Summarum: mitään konkreettista ei olla tehty vuosikausiin. Nyt eilen tuli tieto että Helsinki& HUS perustaa uusia osastoja ja työryhmiä. Mutta ei se mitään katutason potentiaalisia puukonheiluttajia auta vielä moneen vuoteen.
Oikea puuttuminen vaatii myös oikeata rahaa: enemmän resursseja nuoriso- ja lapsipsykiatriaan, enemmän resursseja lastensuojeluun, enemmän resursseja ennaltaehkäisevään työhön, enemmän resursseja kaduille jalkautumiseen. Kouluille rutkasti enemmän kuraattori- ja psykologivirkoja, myös rahaa jengiytymisen vastaiseen työhön ja valistukseen. Toki myös pitää olla selkeitä toimintamalleja ja polkuja pois syrjäytymisestä sekä tietysti myös kaikkien tukien muuttamista aktivoivammiksi. Nykyiset rakenteet ovat sirpaleisia, passivoivia ja tehottomia.
Maahanmuuttajien integraatioon pitäisi todellakin panostaa enemmän ja samalla muuttaa tukirakenteita rajusti, lisätä vastikkeellisuutta ja aitoa aktivoimista pois kotoa (etenkin naisten kohdalla tämä olisi äärimmäisen tärkeätä). Jokaisen maahanmuuttajan tulisi käydä myös Suomen kulttuurin ja yhteiskunnan kursseja, jossa olisi paljon painotusta sukupuolten tasa-arvon ja naisten täyden seksuaalisen vapauden suhteen, myös paljon huomiota naisten vapauteen kaikesta väkivallasta ja häirinnästä (sekä avioliiton sisällä että ulkona yhteiskunnassa). Perusvaatimuksena on täysi sopeutuminen liberaaleihin pohjoismaisiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin arvoihin ja pohjoismaisen lainsäädännön kirjaimeen ja henkeen.
Naisille ja maahanmuuttajatytöille tulisi järjestää omia kurssejaan, jossa annettaisiin lisää tietoa aihepiiristä ja erilaisista oikeuksista ja tukimuodoista. Erilaisia työkokeiluja ja työelämään tutustumisia tulisi järjestää etenkin naisille, mutta toki myös miehille. Porkkanoita pitäisi käyttää enemmän kuin keppejä: jos osoittaa esim. hyvää suomen kielen ja kulttuurin tietämystä ja muuta aktiivisuutta niin tämä voisi korottaa tukea. Jos vanhemmat sukupolvet integroituvat paremmin valtayhteiskuntaan, helpottaa tämä automaattisesti myös nuorison tilannetta kahden kulttuurin välimaastossa.
Kaikki tämä maksaa rahaa, merkittävästikin. Vaikka se siis pitkällä tähtäimellä säästäisi sitä, merkittävästikin. Vaihtoehtona on sitten ps-malli, joka antaa tuloksia illusorisesti ilman
mitään lisäpanostuksia, karsimalla kaikesta tästä entisestään, rahaa säästyy ja tilanne helpottuu itsestään ihan maagisesti. Mietitään (tai lähinnä fantasioidaan) joukkomaastakarkoituksia, kovennetaan rangaistuksia, alennetaan oikeudellisen vastuun ikärajaa. (Miksei ihan arabimaisesti sitten vaikka 10 vuoteen, tai miksi ei 7:ään?)