Yleisurheilukausi 2021

[Pavlikovsky]

Aika moni urheilija myös harrastaa siksi, että se on kivaa ja mielekästä.

Nyt sitten pitää erotella sellainen tavoitteellinen harrastaminen ja huippu-urheilu. Ensin mainittua harrastetaan mainitsemistasi syistä tosissaan, muttei nyt niin vakavissaan ja suuremmat oikeasti isojen kisojen (kansainväliset) tavoitteet ovat toissijaisia tai niitä ei ole. Tähän kuuluu aika iso kotimaisista yleisurheilijoista ja heidän tavoitteensa ovat Kalevan kisat. Se on ihan fine ja respect.

Jälkimmäistä ryhmää koskee unelma menestymisestä ja hyvistä sijoista kansainvälisissä kisoissa ja merkittävissä urheilutapahtumissa. He tekevät kaiken menestymisen ja hyvien sijoituksien eteen ja satsaukset siihen lajiin, missä menestymisen odottamat ovat korkeimmat. Tottakai heistäkin homma pitää olla mielekästä, mutta ei huippu-urheilun kuulu olla jatkuvasti kivaa ja mielekästä. Se voi olla saatanan rankkaa ja epämiellyttävän tuntuista henkisesti ja fyysisesti, mutta se on voittamisen edellytys. Mä en usko, että joku Viljami Kaasalainen siirtyessään esim. 400 metrille ajattelee sen olevan hirvittävän paljon mielekkäämpää kuin etusuoran juoksu, mutta potentiaali menestykseen hänellä on siinä isompi. Tätä hänen valmentajansa, liikuntatieteiden proffa, Antti Merokin on toistanut eli ratakierrokselle Suomesta löytyisi kyllä ihan perusnopeaa juoksijaa satasen juoksijoista, jos menestystä halutaan laajemminkin kuin Lapinlahden tai Lahden motonet - kisoista.

 

[Hagi]

Samaa mieltä @Pavlikovsky kanssa. Tässä ovat nyt keskustelussa menneet sekaisin kansainväliselle huipulle tähtäävät sekä kansallisen tason urheilijat.

Kyllä ainakin itse arvostan 30 minuuttiin 10 000 m juoksevia, vaikka heille katsomosta naureskellaan ja sanotaan, että ennen vanhaan noilla ajoilla ei päässyt edes SM-kisoihin mukaan. Kuitenkin jo tuo 30 min aika kympillä vaatii lahjakkuutta ja systemaattista harjoittelua. Kuitenkaan tuossa ei voida puhua kansainvälisestä tasosta, kun huiput menevät monta kierrosta edellä.

 

[Snakster]

Nyt sitten pitää erotella sellainen tavoitteellinen harrastaminen ja huippu-urheilu. Ensin mainittua harrastetaan mainitsemistasi syistä tosissaan, muttei nyt niin vakavissaan ja suuremmat oikeasti isojen kisojen (kansainväliset) tavoitteet ovat toissijaisia tai niitä ei ole. Tähän kuuluu aika iso kotimaisista yleisurheilijoista ja heidän tavoitteensa ovat Kalevan kisat. Se on ihan fine ja respect.

Jälkimmäistä ryhmää koskee unelma menestymisestä ja hyvistä sijoista kansainvälisissä kisoissa ja merkittävissä urheilutapahtumissa. He tekevät kaiken menestymisen ja hyvien sijoituksien eteen ja satsaukset siihen lajiin, missä menestymisen odottamat ovat korkeimmat. Tottakai heistäkin homma pitää olla mielekästä, mutta ei huippu-urheilun kuulu olla jatkuvasti kivaa ja mielekästä. Se voi olla saatanan rankkaa ja epämiellyttävän tuntuista henkisesti ja fyysisesti, mutta se on voittamisen edellytys. Mä en usko, että joku Viljami Kaasalainen siirtyessään esim. 400 metrille ajattelee sen olevan hirvittävän paljon mielekkäämpää kuin etusuoran juoksu, mutta potentiaali menestykseen hänellä on siinä isompi. Tätä hänen valmentajansa, liikuntatieteiden proffa, Antti Merokin on toistanut eli ratakierrokselle Suomesta löytyisi kyllä ihan perusnopeaa juoksijaa satasen juoksijoista, jos menestystä halutaan laajemminkin kuin Lapinlahden tai Lahden motonet - kisoista.

