Sitähän on ihan mahdotonta sanoa, kuinka usein RFA-statuksen pelaajat kieltäytyvät joukkueen B tarjouksesta pysyäkseen edellisessä joukkueessaan pienemmällä rahalla.
Mutta oletan huvikseni (jotta pääsen pätemään ja kirjoittamaan pitemmin), että Kelju ei ole aivan perillä siitä, mitä se tarkoittaa kun RFA-pelaaja allekirjoittaa sopimuksen joukkueen B kanssa. Ei sen väliä, vaikka tietäisitkin, mutta palstan ymmärrys näistä pykälistä on havaintojeni mukaan heikko, joten joku toinen tästä ainakin saa informaatiota.
Eli Sharks ei ole mitenkään väkisin tässä pakottamassa Hjalmarssonia pois Chicagosta vastoin pelaajan tahtoa, vaan RFA-pelaaja on vapaa tekemään haluamansa kaltaisen sopimuksen minkä tahansa joukkueen kanssa mikä sitä hänelle tarjoaa. Sharks tarjosi hänelle sellaista sopimusta mitä hän halusi. Se, miten tämä eroaa UFA-pelaajasta on, että RFA-pelaajan oikeudet omistava joukkue (vaikka edellinen sopimus on jo loppunut, joukkue pitää pelaajan oikeudet tarjoamalla niin kutsuttua Qualifying Offeria, jonka suuruus vaihtelee palkan suhteen, mutta on yleisesti ottaen joko 100-110% edellisestä palkasta) saa tarjota rahalliselta arvoltaan ja kestoltaan samanlaisen sopimuksen, jolloin pelaajan on jäätävä joukkueeseensa. Rajoittamattomien UFA-pelaajien kohdallahan näin ei ole. Lisäksi jos Chicago nyt päättää hyväksyä tuon sopimuksen, joukkue ei saa kaupata pelaajaa vuoteen. Jos Chicago puolestaan ei tarjoa vastaavaa sopimusta, katsotaan liigan ylläpitämästä taulukosta minkälaisen korvauksen Sharks antaa pelaajasta, se määräytyy sopimuksen vuotuisen keskipalkan mukaan. Tällöin kyseessä on ikäänkuin pelaajakauppa, jossa toiseen suuntaan siirtyy pelaaja ja toiseen suuntaan varausoikeus tai useampia.
Wikipediasta löytyy historiaa siitä, keille on tarjottu vastaavia sopimuksia ja miten niissä on käynyt:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_NHL_players_who_have_signed_offer_sheets
Noista tapauksista monet ovat todella herkullisia spekulaation kohteita ja jotkut ovat määritelleet organisaatioden tulevaisuutta hyvin pitkälle. Washington Capitals esimerkiksi tuskin on kovin murheellinen Scott Stevens-diilistä, viiden ykköskierroksen oikeuden vaikutukset tuntuvat joukkueessa vielä tänäkin päivänä hedelmällisen pelaajakauppa- ja kehitysketjun myötä.