Historiallisesti tämä tilanne on toki omalaatuinen. Kansainvälinen lainsäädäntö Geneven sopimuksineen juontaa juurensa 50- ja 60-luvuille, jolloin oltiin hyvin erilaisessa tilanteessa.
Olisi järkevää pohtia YK:n tasolla, miten järjestelmää kehitetään. Toistaiseksi on kuitenkin toimittava nykyisen lainsäädännön ja sopimuksien pohjalta, mikä johtaa nähtyihin, kummallisiin tilanteisiin.
Itse en näe, millä lailla rahallinen kannustaminen heikentää valtion suvereniteettiä. Ennemminkin koen, että se voi koetella kansalaisten oikeudenmukaisuuskäsitettä.
Ei hemmetti kun tätä vääntöä ei jaksaisi enää yhtään. Mikä pointti on laittaa sanoja toisen suuhun? Missä olen näin väittänyt? Kuten jo aiemmin sanoin, en jaksa asiasta sen pidemmälle menevää keskustelua yrittää, koska alkuperäinen kommenttini oli vain ja ainostaan tarkoitus ilmaista se, että pidän nykyistä "mee pois" kannustusrahaa jopa mustalla tavalla koomisena. Niin inhimillisen näkökulman kuin valtion itsemääräämisoikeuden kannalta.
Riittäisikö tämä nyt? Ei jaksaisi enempää näitä lillukanvarsia.