Boldaus oma. Taloudellisen näkökulman huomioiminen on oikein, se on luultavasti merkittävin tekijä, mutta ei kuitenkaan koko selitys. Rikos ja rangaistus - teemaan liittyy vahvasti myös ideologinen näkökulma. Ensinnäkin täsmällisempi vaihtoehto on puhua sovituksesta, ei kostosta. Mikäli yltiö-utilitaristeille annettaisiin vapaat kädet, niin saattaisimme kärjistetysti nähdä ratkaisuja, missä henkirikoksen tekijä jonka riski- ja tarvearvio osoittaisi vähäistä uusimisriskiä, päästettäisiin tuomion jälkeen takaoven kautta vapauteen. Pää-asia olisi, että suuri yleisö luulisi hänen saavan rangaistuksen, ettei pelotevaikutus tyystin häviäisi. Yhteiskunta hyötyisi, uhrista ei niin väliä.
Miten se uhrin asema paranee sillä, että tekijä istuskelee vuosikausia valtion täysylläpitämässä kompleksissa?
Totta kai jonkinlainen rangaistusasteikko on oltava. Puheet yltiö-utilitaristeista kuulostavat kaltevalta pinnalta. Nythän on niin, että suomalaisen rikosoikeusjärjestelmän keskiössä on tutkittu tieto siitä, millä keinoin rikoksentekijästä leivotaan tehokkaimmin yhteiskuntakelpoinen. Rikosrekisterimerkintä ja valtion sanelemat pakkotoimet ovat jo merkittävä peloitetekijä valtaosalle ns. kuuliaisista kansalaisista.
Yhtä hyvin voisi keskustella siitä, olisiko rikosten selvittämiseen panostettava lisäresursseja.
Rikosseuraamuslaitos toteuttaa nykyään hyvinkin pehmoliberaalia linjaa, missä usko ihmisen kykyyn muuttua ja kasvaa ohjaa toimintaa ja erilaiset kognitiivis - behaviouraalisten ohjelmien katsotaan vaikuttavan parhaiten vankien kuntoutusprosessissa ja uusintarikollisuuden vähentämisessä.
Ei siinä ole kyse uskosta, vaan tutkimustietoon pohjaavasta traditiosta. Yksilöt voivat toki uskoa yhteen jos toiseenkin epärealistiseen asiaan.
He ovat kokemukseni perusteella paapomisvietin omaavia punavihreän seurakunnan jäseniä ja kuplautuvat tarkastellessaan koko ajan vain vangin aseman parantamista.
Mitä heidän pitäisi tarkastella?
Mikäli raha olisi ainoa vaikuttava tekijä tuomioiden pituuteen, niin miksi esimerkiksi siirtolaisten kohdalla tästä utilitaristisesta periaatteesta ollaan niin hanakkaita luopumaan? Selitys löytyy ideologiasta. Ihmisoikeudet ja ylipäätänsä ihmisyys nousevat juuri ideologisista syistä merkittäviksi tekijöiksi, sen sijaan rikoksentekijän uhrin ihmisoikeuksilla ei tunnu olevan niin väliä. Mitäs oli väärässä paikassa.
Kyse on sikäli ideologisesta asiasta, että se on naulattu perustuslakiin ja suomalaiseen oikeuskäytäntöön.
Kuka sanoi, etteikö uhrin ihmisoikeuksilla olisi väliä? Haisee olkiukolta.
Monet oikeusoppineet ovat toistuvasti nostaneet kylläkin esille, esimerkiksi käräjillä tapahtuvaa uhrien ja todistajien nöyryyttämistä, missä asianajajat saavat kehitellä aivan huikeita olkiukkoja ja nöyryyttää epäillyn kompatessa ja virnuillessa uhria. Olen henkilökohtaisesti todistanut kymmeniä kertoja näitä oikeussaleissa tapahtuvia tragedioita.
Tämä on oma keskustelunaiheensa, johon en ota kantaa, koska en tiedä tapauksia tai asiaa koskevia säädöksiä.
Asiallisesti vastattu, kiitos. Kyllä tästä nimenomaan selvittäisiin rahalla koska rahaa tuo nykyinen paskasysteemi syö ja sitä imee kaikenmaailman luonat ja ihmissalakuljettajat. Siksi pidän väitettäsi hieman naivina.
Kansallinen turvallisuus, hmm. Yksilön turva on aika lailla se mikä kansalaista kiinnostaa, varsinkin näitä menetyksen kohdanneita. Ei kannata liikaa vannoa yhden totuuden nimeen. Mikään sopimus tai oikeus hakea turvapaikkaa ei riitä vaakakupissa jos toiseen laitetaan kärjekkäästi ihmisen henki siinä maassa missä se rahoittaa sitä toimintaa. Siksi mä juuri luulen että kohta joku tragedia on ovella; mitään ei olla tehty ja jos ollaan se ei ole ollut tarpeeksi.
Miten niin mitään ei ole tehty? Hallitus on toimeenpannut monivaiheisen ohjelman, jossa on useita kiristyksiä mm. perheenyhdistämisiin.
Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut seuraavasti: kesällä 2015 tulijoita oli 32k, viime vuosina 3-4k.
Kansa priorisoi edelleenkin perustuslain ja kansainväliset sopimukset tämän asian edelle. Yksilöt voivat olla eri mieltä, mutta päätöksiä ei Suomessa tehdä yksittäisten tunnekuohun vallassa olevien kansalaisten fiilisten mukaan.
