Yleisesti NHL:stä

  • 3 934 329
  • 14 053
Ja jos ei laajennusdraftista saa vielä tarpeeksi hinta/laatua niin sitten vuotta myöhemmin saa puoli-ilmaiseksi Björkstrandeja kun gm-nero haluaa pitää mieluummin kiinni tusinapelaajista.

Puhumattakaan sitten vielä noista ilmaiseksi saaduista ja vieläpä puoli-ilmaiseksi pelaavista eelitolvasista, joiden kanssa toisen joukkueen GM:n kärsivällisyys on loppunut vuosia liian aikaisin.

Ja siis tosiaan Tolvasen etu vaikkapa Bjorkstrandiin tulee siinä, että lappu on noin edullinen. Esim. Bjorkstrand pelaa 5,4 miljoonan lapulla eli joukkueen 4. kallein pelaaja.
 

Wild-Chester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Jared McCann on tietysti tämän GM-kohelluksen kiiltokuvapoika. Pelaaja, josta jokainen tilastoniilo sanoi, että kykyjä on, minuutteja puuttuu. Sitten kahden seuran GM:t tulevat päätelmään, että omat ylihintaiset tusinamiehet on tärkeämpää suojata kuin McCann. Pens kauppasi kiekkokassiin, koska ei "pystynyt" suojaamaan McCannia, olihan siellä Carteria, Rustia, Bluegeria ja Kapasta suojattavana, Leafs hankki syötiksi, koska Kerfoot oli niin tärkeä pitää.

Tämä. Yhdeksän auringon voimalla tämä. "Kiitos" että palautit mieleeni tämänkin farssin.
Unohtamatta että Pens jopa onnistui paljastamaan hieman tämän potentiaalia, kun alkoi saamaan YV-vastuuta. Ja silti valinnat pisin vittuja.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Laajennusjoukkueet saa isoimman edun juuri siitä, kun heti alussa pystyy poimimaan caphitiltään edullisia sopimuksia, eikä ole mitään vanhoja rasitteita. Kyllä sielläkin ongelmat alkaa, jos alkuun menestyy ja palkankorotuspaineet alkaa iskemään päälle. Sitten joku pitemmän lapun mies alkaa kärsimään loukkaantumisista jne. Kierre kohti "normaalia" NHL-joukkuetta kohti alkaa.
Tämä on tosiaan ehkä se yksi tärkeimmistä asioista missä laajennusjoukkueet ovat saaneet hyötyä. Moni manageri tekee virheitä matkallaan (se nyt vaan on inhimillistä, kun pelaajille tulee esimerkiksi loukkaantumisia) ja monissa joukkueissa on niitä ongelmasopimuksia mukana, jotka näin palkkakattoaikana näyttelevät isoa roolia joukkueiden kilpailukyvyssä. Kun tuon sudenkuopan pystyy väistämään, on jo hyvillä vesillä.

Nämä kaksi viimeisintä laajennusjoukkuetta ovat saaneet isoa apua palkkakatosta, mistä edelliset laajennusjoukkueet eivät saaneet apua. Tuohon kun lisätään vielä se, että ylipäänsä on ollut korkeampien roolien pelaajia tarjolla ja lisäksi varaustilaisuudessa on annettu samanlainen lippu käteen kuin vuosia tankanneilla/sekaisin olleilla seuroilla, niin yhdistelmä on ollut varsin otollinen rakentaa menestyvä organisaatio.

Jos vertaa noihin edellisiin laajennusjoukkueisiin (2000, jolloin Columbus ja Minnesota tulivat mukaan), niin ero on aika huomattava. Kun silloin joukkueet pystyivät suojaamaan maalivahdin, viisi pakkia ja yhdeksän hyökkääjää tai kaksi maalivahtia, seitsemän hyökkääjää tai kolme pakkia, nyt suojaus koski maalivahtia ja kahdeksaa pelaajaa tai maalivahtia, seitsemää hyökkääjää ja kolmea pakkia.

Silloin joukkueet saivat siis halutessaan suojaan maalivahdin lisäksi kolme ensimmäistä ketjua ja yhtä vaille koko puolustuksen, kun nyt suojaus koski periaatteessa maalivahdin lisäksi kahta ensimmäistä ketjua ja kolmea pakkia. Eikä vanhojen sääntöjen aikaan tarvinnut välittää palkkakatosta. Uskoisin, että tuolla vanhalla suojaussäännöllä olisi jäänyt aika moni nyt poimittu pelaaja suojauksen alle eikä noita varausvuorojen myyntejäkään oltaisi nähty samalla lailla.

