Mitä sitten, jos yksin "uskoa" harjoittava kaveri löytääkin raamatustaan jotain innostavaa, että haluaa kertoa vaikka sanotaan naapuririidan vaivaamalle ystävälleen: "Rakasta lähimmäistäsi"? Ja jos toinen kaveri löytää vaikka saman asian, saavatko he lukea yhdessä raamattua ja rukoilla? Voikko joukkoon liittyä kolmas yksinäinen, kun Jeesus sanoo, että "missä kaksi tai kolme on minun nimessäni koolla, siellä minä olen läsnä". Silloinhan he muodostavat seurakunnan ja siis kirkon perussolun. Siitähän syntyy instituutio. Kiellettäväkö se on? Ja raamatut kerättävä pois ja poltettava, missä tuollaista kehoitetaan.
Pyörää ei tarvitse siis keksiä uudestaan. Roomassa kristityt piirsivät salaisiin kohtaamisiinsa, koska kohdata piti, kalan kuvan, jolla tunsivat toisensa. Järkevä valtiovalta kuljetti kiinni jääneitä kristittyjä kansan viihdykkeeksi erilaisille areenoille tapettaviksi. Tällä hetkellä Pohjois-Koreassa kokoonnutaan kuolemaakin uhaten kotiseurakunnissa, siellä on noin 300 000 kristittyä menettänyt henkensä tämän takia. Mikseivät ymmärrä uskoa yksin kotona? Pientä tämä on maailman mittakaavassa, viimeisen sadan vuoden aikana on tapettu lähes 50 miljoonaa kristittyä uskonsa vuoksi, niin uskonnottomien kuin muiden uskontojen edustajien toimesta. Arabimaissa on henki jotenkin säilynyt kun maksaa muslimeille veron, mutta esim. Nigeriassa ja Sudanissa lahdataan kadulle tai myydään orjamarkkinoilla, näin 2000-luvulla. Mutta erityisen tiukkaa on ollut viime vuosina Lähi-idässäkin. Kristityt katoavat alueelta, joko joukkohautoihin tai pakolaisiksi. Helppoa ei ole, koska eurooppalainen postmoderni ihminen ei voi myöntää uskonnon vaikutusta, eikä siten suosi kiintiöpakolaisia valitessaan kristittyjä, vaikka Saksassa, Ruotsissa, ym. näiden helpomman sopeutumisen huomaa Sokea Reettakin.