Emme ole tästä eri mieltä, tai kummastakaan noista asioista. Pointtini oli enemmänkin se, että aika monella kansallisella huipullakin voisi paras laji tai matka olla joku muu, mutta tekemisen mielekkyys pitää kiinni siinä alkuperäisessä lajissaan. Jos alettaisiin seuloa urheilijoita eri lajeihin vain sillä perusteella, että mihin itse kullakin olisi parhaimmat edellytykset, niin oltaisiin aika lähellä jotain Kiinan mallia. Tämä on tietysti kärjistys, mutta ymmärtänet pointin. Nämä lajin tai matkan vaihtajathan (tai he joista me kuulemme) ovat oikeastaan tosi tavoitteellisesta urheilleita jo aiemmin ja ihan tykkänään eri tyyppiseen tekemiseen harvoin lähdetään. Jos Kuiviston tai Rinteen päämatka vaihtuu kasista tonnifemmaan, niin sehän on enemmänkin hienosäätöä kuin mikään suuren luokan vaihdos.

Toinen juttu on sitten se, että kyllä aika iso näistä kansallisista kohtuullisen kovista tekijöistä myös treenaa ihan kaikki pelissä, mutta lahjat tai nuorena tehdyt pohjat eivät sitten vaan riitä. Ero kansainväliseen tasoon tulee monilla ihan jostain muusta kuin tekemisen ja panostuksen määrästä ja vakavuudesta. Onhan näitä kansallisen tason juoksijoita alvariinsa leireilemässä kuukausikaupalla etelässä, mutta sitten tuloksena on joku Kalevan kisojen neljäs sija. Panostuksesta ei jää monellakaan kiinni.

 

[Jules W.]

Kannattaa myös muistaa että tekeminen lähtee siitä omasta uskosta ja halusta kehittyä, jos 100m juoksija ei edes itse usko, että voisi pärjätä, niin mitä järkeä koko touhussa on. Arto Bryggarekin olisi varmaan voinut 70-luvulla todeta tai Seppo Räty 80-luvulla, ettei tästä täällä yhtään mitään tule kuitenkaan ja jättää leikin sikseen. Tasoitusta on annettu olosuhteissa ja vähän kaikessa, siitä huolimatta pusketaan eteenpäin. Kaikki eivät todellakaan onnistu ja jonkun kannattaa lajin vaihtoa harkita, mutta jos ei itsekään usko tekemiseensä, niin aika äkkiä se sitten jää. Tuskin Kristiina Mäkeläkään hyppäisi edes 13,50m, jos ajattelisi ettei hän siihen 14,50m tule koskaan pystymään. Luovuttaja harvemmin voittaa.

Itse nostan hattua suomalaisille yleisurheilijoille, koska tuo laji ei ole mikään rahasampo ja vaatii ihan järjettömän määrän panostusta, että urheilija nousee edes sinne maaottelutasolle. Itsensä takia sitä kuitenkin pääosin tehdään ja hyvä että on urheilijoita, jotka jaksavat harjoitella vaikka tulosta ei heti tule. Senni Salmisenkin olisi varmaan ollut helpompi luovuttaa ja lähteä vaikka opiskelemaan. Kaikki eivät onnistu, mutta kun sitä massaa on tarpeeksi, niin joku onnistuu ja ehkä joku vaihtaa sitten sille 400 metrille tai crossfittiin. Kuinkahan moni arvostelija olisi itse valmis ko. matkaa treenaamaan huvikseen ja ilman palkkaa esimerkiksi opiskelujen ohessa.