Lisäksi nuo edelliset laajennusjoukkueet tulivat lähes poikkeuksetta mukaan tandemeina (Predators ja Thrashers olivat ainoat yksin liigaan liittyneet seurat 11 laajennusdraftin sisällä) ja kilpailu näiden laajennusjoukkueiden kesken oli kovempaa. Varmasti tuo palkkakatto oli kuitenkin se suurin muutos vanhaan, mistä molemmat uudet laajennusseurat hyötyivät eniten, koska se mahdollisti noiden huonojen sopimusten sisään ostamisen aikaisempaa paremmin.

Omasta mielestä nuo vanhat suojaussäännöt olisi pitänyt pitää, kun onhan tuossa jo muutenkin isoa käden ojennusta annettu vähän joka sektorilla. Toki todella hienoa, että uudet seurat ovat saaneet nopeasti hyvän aseman uusilla paikoilla. Lisäksi kokonaan tätä menestystä ei voi laittaa kuitenkaan palkkakaton tai laajennusdraftin lahjojen piikkiin, vaan molemmat ovat tehneet myös onnistuneita liikkeitä.

Oikeastaan kun katselee tämänkin sarjan siirtoja jälkeenpäin, niin mikään en ole niin helppoa kuin osoitella sormella hölmöistä liikkeistä managereita. Ihan liian paljon liikkuvia osia, että nuo osaisi laittaa fanien mielestä oikein ellei sitten lisäaikaa tarjoaviin vuoroihin tee kauppaa. Noiden suhteen kun saa usein synninpäästön, kun nuo ovat taikapapuja, joista saattaa tulla vaikka mitä ja onnistumiset mitataan vasta paljon myöhemmin.

Mutta kun katselee esimerkiksi tuota William Karlssonin poimintaa missä Vegas sai ykköskierroksen (Karlssonin lisäksi) ottaakseen David Clarksonin tai vaikka tuota Jetsin pelkoa menettää yhden kauden "hyödyt" Enström/Dano ja ykköskierroksen ostamista alaspäin - kaupassa käytettiin juuri tuota Karlssonin kaupassa saatua vuoroa Vegasin puolelta -, niin tuon voi laittaa myös Vegasin osaamisen hyödyksi. Tai halutessaan vastaavasti muiden edellä varanneiden seurojen osaamattomuuden piikkiin. Vegas kun osasi varata sillä Jetsin vuorolla Nick Suzukin.

Toisaalta, Suzuki myytiin puolestaan nyt myöhemmin katsellen ehkä liian halvalla (Pacioretty) Vegasista pois ainakin jos onnistumisen mittari on vain Stanley Cup. Mark Stone oli toinen tuollainen laajennusdraftin kautta syntynyt lahja, kun Islanders antoi ykköskierroksensa (jotta Vegas otti Jean-Francois Beruben) ja Vegas varasi sillä vuorolla Erik Brännstömin. Brännströmiä ja kakkoskierrosta (Egor Sokolov) vastaan Vegas hankki myöhemmin Mark Stonen. Stone on terveenä erinomainen pelaaja, mutta tuo sopimus saattaa vielä kääntyä huonoksi jos esimerkiksi selkävaivat alkavat rassaamaan. Jos niin käy, niin sitten tuotakin tullaan osoittelemaan sormella.

Itse annan pisteet siitä, että ovat ainakin pyrkineet menestymään. Toisenlaisenkin tien olisi noilla saaduilla vuoroilla voinut valita. Vaikka minun mielestä siis laajennusjoukkueet ovat saaneet turhankin hyvät avaimet käteen, jääkiekko on onneksi laji, missä koko joukkueen jokaisen alueen pitää olla kunnossa ihan huipulle päästäkseen eikä esimerkiksi yksittäiset lottovoittojen tuurit ole niin ratkaisevassa asemassa. Edmontonilla oli esimerkiksi varmaan kaksi top5-pelaajaa koko maailmassa tällä hetkellä (ja lisäksi aikaisempaa parempi syvyys), mutta tuokaan ei vielä riittänyt kolmannelle kierrokselle.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquarta
Mielestäni Malkin sai yhden asian osumaan. Heillä ei tosiaan ole ystäviä. Ei ole koskaan liiemmin ollut, koska ovat dorkia mulkkuja.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Mielestäni Malkin sai yhden asian osumaan. Heillä ei tosiaan ole ystäviä. Ei ole koskaan liiemmin ollut, koska ovat dorkia mulkkuja.
Mitä se kertoo ihmisistä joka vihaa sitä yhteiskuntaa josta saa kuitenkin samaan aikaan kerää kohtuullista korvausta työstään... Tämmöisestä ihmistä käytetään jotain termiä mitä en juuri nyt saa päähäni.
 

