Ainakin
@bebeto kaipaili lukuja somalien, irakilaisten, afganistanilaisten ja ehkä muidenkin työllisyydestä. Suomessa on tutkittu heidän työllistymistään pitkään, jo 1990-luvun alusta alkaen. Alla olevissa tilastoissa on mukana vuodet 1990-2009. Siihen mahtuu siis parikymmentä vuotta - ja luvut ovat silti aivan karmeat:
Turvapaikanhakijat eivät työllisty – etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko - Talous - Helsingin Sanomat
Vuoden 2015 invaasion jälkeen irakilaisten työllistyminen on - jos vaan mahdollista - entistä heikompaa. Kuten tilastot kertovat, edes 15 vuotta Suomessa ei aina tuo merkittävää parannusta työllistymisessä.
Mutta. Olisi syytä tutkia tarkkaan, miksi he eivät työllisty. Keskeinen tekijä lienee siinä, että Suomeen tullessaan turvapaikanhakijoista 70-80 prosenttia on sellaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet kouluja. Saksassa tätä tutkittiin (aiemmin linkkinä tässä ketjussa), ja 60-70 prosenttia turvapaikanhakijoita oli kokonaan kouluja käymättömiä. Oletan, että Saksa ja Ruotsi ovat poimineet matkalla niitä, joilla on koulutusta, ja Suomeen on jatkanut sitten ensistä suurempi osa kouluttamattomia.
Olematon koulutus pitää yllä kulttuurista eriarvoisuutta, estää työllistymistä ja toimii esteenä mm. kieliopinnoille ja ammatillisille jatko-opinnoille. Tämä on se haaste, joka Suomen olisi ratkaistava. Mutta ratkaisua ei ole - ellei turvapaikanhakijoita aleta vihdoin valitsemaan enemmän itse ja lopeteta rajoilta ottaminen kokonaan. Suomeen päätyvät uusina (ei perhesiteitä) käytännössä vain ne, jotka eivät eri syistä muille matkan varrella oleville länsimaille kelpaa. Voi olla rikostaustaa, voi olla koulut jääneet, voi olla äidinkieli ainoa, jota osaa jne.
On turha kuvitella, etteikö esimerkiksi Saksa, Ruotsi, Tanska, Norja ja muut maat pyri vaikuttamaan siihen, kenelle ne myöntävät oleskeluluvan tai pakolaisaseman. Suomen ainoa vaihtoehto pussin perällä on toimiminen itse aktiivisesti YK:n ja EU:n kanssa, ja ottaa Suomeen ainoastaan hyvin rajatusti pakolaisia, joilla on halu ja perusvalmiudet opiskeluun, työllistymiseen ja kotoutumiseen.
Muussa tapauksessa Suomen voi käydä kuten Ruotsin on viime vuosina käynyt. Kotouttaminen epäonnistuu, väkivalta ja ampumiset suurimpien suomalaiskaupunkien kaduilla kasvavat suhteessa samoihin mittoihin kuin Ruotsissa. Tämän seurauksena koulutetut suomalaiset suuntaavat yhä enemmän ulos Suomesta samaan aikaan, kun tänne tulee täysin kouluttamatonta väestöä.