 

[Mojo]

Aika kovat vaatimukset on länsinaapurissa yleisurheilun puolella, koska Lovisa Lindh on alittanut useaan otteeseen kisapaikkaan oikeuttavan aikarajan, viime viikollakin kahdesti. Noilla kriteereillä ei meilläkään tarvitsisi keihäässä mitään jatkokarsintaa järjestää.

Ruotsalaisurheilija murtui täysin: ”Oma maani ei päästä minua olympialaisiin”

Tulosrajan useaan otteeseen alittanut Lovisa Lindh järkyttyi kohtelustaan.

www.iltalehti.fi

 

[Flagger]

Aika kovat vaatimukset on länsinaapurissa yleisurheilun puolella, koska Lovisa Lindh on alittanut useaan otteeseen kisapaikkaan oikeuttavan aikarajan, viime viikollakin kahdesti. Noilla kriteereillä ei meilläkään tarvitsisi keihäässä mitään jatkokarsintaa järjestää.

Ruotsalaisurheilija murtui täysin: ”Oma maani ei päästä minua olympialaisiin”

Tulosrajan useaan otteeseen alittanut Lovisa Lindh järkyttyi kohtelustaan.

www.iltalehti.fi

Onkohan tuossa jotain erikoista taustalla? Lähtökohtaisesti kuulostaa ihan järjettömältä päätökseltä.

 

[vitozzius]

Aika kovat vaatimukset on länsinaapurissa yleisurheilun puolella, koska Lovisa Lindh on alittanut useaan otteeseen kisapaikkaan oikeuttavan aikarajan, viime viikollakin kahdesti.

Ei alittanut kertaakaan.

 

[IceWalker]

Onkohan tuossa jotain erikoista taustalla? Lähtökohtaisesti kuulostaa ihan järjettömältä päätökseltä.

Luultavasti ei mitään erityistä. On kuitenkin maailmantilastossa 40.( Kuivisto 64.) Muistaakseni Ruotsin valintalinja on ollut pitkään tiukempi kuin Suomen, osallistuminen ei ole päämäärä, vaan menestyminen. Joskus meilläkin on pidetty tavoitteena esim. 12. sijaa. Urheilijan kannalta Suomen systeemi on reilumpi. Toisaalta, meillä haetaan urheilijoita lasaretista kisoihin, Ruotsi taas oikeasti saa myös mitaleita olympialaisista. Suomi tähtää määrään, Ruotsi laatuun.

 

[Hagi]

Suomen linja on tosiaan valita kaikki valintakelpoiset mukaan. Esim. Jarkko Kinnunen valittiin 50 km kävelyyn rankingin sijalta 58/60, vaikka häviää kärjelle yli 20 minuuttia ja naisten kärki kävelee suurin piirtein samaa vauhtia.

Myös miestem keihäänheittoon nimettiin Tokioon 4 heittäjää, vaikka Ruuskanen ja Helander ovat rajan rikkoneet yli 2 vuotta sitten ja tuore tulostaso enteilee karsinnan olevan tekemätön paikka.

 

[Ruutu8]

Suomen linja on tosiaan valita kaikki valintakelpoiset mukaan. Esim. Jarkko Kinnunen valittiin 50 km kävelyyn rankingin sijalta 58/60, vaikka häviää kärjelle yli 20 minuuttia ja naisten kärki kävelee suurin piirtein samaa vauhtia.

Tässä keississä myös Suomen Olympiakomitea olisi voinut käyttää hieman harkintaa ja viheltää homman poikki. - Toki reilu peli, valintakelpoinen urheilija, niin kisalippu käteen.

Ei mitään Kinnuselta pois, hieno persoona ja varmasti työmäärä urheilijaurallaan todella suuri. Mutta aika on ajanut hänestä ajat sitten niin ohitse ja onhan se edellissäkin arvokisoissa nähty, että Kinnusella ei mitään palaa noissa kilpailuissa. Edellisissä arvokisoissa taisi hävitä muutamalle naiskävelijällekin.

