Heinäkuussa jalkapallon em-kisojen jossain otteluseurannassa menin lupaamaan nimimerkille
@Gorbatjovi että kerron Vancouverin vuoden 2011 mellakasta. Muutin siihen kaupunkiin jokunen viikko mellakan jälkeen, joten minulla on sitä kautta ehkä hieman erilainen näkemys ja kokemus asiasta kuin monella muulla. Tämä kaikki kirjoittamani perustuu siis itse näkemääni ja kuulemaani sekä paikallisesta mediasta seuraamaani uutisointiin. En lupaa, että muistan kaiken oikein, ja kaikesta saa olla vapaasti ihan eri mieltä. Eipäsjuupas-väittelyihin en lähde. Ja tosiaan, tämä ei ole 100% faktaa moneen kertaan tarkastettuna, vaan muistin varassa kirjoitettua.
Canucks siis hävisi seitsemännen finaalin. Sen jälkeen kaupungin keskustassa mm. hajotettiin ikkunoita ja poltettiin roskiksia ja autoja. Suomeen asti kantautuneiden uutisten mukaan suunnilleen kaikki kaupunkilaiset oli pistämässä paikkoja paskaksi. Paikan päällä sain sitten tietää, että totuus oli toisenlainen.
Kaupunkilaiset suhtautuvat intohimolla jääkiekkojoukkueeseensa, mutta myös omaan kaupunkiinsa. Kaupunkihan on todella kaunis, kun sijaintina on valtameren ja Kalliovuorten välinen pienehkö alue. Tappion varmistuttua ihmisiä alkoi saapua kaduille baareista ja kotikatsomoista. Osalla oli vitutus korkealla, ja alkoi paikkojen hajottaminen. Valtaosa olisi halunnut kotiin, mutta jostain käsittämättömästä syystä julkinen liikenne oli laitettu poikki ja osa kaduista oli suljettu autoilta. Vaikka keskustassa asuu paljon ihmisiä, niin valtavat ihmismäärät olivat saapuneet keskustaan busseilla ja skytrainilla. Heillä ei ollut mitään keinoa päästä keskustasta pois. Siksi kaduilla oli paljon ihmisiä vielä tunteja pelin loppumisen jälkeen. Valtaosa olisi vain halunnut päästä kotiin. Paikkojen hajottaminen jatkui, ja syntyi tappeluita kun riehujia yritettiin estää. Sitten oli jo poliisi paikalla mellakkavarusteineen. Suora lähetys hulinasta näkyi tv-kanavilla ja lukuisissa some-palveluissa.
Kuinka paljon riehujia sitten oli? Tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta jälkiseurauksia tuli noin tuhannelle. Poliisilla oli valtava määrä todistusaineistoa läpikäytävänä. TV-lähetyksiä, valvontakamerakuvia ja -videoita, ihmisten itse kuvaamaa materiaalia jota pyydettiin toimittamaan poliisille. Tutkinta kesti ja kesti, kunnes alettiin kovaan ääneen kysellä, että mikä siinä nyt kestää. Poliisin vastaus oli kuivakan asiallinen: jokaista epäiltyä koskeva materiaali käydään kokonaan läpi, ettei joku selviä tuomiolla ikkunan rikkomisesta, vaikka on myös polttanut poliisiauton. Viimeiset tuomiot taidettiin antaa vasta muutamia vuosia sitten.
Se, mitä suomalainen media ei tainnut kertoa, kuvastaa kaupunkilaisten asennetta ehkä hiukan paremmin ja laajemmin kuin tuo riehuminen. Seuraavana päivänä arviolta 15000-20000 kaupunkilaista kokoontui keskustaan siivoamaan ja korjaamaan paikkoja. Kukaan ei heitä sinne kutsunut, vaan he saapuivat omasta päätöksestään. Tämä kuvastaa sitä rakkautta kaupunkia kohtaan, jota asukkaat tuntevat. Vitutus kesti pitkään, nimittäin sitä riehumista kohtaan tunnettu vitutus. Toki tappiotakin kohtaan, mutta riehumien koettiin paljon isompana tappiona, koska se suuntautui kaikkien yhteiseen kaupunkiin ja sen tarkoituksena oli ollut tuhota.
Juttelin tietysti paljon paikallisten kanssa noista tapahtumista. Kukaan ei osoittanut riehujia kohtaan minkäänlaista ymmärrystä tai sympatiaa. Näkemys oli, että jos haluat hajottaa kaupunkia siksi, että Stanley Cup meni sivu suun, niin gtfo koko kaupungista. Kaupunki on kuitenkin toipunut, asukkaat jatkavat elämäänsä, ja ehkä Canucks joskus taas on joukkue, jolla on mahdollisuus voittaa. Jos taas tulisi tappio finaalin seiskapelissä, niin on vaikea arvioida, mitä tapahtuisi. Riippuu siitä, miten tuoreessa muistissa vuoden 2011 tapahtumat ovat. Varoittavia esimerkkejä saatiin silloin paljon, sillä aika moni lähti vankilaan neronleimaustensa kanssa. Erästä silloin alle parikymppistä miestä saattoi hieman kaduttaa, hän kun oli maajoukkuetason kilpauimari ja päätyi suorassa tv-lähetyksessä heittämään ison määrän palavaa paperia poliisiauton sisälle. Ei juuri saanut ymmärrystä hänkään.
Aikaa on mennyt sen kymmenisen vuotta, ja aina välillä näkee edelleen kommentteja, joiden mukaan kaupunkilaiset tuhosivat koko kaupungin tappion jälkeen. Eipä tuolle jaksa enää kuin hymähtää, koska ei tietämättömyys ole kielletty. Itse koin valtavan hienon elämänvaiheen tuossa kaupungissa ja ymmärrän, miksi se on erilaisissa viihtyvyysvertailuissa niin usein kärjessä. Jos voit istua hiekkarannalla ja katsella lumihuippuisia vuoria, ja siitä kävellä 20 minuutissa keskustassa olevaan kotiisi, niin tilanne voisi olla huonompikin. Ja ehkä se Canucks tosiaan voittaa joskus. Sitä odotellen.
Oli mukava muistelutuokio tähän harmaaseen lomapäivään. Toivottavasti arvon lukija piti lukemastaan. Inttämisiin en tosiaan lähde mukaan ja kirjoitukseni saa teilata ihan vapaasti, mutta kysymyksiin koitan vastailla jos niitä on.