Kolmikohtainen toimenpideohjelma, jolla tähän sirkukseen saataisiin jotain tolkkua:
1. Tehdään lista turvallisista maista ja säädetään laki, jonka mukaan näistä maista tulevien hakemukset voidaan pikakäsitellä ja antaa kielteinen päätös ilman valitusoikeutta (käsittelyn kesto à 20 sekuntia). Kiellettyjen maiden listan ylläpito ja päivittäminen säädetään asetukselle UM:n hommaksi.
2. Edelleen muutetaan lainsäädäntöä siten, että kielteisen päätöksen (ja mahdollisen valitusprosessin jälkeen lainvoimaisen päätöksen) saanut saa kaksi vaihtoehtoa: A. omakustanteinen maasta poistuminen kuukauden sisällä tai B. Muutto säilytyskeskukseen, jossa elämä valvotuissa olosuhteissa minimimukavuuksilla siihen asti, että valtion kustantama kyyti järjestyy.
Kohtien 1 ja 2 vähentäessä turvapaikkaturistien määrää voidaan
3. lisätä kiintiöpakolaisten määrä 3 000 henkeen, joiden valinnassa noudatetaan tarveharkintaa ja tehdään tapauskohtaiset riskianalyysit (preferoidaan sellaista väkeä, jolla on jotain annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle).
Kaikista tärkein toimenpide on se, miten Suomi pyrkii vaikuttamaan EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan rakentamiseen. Yhteinen turvapaikkapolitiikka tuskin lieventäisi Eurooppaan kohdistuvaa pakolaispainetta, mutta ainoastaan yhteisellä politiikalla voidaan vaikuttaa siihen, ettei vuosien 2014-2015 kaltaista paniikkia enää pääse syntymään. Tuolloinhan mitään yhtenäistä politiikkaa ei käytännöllisesti katsoen ollut olemassa ja tälläkin hetkellä käytössä olevat mekanismit ovat paniikissa juosten kustuja hätäratkaisuja, joilla ollaan mm. itse aiheutettu riippuvuus entistä autoritäärisemmästä ja demokratiakehitykseltään vahvasti negatiivisesta Turkista.
Isoin ongelma on tietysti ollut ja on edelleen tiettyjen EU-maiden vastuunvälttely ja freeraidaaminen. Nuo maat ovat pääosin niitä EU:n suuria taloudellisia hyötyjiä, joten keinot niiden kuriin laittamiseen ovat kyllä olemassa, kun siihen vain löytyy poliittinen tahto ja uskallus. Suomen pitää olla edesauttamassa tiukkaa politiikkaa freeridereita kohtaan, jotta EU:n yhteinen, toimiva turvapaikkapolitiikka saadaan aikaiseksi.
EU-maiden itsekseen tekemät päätökset ovat pääosin oireiden - ei sairauden - hoitamista. Toisin sanoen ne ovat vahvasti reaktiivisia hätäratkaisuja, joita nuo lainatussa postauksessa esitetytkin toimenpiteet olisivat.
Jos nyt sitten kuitenkin tartutaan noihin lainatussa tekstissä esitettyihin yksittäisiin maakohtaisiin toimenpide-ehdotuksiin, joita kuulee useasti esitettävän muidenkin, kuin nimim.
@Jussih toimesta:
Kohta 1 on kaikista ongelmallisin. Noista maista, joista äkkiseltään heitettynä 98% turvapaikanhakijoista tulee, ei yksikään ole yksiselitteisesti turvallinen ja suurin osa niistä ei myöskään ole yksiselitteisesti turvaton. Jotkut lähtömaista ovat nimittäin
1. Alueellisesti turvallisia. Tämmöisissä maissa tietyt alueet ovat turvallisia ainakin lähes kaikille. Esimerkki tämmöisestä maasta on Ukraina, jonka länsiosa voidaan katsoa melko turvalliseksi käytönnöllisesti katsoen kaikille etnisille ryhmille. Itäosa taas ei ole turvallinen, koska siellä käydään sotaa.
2. Alueellisesti turvallisia tietyille ryhmille. Tämmöisessä maassa tietyt alueet ovat melko vakaita ja turvallisia semmoisille ihmisille, jotka kuuluvat valtaa pitävään etniseen, uskonnolliseen tai poliittiseen ryhmään. Ajankohtainen esimerkki tämmöisestä maasta on Irak. Suuri harha on ollut monien suomalaisten kuvitelma siitä, että esimerkiksi Bagdadin alueen on vakaa ja turvallinen. Se ei nimittäin ole todellakaan turvallinen kaikille, vaan sielläkin on tietyillä ryhmillä suuri riski joutua vainon kohteeksi poliittisen näkemyksen, uskonnollisen katsomuksen tai etnisyyden vuoksi.
3. Turvallisia suurimmalle osalle ihmisistä. Tämmöiset maat ovat pääosin turvallisia, mutta niissä on vainoa poliittista oppositiota tai toisinajattelijoita kohtaan. Esimerkkinä käy hyvin vaikka Iran tai Saudi-Arabia, jotka ovat varsin vakaita maita kokonaisuudessaan, mutta "vääriä mielipiteitä" ääneen sanovat voivat joutua suureenkin kuseen. Myös Turkki on enenevissä määrin tähän kategoriaan kuuluva maa, kun Erdogan vainoaa joitakin upseereita, kriittisiä toimittajia ja poliittisia vastustajia. Terroristien vuoksi tapetilla ollut Marokko on varsin turvallinen suurimmalle osalle, mutta ei sekään yksiselitteisesti ja ihan kaikille.
4. Turvattomia erittäin suurelle osalle ihmisistä. Tämmöisissä maissa on käynnissä esimerkiksi laajalle levinnyt sisällissota. Esimerkkinä Syyria.
5. Täysin turvattomia kaikille tai lähes kaikille. Tämmöisissä maissa käynnissä on esimerkiksi koko maan laajuinen sisällissota tai kansanmurha. Somalia oli tämmöinen maa pitkään, mutta on nyt turvallisuustilanteen parannuttua ennemminkin kategoriassa 2.
Koska Suomi kuitenkin on oikeusvaltio ja noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, niin tuommoiset jonkilaisen maatietoraporttien pohjalta tehdyt 20 sekunnin päätökset ovat siis yksiselitteisesti mahdottomia. Yhtä lailla - oikeusvaltioperiaate huomioonottaen - olisi ongelmallista, etteikö viranomaisen päätöksistä voi valittaa. Suomi nimittäin joko on tai ei ole oikeusvaltio - se ei voi olla sitä valikoidusti.
Tämä ei toki missään nimessä tarkoita sitä, etteikö turvapaikkaprosessia voisi ja pitäisi nopeuttaa ja tehostaa - se varmasti on mahdollista. Oikeasti hädässä olevien ihmistenkin kannalta on oikeudenmukaista, että kielteisiä päätöksiä tehdään jämäkästi niiden kohdalla, jotka eivät turvapaikan tarpeessa ole. Jokainen hakemus tulee kuitenkin käsitellä yksittäisenä ja legaliteettiperiaatetta noudattaen.