Noppa10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Mitä se kertoo ihmisistä joka vihaa sitä yhteiskuntaa josta saa kuitenkin samaan aikaan kerää kohtuullista korvausta työstään... Tämmöisestä ihmistä käytetään jotain termiä mitä en juuri nyt saa päähäni.

Työtön vassari?

edit. Mua ainakin kiinnostaa nyt tiettyjen nimimerkkien reaktiot Pens-leiristä tähän, kun aiemmin on argumenttina käytetty sitä, että Malkin pysyy hiljaa asiasta, niin se on ok...
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onkohan Malkinin kommentti aito, vähän haiskahtaa trollitehtaan tuotokselta, vaikka mistä näitä tietää.

Mutta sitä olin sanomassa ketjun edelliseen aiheeseen liittyen, että tänä vuonna Stanley Cupia juhlii joko nippu suomalaisia merkittävässä peliroolissa tai tuore/tuoreehko laajennusjoukkue. Kummatkin ennen kuulumattomia näissä kekkereissä.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mielenkiintoisen tuosta kommentista tekee sekin fakta, että toisin kuin esimerkiksi Ovechkinilta, Malkinilta löytyy myös USA:n kansalaisuus, mutta ilmeisesti Äiti-Venäjään ja sen hirmuhallintoon hän ei halua tehdä pesäeroa.

Olisit Geno ollut mieluummin vaikka ihan hiljaa. Vaikka amerikkalaiset lätkäfanit ovatkin osoittaneet ignoranssinsa, mitä tulee Ukrainan sotaan, en usko Pittsburgin johtoportaan olevan silti tyytyväinen.
 
Viimeksi muokattu:

Pallister

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Onkohan Malkinin kommentti aito, vähän haiskahtaa trollitehtaan tuotokselta, vaikka mistä näitä tietää.

Mutta sitä olin sanomassa ketjun edelliseen aiheeseen liittyen, että tänä vuonna Stanley Cupia juhlii joko nippu suomalaisia merkittävässä peliroolissa tai tuore/tuoreehko laajennusjoukkue. Kummatkin ennen kuulumattomia näissä kekkereissä.
Ilmeisesti sanonut tämän v. 2019 ja nyt kaivettu esiin jostain syystä.
Mutta kyllähän Malkin on ollut Putinin miehiä ainakin ennen.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Kulloinkas nuo konffafinaalit starttaavat? ESPN ei osaa kertoa vielä, enkä erittäin pikaisella googlauksella löytänyt mitään.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kulloinkas nuo konffafinaalit starttaavat? ESPN ei osaa kertoa vielä, enkä erittäin pikaisella googlauksella löytänyt mitään.
Taitaa aikataulut riippua siitä meneekö Seattle vai Dallas jatkoon. Eli vielä ei ole päätetty, mutta kai siinä pari päivää on taukoa sarjan päättymisen ja uuden kierroksen alkamisen välillä.
 

Rara

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Periaatteessa Car-Fla voisi alkaa jo heti ti-ke yönä ja Vkg-Dal/Sea sitten ke-to yönä. Mutta ehkä tuo idän aikataulu olisi jo tiedotettu mikäli alkaisi jo tuolloin eikä NHL:n sivuilla ainakaan vielä tietoa ollut.

Tässä vaiheessa ei kaiketi enää ole ollut tapana pelata Euroopan prime-time otteluita, mutta jospa sen verran pelisilmää P-Amerikan päässä olisi, että saataisiin la tai su game 2 tai 3 Aho vs Barkov alkamaan klo 21.00 Suomen aikaa.
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
29. mestarijoukkue putkeen USA:sta. Edellinen kanadalaisvoittajatiimi oli Canadiens 92-93 kaudella. Melkoisen surkeaa suorittamista kanukeilta, kun joukkueista n. kuudesosa tulee Kanadasta. Luulisi jääkiekon emämaassa olevan jonkinlaista kriisinpoikasta, kun organisaatiopuolella ovat niin köysissä, vaikka pelaajapuolella jyräävätkin. 5 kertaa vain päässeet finaaliinkin koittamaan noina vuosina. Toronto, Montreal ja Vancouver käsittääkseni ihan kunnon kokoisia markkinoita, niin resurssejakin pitäisi ainakin osalla joukkueista riittää.

29 kautta ilman mestaria. Edeltävinä 29 kaudella kanadalaisjoukkueet juhlivat 19 kertaa.
 