Olen oikeasti sitä mieltä, että Kinnusen kisareissuun menevälle rahalle olisi ollut Suomen yleisurheilussa parempaakin käyttöä. Vaikka sinne ruohonjuuritasolle, joista voidaan ammentaa 15 - 20 vuoden päästä uusia Konosia, Partasia ja kumppaneita.

 

[King Jeremy]

Toisaalta, meillä haetaan urheilijoita lasaretista kisoihin, Ruotsi taas oikeasti saa myös mitaleita olympialaisista. Suomi tähtää määrään, Ruotsi laatuun.

Niin, onhan noita sweduja tuplamääräkin, että sikäli pitäisikin saada enemmän menestystä. Silti ei kai heillekään voi varmaksi liputtaa kuin kaksi mitalia (Ståhl ja Duplantis), joista jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä ruotsalaisen yleisurheilumyllyn kanssa, koska on kasvanut ja elänyt aivan muualla kuin Ruotsissa. Ei siis ole heidän järjestelmänsä tuote. Ja kyllä Ståhlinkin täytyy nyt ensin heittää karsinta + finaali, jotta sen mitalin voi kaulaan pujottaa.

 

[Pavlikovsky]

Toisaalta, meillä haetaan urheilijoita lasaretista kisoihin, Ruotsi taas oikeasti saa myös mitaleita olympialaisista. Suomi tähtää määrään, Ruotsi laatuun.

Niinpä, näin se menee. Kyse on pitkälti kulttuureista ja sinne syntyneistä "totuuksista". Kun kuuntelee urheilupomojemme artikulointia ennen jokaista arvokisaa, vilahtelee jokaisen puheessa vertailut edellisvuosien arvokisojen urheilijamääriin ja sitä pidetään ikään kuin mittarina laadukkaasta työstä ja onnistumisista.

Onhan tässä toki perääkin, koska ei arvokisoihin noin vain mennä, mutta numeroiden taakse pitää, nähdä kuten tässä jo mainitussa Kinnusen tapauksessa. Tätä samaa mantraa hokee suurin osa asiantuntijoistakin eli Lontoossa suomalaisten määrä sitä, Riossa tätä ja nyt Tokiossa tuota, mutta nyt etenkin kun valintajärjestelmä on muuttunut varsin syheröiseksi rankingienkin vuoksi, en vetäisi Tokion kohdalla hirvittävästi johtopäätöksiä tai vertailua historiaan. Pidän jopa ainaista pistesijojen laskua tavallaan tuon laadun suhteen järkevämpänä vaihtoehtona, vaikka minulle on jäänyt sangen epäselväksi, että kirjataanko noita pistesijoja yhtään mihinkään muuhun kuin suomalaisten urheilustatistikkojen päiväkirjoihin jonnekin olympiakirjastoihin.

 

[L. Paraske]

Mun mielestä Suomen linja kuitenkin hyvä linja. Suomen joukkue on joka tapauksessa pieni, ja kaikki mukana olevat urheilijat ovat kuitenkin kansainväliset valintakriteerit täyttäneet, joten tämä on selkeä peli myös urheilijoille ja pienentää sitä jälkipyykkiä mitä olympiakomitea tai SUL saisi osakseen jos toisin toimittaisiin. Oikeasti se kustannus, joka yhden tai kahden ns. turhan valinnan mukaan ottamisesta on pisara valtameressä.

Tuo Lindhin poisjättäminen ei aiheuta tasan mitään muuta kuin kritiikkiä Ruotsin urheilujohdolle. Toki ne tiukat kriteerit oli ennalta siellä tiedossa, mutta siinäkin valossa voi hyvin kysyä miksi Lindhiä (rankingissa 37., edellisten olympialaisten 10.) ei valittu mutta estejuoksijat Blomberg ja Sundström (rankingsijat 34. ja 39.) valittiin? Koittaisivat selittää sen. Lindh on kuitenkin ollut liki elämänsä kunnossa kesän ja tähdännyt vuosikausia juuri näihin kisoihin. En osaa kuvitella sitä pettymystä ja vitutusta joka itselleni tuosta syntyisi samassa tilanteessa.

