Olin jo kirjoittamassa Rangers-ketjuun, mutta ajattelin asian sopivat paremmin tänne. Tänä keväänä ollaan nähty jo ainakin pari tapausta, jotka saavat epäilemään toimitusjohtajien taitoa, nimittäin pappojen sopimusten valossa. Pavel Datsjuk lähtee kotimaahansa jättäen yli 7 miljoonaa rasitetta ensi kauden Red Wingsille. Samalla siellä on ihan käsittämättömällä kädellä ylipalkatut Kronwall ja Zetterberg. Bostonissa tuskaillaan, kuinka vahvistaa pakistoa, kun muuan Zdeno Chara kuluttaa palkkarakennetta yli 6 miljoonalla. Ja nyt viimeisimpänä Henrik Lundqvist, joka oli ehkä suurin syyllinen joukkueen sulamiseen, ja nauttii silti 8,5 miljoonan capi hitistä vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Myös omasta suosikkijoukkueestani löytyy muuan Chris Kunitz, joka on lähes 4 miljoonan palkalla joukkueen heikoimpia yksilöitä. Ja tässä nyt vain päällimmäiset idän edustajat.
Jotenkin tämä on vaan joukkueita kohtaan niin väärin, että GM:n halutessa nopeasti menestystä, rustaa se jollekin "seuralegendalle" aivan poskettoman lapun, josta sitten kärsii fanit ja todennäköisesti seuraava GM, kun ko. pelaaja on jo 40-vuotias ja alle AHL-tason. Sen verran tiuhaan GM:tkin kuitenkin vaihtuvat, että harvapa näistä on enää itse todistamassa näiden pappasoppareiden paskuutta. Paitsi Ken Holland.
Vai johtuvatko riskit sittenkin siitä, että jokaisen NHL-pelaajan odotetaan olevan Teemu Selänne, joka harjoittelee maalintekoa vielä 38-vuotiaanakin, mutta todellisuudessa viimeisen sopimuksen allekirjoituksen jälkeen lähes jokaisen vapaa-aika kuluukin punttisalin sijaan Golf-osakkeita vertaillessa.