29. mestarijoukkue putkeen USA:sta. Edellinen kanadalaisvoittajatiimi oli Canadiens 92-93 kaudella. Melkoisen surkeaa suorittamista kanukeilta, kun joukkueista n. kuudesosa tulee Kanadasta. Luulisi jääkiekon emämaassa olevan jonkinlaista kriisinpoikasta, kun organisaatiopuolella ovat niin köysissä, vaikka pelaajapuolella jyräävätkin. 5 kertaa vain päässeet finaaliinkin koittamaan noina vuosina. Toronto, Montreal ja Vancouver käsittääkseni ihan kunnon kokoisia markkinoita, niin resurssejakin pitäisi ainakin osalla joukkueista riittää.

29 kautta ilman mestaria. Edeltävinä 29 kaudella kanadalaisjoukkueet juhlivat 19 kertaa.

Eihän se oma junnutuotanto merkitse NHL:ssä yhtään mitään kun tietääkseni kanadalaisjoukkueilla ei ole mitään etuoikeutta kanadalaisiin pelaajiin.

Sama juttu resurssien kanssa. Palkkakatto on kaikille sama.
 

Caniac

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hartford Whalers / Carolina Hurricanes
Periaatteessa Car-Fla voisi alkaa jo heti ti-ke yönä ja Vkg-Dal/Sea sitten ke-to yönä. Mutta ehkä tuo idän aikataulu olisi jo tiedotettu mikäli alkaisi jo tuolloin eikä NHL:n sivuilla ainakaan vielä tietoa ollut.
Eiköhän tuo olisi tosiaan tiedotettu, jos tiistaina idässä aloitettaisiin.

Mutta jos pitää paikkansa, että TNT näyttää idän finaalit, niin voisi veikata vasta torstaita. TNT:llä olisi silloin Floridan joukkueista niin Panthers kuin Heat, ja Heat näyttää pelaavan keskiviikkona.

Lännen finaalit tavallaan voisi aloittaa jo keskiviikkona ESPN:llä. Vai aloittavatko vasta perjantaina.

Nämä nyt omaa pohdintaa. Kun tosiaan mitään varmistusta ei vielä ole tiedotettu...

EDIT:






 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
HIFK, Philadelphia Flyers
Itse annan pisteet siitä, että ovat ainakin pyrkineet menestymään. Toisenlaisenkin tien olisi noilla saaduilla vuoroilla voinut valita. Vaikka minun mielestä siis laajennusjoukkueet ovat saaneet turhankin hyvät avaimet käteen, jääkiekko on onneksi laji, missä koko joukkueen jokaisen alueen pitää olla kunnossa ihan huipulle päästäkseen eikä esimerkiksi yksittäiset lottovoittojen tuurit ole niin ratkaisevassa asemassa. Edmontonilla oli esimerkiksi varmaan kaksi top5-pelaajaa koko maailmassa tällä hetkellä (ja lisäksi aikaisempaa parempi syvyys), mutta tuokaan ei vielä riittänyt kolmannelle kierrokselle.

Pitäisi tarkistaa mikä on todellinen tilanne tällä hetkellä, mutta periaatteessa Vegasin menestymistä tulevaisuudessakin auttaa myös yksi USAn alhaisimmista veroprosenteista, jolloin ainakin teoriassa on helpompi rakentaa joukkue tähtipelaajilla kuin vaikka Kanadassa.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
29. mestarijoukkue putkeen USA:sta. Edellinen kanadalaisvoittajatiimi oli Canadiens 92-93 kaudella. Melkoisen surkeaa suorittamista kanukeilta, kun joukkueista n. kuudesosa tulee Kanadasta. Luulisi jääkiekon emämaassa olevan jonkinlaista kriisinpoikasta, kun organisaatiopuolella ovat niin köysissä, vaikka pelaajapuolella jyräävätkin. 5 kertaa vain päässeet finaaliinkin koittamaan noina vuosina. Toronto, Montreal ja Vancouver käsittääkseni ihan kunnon kokoisia markkinoita, niin resurssejakin pitäisi ainakin osalla joukkueista riittää.

29 kautta ilman mestaria. Edeltävinä 29 kaudella kanadalaisjoukkueet juhlivat 19 kertaa.

Kuvastaa hyvin kuinka sinne Kanada-organisaatioihin on pesiytynyt kaikenlaista mätää.

On suojatyöpaikkalaisia, media ja kiihko ohjaa tekemistä. Jossain syvällä USA:n etelässä saa olla täysin rauhassa kun vastaava mesoaminen pyörii monen muun Major Sportsin edellä ennenkuin jääkiekko kiinnostaa ketään.

Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin työrauha.

Se myytti siitä verotuksestakin on jo bustattu ajat sitten, että jos GM joutuu ylimaksamaan, niin kyseessä on vain ammattitaidon puute.
 

Jippo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
On siinä vähän huonoa tuuriakin toki. Taitaa kaikki kanadalaiset Torontoa ja Jetsiä lukuun ottamatta olla käyneet Stanley Cup -finaaleissa 2000-luvulla, jos en nyt ihan väärin muista. Tai unohda jengejä. Ja lisäksi Coloradon eka mestaruus 1996 on kyllä melkein laskettavissa Quebecille. Mutta ei tokikaan ihan.

Laajennusjoukkueiden osalta todettiin, että saavat palkkakattomaailmassa etua muiden jengien huonoista sopimuksista ja puhtaalta pöydältä aloittamisesta. Homma on vähän käänteinen muutamilla kanadalaisjoukkueilla, jotka kärjistetetysti menevät syteen tai saveen kulloistenkin tähtiensä mukana. Näihin pelaajiin on ladattu valtavasti henkistä pääomaa ja konkreettista cap-tilaa.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Omasta mielestä nuo vanhat suojaussäännöt olisi pitänyt pitää, kun onhan tuossa jo muutenkin isoa käden ojennusta annettu vähän joka sektorilla. Toki todella hienoa, että uudet seurat ovat saaneet nopeasti hyvän aseman uusilla paikoilla. Lisäksi kokonaan tätä menestystä ei voi laittaa kuitenkaan palkkakaton tai laajennusdraftin lahjojen piikkiin, vaan molemmat ovat tehneet myös onnistuneita liikkeitä.
Suojattavien pelaajan määrä oli viimeisissä laajennuksissa ymmärtääkseni suurelta osin kaupankäyntiä. Kun maksaa puolen miljardin liittymismaksun, niin haluaa laajennusdraftissa tarjolle vähän farmipelaajia parempaa tauhkaa. Ja toisaalta vanhat omistajat olivat valmiita tähän myönnytykseen. Kyse on kuitenkin vain yhdestä keskinkertaisesta pelaajasta per seura ja toisaalta uuden seuran liittymismaksu jaettiin suoraan vanhojen omistajien kesken, se ei ollut hrr-tuloa, josta pelaajat saisivat omansa.

Eli ts. liittymishinta oli karkeasti 17 miljoonaa laajennusdraftipelaajasta. Aika lähellä tarjolla olleiden pelaajien tasoa sopimuksen kautta mitattaessa?

Eniveis, kyllä merkittävä syy laajennusseurojen onnistumiseen oli vanhoja seuroja parempi pelaaja-arviointi. Viimeisimmilläkin suojausmäärillä olisi pystynyt suojaamaan paremmin talenttia, jos tunnistaisi sellaista. McCannin ohella Vince Dunn oli pelaaja, josta tiedettiin ihan twitterin diletanttipiireissäkin etupeltoon, että eväät kovaan uraan on, mutta Bluesissa tie on tukossa.

Kuvastaa hyvin kuinka sinne Kanada-organisaatioihin on pesiytynyt kaikenlaista mätää.

On suojatyöpaikkalaisia, media ja kiihko ohjaa tekemistä. Jossain syvällä USA:n etelässä saa olla täysin rauhassa kun vastaava mesoaminen pyörii monen muun Major Sportsin edellä ennenkuin jääkiekko kiinnostaa ketään.

Kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin työrauha.
Tilastohommiin ensimmäisinä isosti lähteneet organisaatiot olivat muuten näitä syvän etelän kyläseuroja: Canes, Bolts ja Panthers. Viimeisin toki alkuun vähän on-off-on.

Väistämättä tulee mieleen, että kanadalaisten kohdalla ei ole kyse vain työrauhasta, vaan kyllä siellä on sisäsyntyistä ylimielisyyttäkin aika paljon. Ei tarvitse hakea mitään etuja tutkimattomilta aloilta, kun ollaan kanadalaisia ja tiedetään jääkiekosta kaikki. Bergevinin viimeiset vuodet ja lähtö Canadiensista kertoi mielestäni aika osuvasti siitä, miten Kanadassa onnistutaan kymmenen vuotta junan lähdön jälkeen vielä laiturilla miettimään, että olisiko pitänyt ja pitäisikö vieläkin. Kyse kuitenkin ison markkinan seurasta, jolle rahan lyöminen ihan mihin tahansa tarot-kortti höpöhöpöön ei olisi ollut mikään ongelma missään vaiheessa. Tilastoihin ei lähdetty, koska asenteet ja uskomukset. Tiedetään paremmin.
 