 

[aceman81]

En osaa sillä lailla vertailla Ruotsin kriteereihin. Tai mitä kerrannaisvaikutuksia arvokisavalinnoilla voisi olla, mitä haetaan.

Kuitenkin, jos rajat ja rankingit antaa myöden niin kisoihin on suuri mahdollisuus. On siinä porkkanaa kuitenkin. Kenties myös arvoa statuksen ja rahan suhteen. Tiukemmilla kriteereillä saattas olla vähempi kisarajojen hakijoita.

 

[Lapajäähän]

Kertoo taas kaiken oleellisen suomalaisesta yleisurheilusta kun eräs urheilija ei saa tulevissa nuorten EM-kisoissa tehdä kuin yhden lajin (johon hänellä on SUL:n raja) mutta ei toista, johon olisi kisajärjestäjän raja.

 

[Lapajäähän]

Puhutaanko 7-ottelijasta?

Ei.

 

[adolf]

Nyt sitten pitää erotella sellainen tavoitteellinen harrastaminen ja huippu-urheilu. Ensin mainittua harrastetaan mainitsemistasi syistä tosissaan, muttei nyt niin vakavissaan ja suuremmat oikeasti isojen kisojen (kansainväliset) tavoitteet ovat toissijaisia tai niitä ei ole. Tähän kuuluu aika iso kotimaisista yleisurheilijoista ja heidän tavoitteensa ovat Kalevan kisat. Se on ihan fine ja respect.

Jälkimmäistä ryhmää koskee unelma menestymisestä ja hyvistä sijoista kansainvälisissä kisoissa ja merkittävissä urheilutapahtumissa. He tekevät kaiken menestymisen ja hyvien sijoituksien eteen ja satsaukset siihen lajiin, missä menestymisen odottamat ovat korkeimmat. Tottakai heistäkin homma pitää olla mielekästä, mutta ei huippu-urheilun kuulu olla jatkuvasti kivaa ja mielekästä. Se voi olla saatanan rankkaa ja epämiellyttävän tuntuista henkisesti ja fyysisesti, mutta se on voittamisen edellytys.

Tämä on erinomainen tiivistys harrastelun ja huippu-urheilun erosta. Ei sitä tämmöiset peruskuntoilijat oikein ymmärräkään varmaan, että miten pimeää hommaa huippu-urheilijan treenaaminen on useissa lajeissa. Varsinkin näissä juoksun, hiihdon ja esimerkiksi uinnin tyylisissä lajeissa sen voimakkaasti rasittavan harjoittelun määrän on jo ensinnäkin oltava niin monumentaalista luokkaa, että sitä tosi harva tajuaa. Toki kaikissa lajeissa siihen investoitujen tuntien täytyy olla tänäpäivänä aivan valtavia, mutta minun mielestäni noissa em. lajeissa sitä kahjoutta tuo siihen mukaan se, että se on fyysisesti niin raskasta. Tämän sanon ihan vain siltä pohjalta, kun on joskus kuunnellut vaikka jotain Jani Sievistä kertomassa omista treenivuosistaan. Jollain lailla ihminen tuolta päänupistaan eroaa valtaväestöstä jo ihan lähtökohtaisesti, että suostuu sellaiseen itsensä rääkkäämiseen lähtemään mukaan. Koko elämä ehdollistetaan joka ikinen päivä palvelemaan sitä huippu-urheilua. Virpi Sarasvuo taas joskus sanoi, että se on 24/7 jatkuvaa duunia, koska myös kaikella sillä treenien välissä olevalla ajalla on ratkaisevan suuri merkitys menestymisen kannalta.

 

[Lapajäähän]

Koko elämä ehdollistetaan joka ikinen päivä palvelemaan sitä huippu-urheilua. Virpi Sarasvuo taas joskus sanoi, että se on 24/7 jatkuvaa duunia, koska myös kaikella sillä treenien välissä olevalla ajalla on ratkaisevan suuri merkitys menestymisen kannalta.

