Lähden siitä, että viittaat viime syksyyn kun puhut EUn päättäväisestä toiminnasta. Ja arvot ovat syynä EUn toiminnan hitauteen, haluttiin auttaa, haluttiin uskoa avun tarpeeseen. Nyt tilanteen poikkeuksellisuus on huomattu ja on pakko tinkiä omista arvoista. Totuus taitaa olla sodan ensimmäinen uhri, arvot ovat kuolleet jo ennen. Nykyisessä tilanteessa EU joutuu vähintäänkin taivuttelemaan perusarvojaan.
Oli vaan niin pirun huonosti suunniteltu tämä "auttamisen halu" - on ollut pakko useammankin kerran miettiä sitä, että onko taustalla ollut myös muita syitä, jotka puettiin tämän "auttamisen halun/tarpeen" piiriin? Eikö todellakaan tiedostettu sitä, mikä signaalin "ovet auki" antaa epätoivoisille ihmisille ja jos tiedostettiin, eikö ymmärretty sitä mihin se johtaa. Vai oltiinko niin naiiveja ja kuviteltiin, että tulijoita on joku satatuhatta reilun miljoonan sijaan? Oliko edes auttamisessa sitten sitä päättäväisyyttä vai onko sekin toteutettu kuin "juosten kustu"?
Jo ennen Turkin reitin avautumista oli tiedossa, että halukkaita on todella paljon - ongelmia tuotti lähinnä olennaisesti vaarallisempi Libyan ja Italian välinen välimeren ylitys ja Libyan muuttuminen "failed stateksi", jolloin sen läpä pääsemiseen sisältyi huomattavia riskejä - jotka tuhansien pakolaisten kohdalla realisoituivat hengenlähtöön jo ennen Välimeren aaltoja.
Kun nähtiin, että tulijoita on todella paljon, että korttitalo uhkaa luhistua, olisi kaivattu niitä päättävisiä toimia, joihin ei ryhdytty - ei ollut olemassa olevaa suunnitelmaa vaan jouduttiin "soveltamaan lennosta" ja tämä näkyi osin erivaltioiden harjoittamana individualistisena politiikkana, mikä omiaan hajoitti rintamaa ja altisti koko EU:ta hyväksikäytön uhriksi. Tässä kohdin kohdistan sormeni Saksaan ja Merkeliin, hänen jahkailunsa maksoi todella paljon - hänen kyvyttömyys viheltää peliä poikki kun alkoi näkyä se ettei homma pysy hallinnassa. Jollei taustalla sitten ole muita syitä, joiden tähden Merkel ei viheltänyt peliä poikki. Mutta silti, vastuusta on turha luistaa.
Ja sitten hiukan laajennettua pohdintaa.
Ongelmavyyhti on tietty paljon monimutkaisempi, mutta se ettei EU:lla ollut mitään suunnitelmaa oli eräs tekijä ongelman kärjistymistä - tämä on myös huono signaali osalle EU:n jäsenmaita, koska se paljasti sen, että toimintaa ohjailevat eri maiden omat tarpeet (jota Suomessa eivät kaikki näytä ymmärtävän). Jos haluttiin auttaa, olisi pitänyt olla suunnitelma, koska tyhminkin tajuaa sen, että ilman suunnitelmaa ongelmia on tiedossa. Tiedossa oli se, että Lähi-itä & Pohjois-Afrikka alueella on miljoonia epätoivoisia ihmisiä, lähtöhalukkuus oli kasvanut jo jonkin aikaa ja myönteinen signaali voimisti sitä entisestään, joten jokaisen olisi pitänyt ymmärtää se mihin tämä johtaa - eli se, että halukkaita on enemmän kuin aikoihin. Eli ennalta olisi pitänyt punnita kykyä ja valmiutta auttamiseen ja pohtia sitä kuinka autetaan. Ajauduttiin aivan väärään keinoon, jos kyse oli edes ajautumisesta.
Toivottavasti vast' edes järki pidetään matkassa, tiedostetaan ongelman laajuus ja pyritään kohdentamaan apua lähelle kriisipesäkkeitä ja luomaan tilanteesta siellä (esim. leireillä) sellainen ettei lähtö ole ainoa houkutteleva vaihtoehto, että leirit kykenisivät tarjoamaan potentiaalisen vaihtoehdon. Konfiktin ratkaisujen ohella leirien olojen kehittämisen tulisi olla korkealla prioriteettilistalla. Ongelmana on se ettei konfliktien kaikilla osapuolilla välttämättä ole samat intressit ja toiveet.
Tulevaisuudessa edessä voi olla (tai on) vieläkin suurempia ongelmia jos merenpinta nousee, jos säätilat vaihtelevat rajusti, jos tietyt alueet muuttuvat pysyväluonteisesti aavikoiksi/puoliaavikoiksi eli nykyiset sadekaudet eivät enää toistu säännöllisesti, jos väestökasvu jatkuu eikä maanviljely ja koko ruoan tuotantoketju tehostu kehitysmaissa (Afrikan mantereen alueella paikoin 70 % sadosta tuhoutuu ennen sen päätymistä kuluttajille). Etenkin Afrikan ja Lähi-idän alueella ongelmana ovat itsevaltaiset korruptoituneet hallinnot, sekin on tekijä joka lisää lähtöhalukkuutta nuorien keskuudessa.
EU ei voi millään pelastaa näitä kaikkia, siihen ei ole olemassa olevaa kapasiteettia, joten ihmisten on opittava auttamaan itse itseään.
Enkä edes tiedä onko tämä "arvoista tinkiminen" mitään arvoista tinkimistä, koska ei EU:lla ole yhteistä arvopohjaa - se on kuvitelmaa/illuusio jostain jota ei todellisuudessa edes ole. Eikä tämän tunnustaminen mielestäni tarkoita, että ketään ei auteta vaan sitä, että kohdennetaan olemassa olevat resurssit parhaalla mahdollisella tavalla siten, että olemassa olevalla eurolla saa parhaan tuoton.
vlad