Viimeksi muokattu:

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Eihän se oma junnutuotanto merkitse NHL:ssä yhtään mitään kun tietääkseni kanadalaisjoukkueilla ei ole mitään etuoikeutta kanadalaisiin pelaajiin.

Sama juttu resurssien kanssa. Palkkakatto on kaikille sama.
Ei ollut tarkoitus yrittää korreloid junnutuotantoa organisaatiomenestykseen vaan verrata sitä, että toisessa kanukit menestyvät todella hyvin ja toisessa varsin huonosti. Luulisi kanukkeja harmittavan, kun oman orgat on niin huonoja.

Resursseilla hain lähinnä sitä, että rahaa on laittaa palamaan puitteisiin, scouttaukseen ym., jotta palkkakaton mahdollistamast materiaalista saataisiin kaikki irti.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Suojattavien pelaajan määrä oli viimeisissä laajennuksissa ymmärtääkseni suurelta osin kaupankäyntiä. Kun maksaa puolen miljardin liittymismaksun, niin haluaa laajennusdraftissa tarjolle vähän farmipelaajia parempaa tauhkaa. Ja toisaalta vanhat omistajat olivat valmiita tähän myönnytykseen.
Näin varmasti ja kyllä tuon tahdon hyvin ymmärtää. Tuossa tosiaan talous saneli ne raamit joiden mukaan neuvoteltiin tulosta. Mutta silti väittäisin, että nuo laajennusseurat olisivat tulleet mukaan niillä vanhoilla suojaussäännöilläkin.

Yhden joukkueen mukaan tulo kerrallaan (kuten nyt näissä kävi) ei olisi tarkoittanut pelkkää farmitavaraa palkkakattoaikana, vaan siellä oltaisiin saatu ihan kilpailukykyinen kokoonpano oikeilla liikkeillä kasaan vaikka noita suojattavia olisi ollut enemmän. Ei varmasti kuitenkaan ihan hyvä hyvää ja uskoakseni se olisi avannut vaan vähän vähemmän sileän tien noille uusille joukkueille heti alkuun. Mutta toisaalta kun tuo kerran oli ok liigalle, niin noilla sitten mentiin.

Hyvät sisääntulon raamit nuo joukkueet sai joka tapauksessa. Kaksi tärkeää asiaa noissa oli tosiaan se, että huonoja sopimuksia ei tarvinnut ottaa sisään ainuttakaan. Lisäksi palkkakatto mahdollisti paremmin pelaajien ostamiset korkeita vuoroja vastaan, kun sopimuksissa voitiin muuten säästää ja miettiä uutta joukkuetta sen eri rooleihin ajan kanssa. Oikeastaan jokaiseen rooliin oli löydettävissä sopivia pelaajia ja jos ei, niin oikeanlaisten sopimusten ottaminen sisään mahdollisti sopivat vapaat agentit.

Lisäksi tuohon 2017 draftiin Vegas sai heti (Arizonan kanssa) kolmanneksi parhaat mahdollisuudet ja Seattle samanlaiset mahdollisuudet 2022 draftiin. Vegasilla kävi huonoa tuuria tuossa lotossa (putosi kuudenneksi), muuten siellä olisi voinut olla heti kärkeen Makar, Heiskanen tai Pettersson lisäksi. Seattle puolestaan nousi lotossa yhden sijan ja varasi Beniersin. Esimerkiksi Makarilla tai Heiskasella lisättynä tuo Vegasin puolustus olisi näyttänyt tulevaisuuden suhteen erittäin vahvalta, vaikka Pietrangeloa tuskin oltaisiin sitten nähty.

Mutta toisaalta, olen kyllä myös tyytyväinen siihen, että uudet seurat saivat heti hyvät asemat tullessaan NHL:ään. Lisäksi molemmissa seuroissa on osattu tehdä pääosin niitä oikeita kiekkoliikkeitä. Nuo McCann ja Dunn ovat molemmat esimerkkejä hyvästä silmästä ja tosiaan kummankin kohdalla kyse oli enemmänkin mahdollisuudesta, mutta myös liigan managerien toiminta jättää kysymyksiä näin jälkeenpäin.