Nii, se vähän kanssa riippuu lajista. Kestävyysurheilu on monessa suhteessa oma lukunsa, mutta niin on viinaa juomalla ja sätkää aski päivässä vedettynä voitettu maailmanmestaruuksia.

Hiihtäjille se yksi flunssa talvessa voi olla liikaa, niin sitä on tietty hyvä välttää.

 

[marse]

Olympialaisissa täytyy jonkun jäädä viimeiseksikin. Tai sijalle 22. Olisi aika tylsää, jos siellä usainboltit yksin juoksisi. Mielestäni pitäisi olla niin, että kriteerit on samat kaikille, kaikkialla. Se on tietenkin vähän ongelmallista niin kauan kuin tällaisia maksellaan yhteisistä varoista, mutta silti kisojen kokonaishienoutta laskeva linja ruotsalaisilla.

 

[Hagi]

Olympialaisissa täytyy jonkun jäädä viimeiseksikin. Tai sijalle 22. Olisi aika tylsää, jos siellä usainboltit yksin juoksisi. Mielestäni pitäisi olla niin, että kriteerit on samat kaikille, kaikkialla. Se on tietenkin vähän ongelmallista niin kauan kuin tällaisia maksellaan yhteisistä varoista, mutta silti kisojen kokonaishienoutta laskeva linja ruotsalaisilla.

Juuri näin. Toki kyse on kilpaurheilusta, jote minusta voi kyseenalaistaa esim. Kinnusen osallistumisen. Yli 20 min ero vauhdissa huippuihin ja vauhti naisten kärjen luokaa. Onko tuo sitten jo enemmän sitä osallistumisen iloa, kun 37-v ei enää haeta kokemusta tai maksella oppirahoja.

 

[adolf]

Olympialaisissa on toisaalta omasta mielestäni iso arvo ihan vain sillä osallistumisellakin. Luulenpa kuitenkin, että valtaosalle urheilijoista pelkästään sille tasolla pääseminen, että pääsee olympialaisiin on sellainen asia, josta oltaisiin valmiita antamaan vaikka hampaat suusta. Olympialaiset tapahtumana kuitenkin edelleen on sellainen urheilun kruununjalokivi ja urheilijoiden unelma, että mikään ei niihin vertaudu.

Että kyllä minä sitä mieltä olen, että jos urheilija vaan rajat ylittää tai mahtuu rankingin sisään, niin ei muuta kuin mukaan vaan.

Toki olen huomannut myös tuon, että miten keskustelu on siirtynyt taaksepäin siinä, että millä menestymistä mitataan. Yksi tapa on juurikin tuo aikaisemmin mainittu, että jos vaikka jossain yleisurheilun EM-kisoissa on kaikkien aikojen suurin porukka mukana, niin se saa minun mielestäni välillä vähän suhteettoman suuren merkityksen. Jos siellä sijoilla ynnä muut onkin se kaikkien aikojen ennätysporukka urheilemassa, niin takapakkia on joka tapauksessa otettu, jos/kun mitaleille ei päästä.

Tai sitten tapa jolla me mittaamme urheilussa menestymistä on vain muuttunut. Toivoa kuitenkin sopisi, että sen verran paljon kunnianhimoa meidän urheilukentästämme löytyisi, että ne mitalit edelleen olisivat se tapa mitata menestymistä, eikä pelkkä osallistuminen.

Sitten kun niitä mitaleja ei enää tule, niin sitten muistellaan jotain menneisyyden suuruuden päiviä. Kisastudioihin kutsutaan jotain menneiden vuosikymmenien voittajia ja keskitytään muistelemaan heidän huippuhetkiään. Tuo on tietyllä tapaa minusta aika surullistakin. Kun katsojille ei ole tarjota niitä tämän hetken jännitysnäytelmiä mitalikamppailuista, niin sitten kaivetaan jotain Hannu Mannisia, Janne Ahosia tai milloin ketäkin fiilistelemään usein aika vaivaannuttavassa ilmapiirissä jotain 15-20 vuotta vanhoja juttuja.

