Rikosten lukumäärä ei laske tuomioita koventamalla, kuten itsekin taidat tutkimuksia sivutessasi todeta. Tämän vuoksi lähtökohdan pitää olla, että yhteiskunta ei toimi kostonhimon välineenä, vaan pyrkii sopeuttamaan myös yhteiskuntaa vastaan hyökänneet yksilöt.
Tämäkään ei tarkoita sitä, että seksuaalirikosten tuomioita ei olisi varaa korottaa. Korottaminen vain ei ratkaise perusongelmaa. Syy sille, miksi tuomiot ovat pääsääntöisesti alhaisia, on taloudellinen: vankilareissu heikentää ennustetta vangitun yhteiskuntakelpoisuudelle ja tuottaa kustannuksia valtiolle.
Yksinkertaistettuna: minä uskon siihen, että euro ennaltaehkäisyyn poikii pidemmälle kuin euro rankaisuun. Siltikin olen valmis jonkinasteisiin kiristyksiin, jotta yhteiskunta välittäisi periaatteellisen viestin jäsenilleen.
Boldaus oma. Taloudellisen näkökulman huomioiminen on oikein, se on luultavasti merkittävin tekijä, mutta ei kuitenkaan koko selitys. Rikos ja rangaistus - teemaan liittyy vahvasti myös ideologinen näkökulma. Ensinnäkin täsmällisempi vaihtoehto on puhua sovituksesta, ei kostosta. Mikäli yltiö-utilitaristeille annettaisiin vapaat kädet, niin saattaisimme kärjistetysti nähdä ratkaisuja, missä henkirikoksen tekijä jonka riski- ja tarvearvio osoittaisi vähäistä uusimisriskiä, päästettäisiin tuomion jälkeen takaoven kautta vapauteen. Pää-asia olisi, että suuri yleisö luulisi hänen saavan rangaistuksen, ettei pelotevaikutus tyystin häviäisi. Yhteiskunta hyötyisi, uhrista ei niin väliä.
Pelotevaikutuksen tehon katsotaan liittyvän pitkälti rikostyyppiin. Pullo viinaa ja kaveria nyrkillä turpaan tai puukolla - tyyppi selviää vähällä, koska Teppo nyt sattuu olemaan impulsiivinen ja tekisi rikoksen joka tapauksessa vaikka tuomio olisi kovempi. Sen sijaan talousrikollisten kohdalla kohtuullisen järeät tuomiot liittyvät juuri siihen, että näillä "valkokaulus rikollisilla" on aikaa pohtia tekojaan, jolloin pelko kovasta tuomiosta toimii ehkäisynä.
Rikosseuraamuslaitos toteuttaa nykyään hyvinkin pehmoliberaalia linjaa, missä usko ihmisen kykyyn muuttua ja kasvaa ohjaa toimintaa ja erilaiset kognitiivis - behaviouraalisten ohjelmien katsotaan vaikuttavan parhaiten vankien kuntoutusprosessissa ja uusintarikollisuuden vähentämisessä. Tunnen henkilökohtaisesti lukuisia ohjelmatyöntekijöitä ja joitakin ohjelmien suunnitteluprosesseissa mukana olleita (VKM, Suha, Stop). He ovat kokemukseni perusteella paapomisvietin omaavia punavihreän seurakunnan jäseniä ja kuplautuvat tarkastellessaan koko ajan vain vangin aseman parantamista. Ohjelmatyön vaikuttavuutta on haastavaa mitata ja vakaviakin epäonnistumisia on. Hehkutettu seksuaalirikollisille tarkoitettu Stop- ohjelma keskeytettiin mm. Suomessa, koska havaittiin, että osa seksuaalirikollisesta oli saanut luotua verkostoja tavattuaan kaltaisiaan ohjelman parissa. Nyt ohjelmaa on fiilattu ja siitä tuli Step, hymiö. Sasu Tyni tutki väitöskirjassaan mm. ohjelmatyötä ja johtopäätökset olivat, ettei ohjelmatyö ole niin vaikuttavaa kuin aiemmin on
uskottu. Siis uskottu, ei tiedetty.
Mikäli raha olisi ainoa vaikuttava tekijä tuomioiden pituuteen, niin miksi esimerkiksi siirtolaisten kohdalla tästä utilitaristisesta periaatteesta ollaan niin hanakkaita luopumaan? Selitys löytyy ideologiasta. Ihmisoikeudet ja ylipäätänsä ihmisyys nousevat juuri ideologisista syistä merkittäviksi tekijöiksi, sen sijaan rikoksentekijän uhrin ihmisoikeuksilla ei tunnu olevan niin väliä. Mitäs oli väärässä paikassa. Monet oikeusoppineet ovat toistuvasti nostaneet kylläkin esille, esimerkiksi käräjillä tapahtuvaa uhrien ja todistajien nöyryyttämistä, missä asianajajat saavat kehitellä aivan huikeita olkiukkoja ja nöyryyttää epäillyn kompatessa ja virnuillessa uhria. Olen henkilökohtaisesti todistanut kymmeniä kertoja näitä oikeussaleissa tapahtuvia tragedioita.
Olen itse kovempien rangaistuksien kannattaja. Tuomioita tulisi mielestäni maltillisesti korottaa. Parasta ja toimivinta lähityötä vankien parissa on heidän ihmisarvon kunnioittaminen ja suhtautuminen heihin tavallisina ihmisinä (ihonväriin katsomatta). He eivät erityisesti kaipaa Risen nykylinjan mukaisia pehmeitä arvoja, vaan pikemminkin perinteisiä konservatiivisia arvoja, kuten lainmukaisuus, asiallisuus ja tasapuolisuus, ystävällisyyden ja humaaniuden kustannuksella. Asiaa on hiljattain tutkittukin, mutta en voi viitata tässä yhteydessä tekijään. Kysy yv:llä mikäli kiinnostaa.