Bluesissa Armstrong harmittelikin kun joutui luopumaan Dunnista (suojasi kuitenkin Faulkin, Paraykon ja Krugin pakeista). Mutta tuossakin pitää huomioida se, että Armstrong yritti kaupata Dunnia ennen tuota laajennusdraftia, mutta ei saanut kolmoskierrosta parempaa maksua ja Dunn jäi sitten tarjolle. Nyt (tässäkin) jälkeenpäin voidaan sanoa, että melkein minkä tahansa captilaa omistaneen seuran olisi kannattanut tuo siirto tehdä kolmoskierrokseen (tai sitten Bluesin kaupata hänet).

Lisäksi Seattle olisi huhujen mukaan ottanut Dunnin sijaan Tarasenkon (kauppaamismielessä), mutta jotta tuo poiminta oltaisiin nähty, Tarasenkon olisi pitänyt olla suostuvainen purkamaan NTC:nsa ja kun hän ei kuulemma tuohon suostunut, Kraken jätti tuon väliin. Eli tuossa Dunnin kohdalla taisi olla kyse paristakin sattumasta miksi hän lopulta Seattlen poimittavaksi jäi.

Hextall luopui McCannista mielestäni jo alkujaan turhan helposti (kauppa Hållanderiin) ja Torontossa taidettiin lähinnä odottaa valintaa McCannin, Kerfootin ja Hymanin (Hyman oli UFA kuten Oleksiak) väliltä. Sitä voidaan sitten kysellä, että eikö NHL:stä tosiaan löytynyt McCannille parempaa vastinetta kuin Hållander. Näitä toteutumattomia kauppoja kun miettii ja vertaa näitä joihinkin toteutuneisiin, niin kyllähän nämä pistävät miettimään yhtä ja toista näin jälkeenpäin.

Seattlen kohdallakin jäin miettimään parin poiminnan lisäksi paria eri asset management -liikettä.

Ensinnäkin Seattle nappasi Chicagosta John Quennevillen, joka oli jo nähty NHL-pelaajana tuossa vaiheessa. Nikita Zadorov'kin olisi ollut tarjolla. Chicago sai Zadorovista kolmoskierroksen vuoron. Tuon lisäksi Seattle poimi Washingtonista Vitek Vanecekin ja myi Vanecekin sitten vaihdossa kakkoskierrokseen. Brenden Dillon olisi ollut myös saatavilla. Washington kauppasi sitten Dillonin kahteen kakkoskierrokseen. Eli noissa poiminnoissa Seattle menetti yhden kakkos- ja yhden kolmoskierroksen vuoron (olettaen, että olisivat myyneet samaan hintaan).

Mutta nämäkin ovat taas näitä myöhemmin sormilla osoitettavia liikkeitä. Näin jälkeenpäin tämä on helpointa mitä voi olla.

Resursseilla hain lähinnä sitä, että rahaa on laittaa palamaan puitteisiin, scouttaukseen ym., jotta palkkakaton mahdollistamast materiaalista saataisiin kaikki irti.
Tuo on ainakin Vancouverin osalta varmaan ihan totta mitä nimimerkki @larzzon sanoi noista asenteista.

Jos otetaan yksi asia ja sellainen perustyö esiin kuin pelaajatuotanto, niin todella pitkään Vancouverissa toiminta pyöri sattumuksen piirissä. Monet omat varaukset ovat sanoneet, että seurasta ei otettu edes yhteyksiä varauksen jälkeen. Lisäksi joukkueen kehitystyö oli todella heikkoa, ehkä jopa niin heikkoa että voidaan kysyä oliko sitä. Lähinnä tehtiin varaus ja katsottiin miten se pysyi pinnalla. Jos pysyi, niin NHL:n ovet aukesivat nopeasti, kun uutta lelua haluttiin esitellä katsojille.

Vancouver oli omien varausten tuottamisessa NHL:ään ihan liigan viimeisiä pitkään ja minä en usko, että kyse oli pelkästään huonosta varaamisesta. Vasta nyt tämä puoli on kokenut muutoksen. Pelaajakehityspuoli sai viime kesänä oman manageritason johtajan (varapresidenteistä Cammi Granato vastaa siitä) ja kehitysvalmentajien määrä enemmän kuin tuplattiin. Seura hakee myös uutta harjoittelukeskusta, mutta tuon aikataulusta ei ole tietoa.

Omiin prospecteihin on nyt otettu yhteyksiä, heille on luotu suunnitelmat, hankittu lisää syvyyttä yliopistoista vapaina agentteina ja monet prospectit viettävät kesäkaudella aikaa Vancouverissa/Abbotsfordissa harjoitellen yhdessä johdetusti. Toiveissa olisi tuon oman pelaajatuotannon määrän selkeä kasvattaminen ja minä uskon, että oikeanlaisessa ympäristössä oikeanlaisella ohjelmalla ja suunnittelulla toiminta on mahdollista saada aikaisempaan nähden selvästi parempaan suuntaan.