 

[Beltran]

Tuo Lindhin poisjättäminen ei aiheuta tasan mitään muuta kuin kritiikkiä Ruotsin urheilujohdolle. Toki ne tiukat kriteerit oli ennalta siellä tiedossa, mutta siinäkin valossa voi hyvin kysyä miksi Lindhiä (rankingissa 37., edellisten olympialaisten 10.) ei valittu mutta estejuoksijat Blomberg ja Sundström (rankingsijat 34. ja 39.) valittiin? Koittaisivat selittää sen. Lindh on kuitenkin ollut liki elämänsä kunnossa kesän ja tähdännyt vuosikausia juuri näihin kisoihin. En osaa kuvitella sitä pettymystä ja vitutusta joka itselleni tuosta syntyisi samassa tilanteessa.

Blomberg ja Sundström ovat alittaneet kisarajan, Lindh ei ole. Lienee Ruotsin kriteeri. Myös seiväshyppääjä Melker Svärd Jacobsson olisi Lindhin tavoin oikeutettu kisapaikkaan ranking-sijoituksensa perusteella mutta ei valittu.

Oma lukunsa on urheilijat jotka ovat rikkoneet kisarajan vuonna 2019. Keihäänheittäjä Kim Amb heitti tuolloin 86-metrisen mutta tänä vuonna ei ole saanut 80 metrin rajaa rikki ja silti sai kisapaikan. Myös ainakin Erika Kinseylla ja Angelina Bengtssonilla kisaraja on vuodelta 2019 ja ei tältä vuodelta mutta ovat toki onnistuneet kuluneella kaudella suhteessa paremmin kuin Amb.

 

[L. Paraske]

Suomalaisyhteenvetoa Tallinnasta 22-vuotiaiden EM-kisoista:

-Helena Leveelahti selvisi kiekonheiton finaaliin tuloksella 53.23 (sijoitus 9.)
-Mette Baas juoksi rutiinijuoksulla (53.46) välieriin. Baasin aika oli seitsemänneksi paras kaikista. Uskon että parantaa välierissä aikaansa ja ennätystään.
-Jessica Kähärä sivusi kauden parastaan 182 naisten korkeudessa ja meni finaaliin. Tuo korkeus ylittyi kolmannella, mutta alempikin korkeus olisi jo riittänyt.
-Arttu Korkeasalo työnsi ulkoratojen ennätyksenä kuulan karsinnassa 18.89 ja oli karsinnan 6. eli reilusti finaaliin. Eero Ahola oli 14. ja karsiutui (17.96)
-Naisten 400 m aitureista Viivi Lehikoinen (57.45) ja Nea Mattila (58.59) etenivät välieriin, Frida Hämäläinen karsiutui päälle minuutin ajalla. Lehikoisen juoksu oli erittäin helpon näköistä.

Ihan hyvä aloitus suomalaisilta kokonaisuutena. Korkeasalo työntää illalla finaalissa ja toivotaan sieltä 19 metrin puhkaisua.

 

[Hagi]

Korkeasalo työntää illalla finaalissa ja toivotaan sieltä 19 metrin puhkaisua.

Nopeasti katsoen tällä kaudella yli 20 m työntäjistä Euroopassa vain 2 on vuonna 2000-syntyneitä, maailman tasolla löytyy jopa yksi 2001-syntynyt kaveri, joka on pukannut yli 21 m.

Miesten kuulantyöntö vaatii niin kovia voimatasoja, että siinä harvoin noustaan aivan huipulle kovin nuorena, kuten tilastot näyttävät. Saa nähdä mihin asti Korkeasalon paukut riittävät, kehitys pitää olla jatkossa suoraviivaista. 2 vuoden sisällä pitää päästä 20 m tasolla ja sitten siitä eteenpäin.

Toki sitten on vastakkainen esimerkki, Arttu Kangas. Kangas työnsi ennätyksensä yli 5 vuotta sitten ja nyt tulostaso on 19 m tai allekin.

 

[Gust]

Riku Illukka juoksi satasen alkuerissä 22-vuotiaiden SE:n 10,26 ja etenee eränsä kakkosena finaaliin.