Aika monet näkevät tämän kohun osiltaan ”suvakkien” keppihevosena käydä ”rasisteja” vastaan, vaikka tähän asiaan liittyen ne ”rasistit” olivat oikeassa jo 2015 ja ”suvakit” väärässä.
Mihin tämä oikeassa oleminen perustuu? Minä en ainakaan ole odottanut "jo vuodesta 2015", että mamukeskustelu laantuisi. En ole myöskään odottanut, että näiden julki tulleiden tapausten määrä jotenkin yhtäkkiä laantuisi.
Keväällä 2015 ennusteltiin raiskauskevättä, 100 000 maahanmuuttajaa ja persujen kannatuksen vääjäämätöntä nousua. Lopulta raiskauskevättä ei kuulunut, maahantulijoiden määrä laski noin 90 prosentilla ja persut sulivat takiaispuolueeksi. Tulevissa vaaleissa maahanmuutto on ehkä juuri ja juuri top-10:ssä, kun pohditaan vaaliteemoja.
Entä miksi ihmeessä suvakki toivoisi, että hänen argumenttejaan heikentäviä ja yleistä inhimillisyyttä rikkovia rikoksia tapahtuisi?
Tämän kaltaiset ketjut ponnahtavat pystyyn aina kun jotain ikävää tapahtuu. Aina. Minulle se tarjoaa mielenkiintoisen näkymän tavan kansalaisten sielunmaisemaan ja argumentaation rakentamiseen.
Totta kai yksittäiset ihmiskohtalot järkyttävät, mutta olisi mahdotonta elää, jos koko ajan panikoisi jokaista julkitullutta murhaa, raiskausta tai häirintätapausta. Omissa asuinympäristössänikin on tapahtunut vuosien varrella perhesurmia, viattomien puukotuksia, joukkomurhia, piiritystilanteita, huumeriitoja ja viimeisimpänä tämä Bouananen suorittama murhareissu. Niiden uhat on hyvä tiedostaa ja osata suhteuttaa kokonaisuuteen.
Mielellään kuulisin, miten sinä tai joku muu poliittista johtoa kritisoineista ratkaisisi tämän täysin mahdottoman ongelman, joka maahanmuuttopolitiikkaan sisäsyntyisesti liittyy. Olisiko Sipilän pitänyt laittaa Unkarin tavoin rajat kiinni ja rakentaa muuri niin itä- kuin länsirajallekin ja heittää kansainväliset sitoumukset roskakoriin? Entä miten hän olisi esiintynyt Suomen vuosikymmeniä rakentaman ihmisoikeusimagon kanssa EU-pöydissä näiden päätösten jälkeen?
Samaten täällä tunnutaan olettavan, että poliisijohto voi mutuillua, häiritä omaa tutkintaansa ja julkaista nimiä ja kuvia yksityishenkilöistä. Oikeusvaltiossa kuitenkin toimitaan hallitusti ja lain sekä virkavelvollisuuksien puitteissa. Se voi joskus turhauttaa ja näyttäytyä "kiemurteluna" tai vastuun siirtelynä, mutta isossa kuvassa sillä on erittäin paljon arvoa oikeusvarmuuden ja poliittisen luottamuksen kannalta.