Hitaimmatkin valmentajat ovat tajunneet, että 3-3-pelissä kiekkokontrolli on kaiken a ja o ja siksi laukoa ei kannata kuin "varmoista" (=A-luokan maali-) paikoista ja kiekosta ei todellakaan kannata luopua vapaaehtoisesti varsinkaan minkään paitsion pelossa.
Silloin kun uudistus lanseerattiin niin vain muutama koutsi tämän oli tajunnut ja sellaiset napsivat helppoja pisteitä aluksi (jos saivat asian pelaajille selväksi. Vieläkin on joitain pelaajia jotka eivät ole tätä tajunneet, vaan pelivuoron saatuaan roiskaisevat paikasta joka 5-5-pelissä olisi ihan semiok-maalipaikka tai vaihdon lopuksi dumppaavat päätyyn)
Kun tämä nyt on kaikkien erikoistilanteiden äiti, yllättävän vähän näkyy spesiaaleja kuvioita joilla oltaisiin askel edellä tai viritettäisiin vastustajalle ansa.
Kiekkokontrolli 3-3 pelissä on kaiken a ja o. Parhaimmillaan tuottaa laadukasta ja viihdyttävää peliä. On kyllä tullu nähtyä myös jatkoaikoja, joissa joukkue/joukkueet pitää vuorotellen 30 sekkaa kiekkoa, eivät ota pienintäkään riskiä ja koko 5 minuuttisella on ehkä pari puolittaista vetopaikkaa. Sellasta on hieman raskas katsoa. Ymmärtää tietysti jos tuntee todennäkösyyksiensä olevan puolellaan pilkuilla, noin muutoin kiekkokontrolli on a ja o, ja vähintään joka toisessa vaihdossa pitäs syntyä laadukas maalipaikka. Tai ainakin pyrkimys siihen.