Laajennusjoukkueet saa isoimman edun juuri siitä, kun heti alussa pystyy poimimaan caphitiltään edullisia sopimuksia, eikä ole mitään vanhoja rasitteita. Kyllä sielläkin ongelmat alkaa, jos alkuun menestyy ja palkankorotuspaineet alkaa iskemään päälle. Sitten joku pitemmän lapun mies alkaa kärsimään loukkaantumisista jne. Kierre kohti "normaalia" NHL-joukkuetta kohti alkaa.
Tämä on tosiaan ehkä se yksi tärkeimmistä asioista missä laajennusjoukkueet ovat saaneet hyötyä. Moni manageri tekee virheitä matkallaan (se nyt vaan on inhimillistä, kun pelaajille tulee esimerkiksi loukkaantumisia) ja monissa joukkueissa on niitä ongelmasopimuksia mukana, jotka näin palkkakattoaikana näyttelevät isoa roolia joukkueiden kilpailukyvyssä. Kun tuon sudenkuopan pystyy väistämään, on jo hyvillä vesillä.
Nämä kaksi viimeisintä laajennusjoukkuetta ovat saaneet isoa apua palkkakatosta, mistä edelliset laajennusjoukkueet eivät saaneet apua. Tuohon kun lisätään vielä se, että ylipäänsä on ollut korkeampien roolien pelaajia tarjolla ja lisäksi varaustilaisuudessa on annettu samanlainen lippu käteen kuin vuosia tankanneilla/sekaisin olleilla seuroilla, niin yhdistelmä on ollut varsin otollinen rakentaa menestyvä organisaatio.
Jos vertaa noihin edellisiin laajennusjoukkueisiin (2000, jolloin Columbus ja Minnesota tulivat mukaan), niin ero on aika huomattava. Kun silloin joukkueet pystyivät suojaamaan maalivahdin, viisi pakkia ja yhdeksän hyökkääjää tai kaksi maalivahtia, seitsemän hyökkääjää tai kolme pakkia, nyt suojaus koski maalivahtia ja kahdeksaa pelaajaa tai maalivahtia, seitsemää hyökkääjää ja kolmea pakkia.
Silloin joukkueet saivat siis halutessaan suojaan maalivahdin lisäksi kolme ensimmäistä ketjua ja yhtä vaille koko puolustuksen, kun nyt suojaus koski periaatteessa maalivahdin lisäksi kahta ensimmäistä ketjua ja kolmea pakkia. Eikä vanhojen sääntöjen aikaan tarvinnut välittää palkkakatosta. Uskoisin, että tuolla vanhalla suojaussäännöllä olisi jäänyt aika moni nyt poimittu pelaaja suojauksen alle eikä noita varausvuorojen myyntejäkään oltaisi nähty samalla lailla.
Lisäksi nuo edelliset laajennusjoukkueet tulivat lähes poikkeuksetta mukaan tandemeina (Predators ja Thrashers olivat ainoat yksin liigaan liittyneet seurat 11 laajennusdraftin sisällä) ja kilpailu näiden laajennusjoukkueiden kesken oli kovempaa. Varmasti tuo palkkakatto oli kuitenkin se suurin muutos vanhaan, mistä molemmat uudet laajennusseurat hyötyivät eniten, koska se mahdollisti noiden huonojen sopimusten sisään ostamisen aikaisempaa paremmin.
Omasta mielestä nuo vanhat suojaussäännöt olisi pitänyt pitää, kun onhan tuossa jo muutenkin isoa käden ojennusta annettu vähän joka sektorilla. Toki todella hienoa, että uudet seurat ovat saaneet nopeasti hyvän aseman uusilla paikoilla. Lisäksi kokonaan tätä menestystä ei voi laittaa kuitenkaan palkkakaton tai laajennusdraftin lahjojen piikkiin, vaan molemmat ovat tehneet myös onnistuneita liikkeitä.
Oikeastaan kun katselee tämänkin sarjan siirtoja jälkeenpäin, niin mikään en ole niin helppoa kuin osoitella sormella hölmöistä liikkeistä managereita. Ihan liian paljon liikkuvia osia, että nuo osaisi laittaa fanien mielestä oikein ellei sitten lisäaikaa tarjoaviin vuoroihin tee kauppaa. Noiden suhteen kun saa usein synninpäästön, kun nuo ovat taikapapuja, joista saattaa tulla vaikka mitä ja onnistumiset mitataan vasta paljon myöhemmin.
Mutta kun katselee esimerkiksi tuota William Karlssonin poimintaa missä Vegas sai ykköskierroksen (Karlssonin lisäksi) ottaakseen David Clarksonin tai vaikka tuota Jetsin pelkoa menettää yhden kauden "hyödyt" Enström/Dano ja ykköskierroksen ostamista alaspäin - kaupassa käytettiin juuri tuota Karlssonin kaupassa saatua vuoroa Vegasin puolelta -, niin tuon voi laittaa myös Vegasin osaamisen hyödyksi. Tai halutessaan vastaavasti muiden edellä varanneiden seurojen osaamattomuuden piikkiin. Vegas kun osasi varata sillä Jetsin vuorolla Nick Suzukin.
Toisaalta, Suzuki myytiin puolestaan nyt myöhemmin katsellen ehkä liian halvalla (Pacioretty) Vegasista pois ainakin jos onnistumisen mittari on vain Stanley Cup. Mark Stone oli toinen tuollainen laajennusdraftin kautta syntynyt lahja, kun Islanders antoi ykköskierroksensa (jotta Vegas otti Jean-Francois Beruben) ja Vegas varasi sillä vuorolla Erik Brännstömin. Brännströmiä ja kakkoskierrosta (Egor Sokolov) vastaan Vegas hankki myöhemmin Mark Stonen. Stone on terveenä erinomainen pelaaja, mutta tuo sopimus saattaa vielä kääntyä huonoksi jos esimerkiksi selkävaivat alkavat rassaamaan. Jos niin käy, niin sitten tuotakin tullaan osoittelemaan sormella.
Itse annan pisteet siitä, että ovat ainakin pyrkineet menestymään. Toisenlaisenkin tien olisi noilla saaduilla vuoroilla voinut valita. Vaikka minun mielestä siis laajennusjoukkueet ovat saaneet turhankin hyvät avaimet käteen, jääkiekko on onneksi laji, missä koko joukkueen jokaisen alueen pitää olla kunnossa ihan huipulle päästäkseen eikä esimerkiksi yksittäiset lottovoittojen tuurit ole niin ratkaisevassa asemassa. Edmontonilla oli esimerkiksi varmaan kaksi top5-pelaajaa koko maailmassa tällä hetkellä (ja lisäksi aikaisempaa parempi syvyys), mutta tuokaan ei vielä riittänyt kolmannelle kierrokselle.