Näinhän Ruotsissa ja muualla Euroopassa on jo kauan tiedetty. Vaikea sanoa syytä, miksi Suomessa luullaan että tämä ei koskettaisi meitä.
Ihan samaa ajatteluahan on ollut muualla Euroopassa, kuten Saksassa ja Ruotsissa. Taustalla on ennen kaikkea vasemmistoliberalismi, joka näkee humanitaarisen maahanmuuttajan globaalit ihmisoikeudet, jotka takaavat jokaiselle tulijalle oikeuden jäädä jopa vuosiksi ja merkittävälle määrälle pysyvän paikan. Suomessa tätä suuntausta edustaa Vihreät ja Vasemmistoliitto, mutta vasemmistoliberaaleja ajatuksia löytyy muistakin puolueista.
Kun ongelmat ovat kasvaneet mm. Suomessa erityisesti raiskausten ja lasten/hyvin nuorten väkivallan takia, konservatiivisempi suuntaus sai tilaa kaikissa puolueissa. Se johti hallituspuolueissa 2020 seuraavaan ongelmaan. Erityisesti maahanmuuttajaperheitä koetteleva lapsiköyhyys mahdollisesti tuplaantui koronan myötä, ja syrjäytyminen tulee olemaan jopa ennennäkemätöntä.
On mahdollista, että vuosien päästä Suomen tilanne erityisesti pääkaupunkiseudulla on yhä lähempänä Ruotsin vastaavia alueita.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo arvioi, että lapsiperheköyhyys ”on nyt hyväksyttävämpää kuin 1980-luvulla”.
Hiilamon mukaan maahanmuutto on 2000-luvulla nostanut lapsiperheköyhyyttä, sillä sitä on etenkin pääkaupunkiseudun monilapsisissa maahanmuuttajaperheissä. Vielä 1980-luvulla – hyvinvointivaltion lihavina vuosina –, kun Suomessa asui enimmäkseen vain vaaleita kantasuomalaisia, lähes kaikki vastustivat lapsiperheköyhyyttä.
Hiilamo toteaa, että nyt osa saattaa ajatella, ettei sen niin väliä. Jos he eivät ole meikäläisiä.
Sanoisin, että riskit kasvavat nyt nopeasti, mutta niiden tunnistaminen tai niistä välittäminen ontuu. Yllätti kyllä, miten heikosti Marinin hallitus ja köyhyystutkija Ohisalo ovat tätäkin asiaa hoitaneet. Totta kai koronalla on iso vaikutus, mutta missä on konkreettiset toimet lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi? Asia, jolla on valtava merkitys erityisesti maahanmuuttajien sopeutumisessa.