Pelaajakahityksen lisäksi scouttipuolella yli puolet scouteista on vaihdettu vuoden sisään ja tuon lisäksi lisätty selvästi parin sarjan (yliopistot, QMJHL) silmiä. Tästäkään ei saada tuloksia kuin ajan kanssa, mutta toivottavasti sitten kun saadaan, tuokin on entistä parempaa. Näitä vastaavia liikkeitä oltaisiin voitu tehdä jo ajat sitten. Kyllä näille kaikille olisi resursseja löytynyt. Mutta ehkä siinä oli juuri tuota, että "me osataan tämä muutenkin jo", vaikka tulokset laahasivat selvästi noloissakin lukemissa.

***

On siinä vähän huonoa tuuriakin toki. Taitaa kaikki kanadalaiset Torontoa ja Jetsiä lukuun ottamatta olla käyneet Stanley Cup -finaaleissa 2000-luvulla, jos en nyt ihan väärin muista. Tai unohda jengejä. Ja lisäksi Coloradon eka mestaruus 1996 on kyllä melkein laskettavissa Quebecille. Mutta ei tokikaan ihan.

Mitä tulee noihin kanadalaisten seurojen voittoihin, niin kyse lienee tosiaan osaksi myös tuurista. Tai sitten ainakin siitä, että ei olla oltu ihan oikeilla hetkillä ihan terävimmillään.

Vancouver hävisi finaalit seiskapelissä 2011 sarjassa mistä Bob McKenzie sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yksittäisen pelaajan dominoivan samalla tavalla mitä Bostonin maalivahti Tim Thomas teki tuolloin. Seuraavalla kaudella (toinen runkosarjan voitto peräkkäin) minun mielestä joukkueella oli mahdollisuudet ainakin samaan, mutta playoffeissa ei saatu kuitenkaan irti ihan parasta. Daniel Sedinin runkosarjan lopun loukkaantuminen oli yksi paha isku tuolloin, koska se vaikutti myös veli Henrikin peliin. Toisaalta ei noiden loukkaantumisten taaksekaan voi liikaa mennä ja Vancouverin playoffeissa pudottanut tuleva mestari Los Angeles ansaitsi kyllä voittonsa.

Muillakin kanadalaisilla on olleet omat hetkensä, mutta lopulta se ero voittajan kakkosen välillä on ollut tavallaan pieni ja kuitenkin taas riittävän iso. Sinällään siellä olisi voinut hyvin jossain vaiheessa se voittokin tulla, mutta kuitenkin jokainen sarja on ollut myöhemmin selitettävissä sillä, että vastustaja oli finaaleissa vain parempi. Mitään perustavanlaatuisen huonoa noissa finaaleihin edenneissä kanadalaisseuroissa ei kuitenkaan ole ollut. Kilpailu on kovaa ja erot saattavat olla joskus pienestä kiinni. Jo pelkästään finaalipaikka on saavutuksena erinomainen, vaikka ei lämmitäkään yhtään.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kannattaa muuten muistaa, että kukaan ei nähnyt Vegasia sen laajennusdraftin jälkeen minkäänlaisena suosikkina. Ykkössentteriksi kaavailtiin pitkälti KHL:stä saapuvaa Sipachyovia ja esimerkiksi William Karlssonilta ei taidettu odottaa mitään kehitysaskelta. Pakistossa oli vielä kauden allakin melkoisia ongelmia kun kaikkea ei saatukaan liikuteltua poispäin vaan piti sitten laittaa puolustajia ihan waivereihin ennenkuin heitä saatiin kaupaksi. Tähtipelaajiksi luokiteltavia tyyppejä oli James Neal, David Perron ja Marc-Andre Fleury. Theodorella nähtiin potentiaalia ja Marchessault oli myös näyttänyt hyvältä hankinnalta (Floridan laajennusdraft sekoilua haukuttiin urakalla jo heti sen jälkeen kun Reilly Smith ja Marchessault laitettiin kiertoon ja suojattiin Alex Petrovic).

Mutta ei se tosiaan ollut yhtään varmaa että Vegasista tulisi heti ensimmäisellä kaudellaan menestyvä seura. Eihän sitä ollut realistista odottaa. Samoin monet odottivat tuon jälkeen että Seattle pärjäisi miltei yhtä hyvin, vaikka laajennusdraftissa eivät saaneetkaan kauppoja aikaiseksi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös