kisan voitti urheilija, joka oli tuolloin ollut vasta pari vuotta "eurooppalainen". Nyt vain taitaa Mörön parhaat juoksut olla jo takana.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Möröstä huomiona, että se EM-mitali oli 2016 todella lähellä (14 sadasosaa) ja kisan voitti urheilija, joka oli tuolloin ollut vasta pari vuotta "eurooppalainen". Nyt vain taitaa Mörön parhaat juoksut olla jo takana.
Voi hyvin olla. Kehitys menee eteenpäin, nyt näyttää 7 eurooppalaistakin menevän alle 49. Ehkä terveenä pysyessään olisi ollut ensi vuoden EM-kisoissa taistelemassa finaalipaikasta, kukaties enemmästäkin. Silti Mörö on ollut paras moneen kymmeneen vuoteen tässä lajissa, vaikka tässäkin on se yhden tähden tilanne ollut pitkään.

Saatteena kakkien aikojen tilasto aidoista:

1.49.04Oskari MöröRio de Janeiro2016-08-15
2.49.36Ari-Pekka LattuLahti2003-07-02
3.49.39Jussi HeikkiläTallahassee2008-05-30
4.49.59Janne MäkeläHelsinki2002-08-24
5.49.5Ari SalinHelsinki1972-07-25
6.49.66Jussi KanervoTallinna2015-07-12
7.49.69Vesa-Pekka PihlavistoLappeenranta1994-07-26
8.49.85Petteri PulkkinenTurku1995-06-10
9.49.94Ismo HämeenniemiLappeenranta1994-07-26
10.50.4Jaakko TuominenOslo1964-08-11
11.50.53Tuomas LehtonenTurku2020-08-16
12.50.64Raimo AlanenTurku1976-07-03
13.50.65Stefan LithenHelsinki1992-08-30
14.50.66Kimmo HaapasaloTurku2000-08-02
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Helena Leveelahti on kyllä kova kilpailija. Otti Tampereella kolme vuotta sitten MM-hopeaa ennätyksellään, joka oli voimassa tähän päivään saakka, mutta nyt EM-finaalissa on syntynyt jo uusi ennätys 57.09, jolla on toisena kun enää yksi kierros on jäljellä. Vaikuttaa mitalilta.

edit: hopeaa tuli
 
Viimeksi muokattu:

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kiekkokisan voittaja Hollannin Jorinde Van Klinken heitti 63.02, joten melkoinen tasoero muihin, kun Leveelahti hävisi peräti 6 metriä. Van Klinken on syntynyt vuonna 2000.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Kiekkokisan voittaja Hollannin Jorinde Van Klinken heitti 63.02, joten melkoinen tasoero muihin, kun Leveelahti hävisi peräti 6 metriä. Van Klinken on syntynyt vuonna 2000.

Ja on toki heittänyt yli 70 metriä tällä kaudella, joten ylivoima ei yllättänyt. Leveelahti oli tilastoissa 8. finalisteista, joten siihen nähden hieno venyminen ja tosiaan jälleen ennätys arvokisafinaalissa.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Henke Larsson juoksi hopeaa ajalla 10.36 (tuuli -0,3). Finaali on aina finaali, mutta olisi toi aika ollut Illukalle varsin todennäköinen. Todella sääli.
 

Hiltsu04

Jäsen
Suosikkijoukkue
Winnipeg Jets, Pelicans, Leijonat & BB-88

Proffa_20

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Chicago Blackhawks & FC Bayern München
Senni Salminen loikki ihan hyvän sarjan Monacon Timanttiliigassa:

14,34m - X - X - 14,13m - 14,31m

Salminen oli tuloksella 14,34m kisan 6.sijalla. 6.kierrokselle meni sitten kolme parasta, joten Senni ei kuudetta hyppyään päässyt suorittamaan
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Salmisella on nappionnistumisella mahdollisuus mitaliin Tokiossa. Vain Rojas on ylitse muiden ja voittaa kultaa perushypyllä, ellei loukkaannu. Sellainen 14,70 - 14,80 saattaa riittää mitaliin ja siihen Sennillä on saumat.

Salminen onkin ainoa potentiaalinen mitalisti Tokioon, muita ei valitettavasti oikein ole.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Rojas olisi loikkinut viidennellään uudet ME-lukemat (n. 15,60). Valitettavasti hyppy oli parisen senttiä yliastuttu.

Neljännessä hypyssään polvi muljahti loikassa pahannäköisesti ja silti mitta oli 14,62.
 

Proffa_20

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Chicago Blackhawks & FC Bayern München
Massiivinen rispekt Rojakselle. Ei lähtenyt varmistelemaan tai hakemaan varmoja palkintorahoja, vaan latasi viimeisellä hypyllää all-in ja uusi ME oli vain himpun verran yliastuttu. Systeemi pakottaa urheilijat tuohon varovaisuuteen ja tämän vikan kierroksen koomen parhaan järjestely, mutta Rojas päätti silti laittaa all-in. Syöpäinen on tämä nykysysteemi, mutta Rojakselle iso rispekt, että haki jackpottia.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Ei olisi riittänyt kisan voittoon.

Eipä niin. Olisi kuitenkin ehkä varmistellut kuudennellaan JOS viides olisi ollut hyväksytty. Spekulointi on urheilun suola, eikö vain?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös