Ukkola tuo hienosti esille journalismissamme pesivät ja piilevät ongelmat. Oikeastaan ongelmaan heräillään liian myöhään. Ihmiset ovat jo tässä vaiheessa opetettu epäilemään kaikkea ympärillään ja erilaiset salaliittoteoriat ja vaihtoehtomediat vievät jo valtavan palan mediakakusta. Monet niistä eivät pyri oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen, vaan motiivit ovat muualla.
Perusongelma länsimaisessa journalismissa on ollut pitkään se, että sinänsä koulutetut ja osaavat journalistimme ovat kuin samasta punavihreästä puusta veistettyjä. Tämä vaikuttaa väistämättä journalismiin, kun erityisesti tiettyjä aihepiirejä katsotaan koko ajan saman linssin läpi, täi jätetään katsomatta ollenkaan.
Tämä Ukkolan kolumni olisi pitänyt kirjoittaa vuonna 2000, 2005, 2009, tai viimeistään 2015, jolloin mis- ja disinformaatio oli hyvin näkyvää. Suurin osa ihmisistä tosin ei laiskuuttaan ja hyväuskoisuuttaan viitsinyt sen pidemmälle miettiä mistä journalistimme ovat tehty, vaan uskoivat mediaa ja poliittisesti motivoituneita tahoja niissä vakuutteluissa, että vinon journalismin kritiikki on vain uhripersunarratiivista lähtöisin, eikä sitä tule noteerata millään tavalla.
Ikävää meille kaikille on se, että taas yksi salaliittoteoria osoittautuu aivan validiksi kritiikiksi, jolloin joku toinenkin salaliittoteoria saattaa saada pontta.