Näinhän asiat ovat, Suomessa asiat ovat jo liiankin hyvin, mikä näkyy tässäkin keskustelussa.
Maapallo ja sen väestö kokenevat lähitulevaisuudessa elämän kannalta isoja asioita. Länsimaiden ahneus on kurjistanut kolmannen maailman elämää pitkään ja lasku tullee pian maksettavaksi. Koska Lähi-Idän ja Afrikan maiden asiat on jätetty hoitamatta, on vaan rahastettu, tilanne tulee kärjistymään seuraavien vuosikymmenien kuluessa. Kansainvaelluksia historia tuntee monia, nyt on edessä ehkä se historian suurin ihmismassojen siirtyminen.
Tässä ketjussa puhutaan paljon oireista, mutta hyvin vähän syistä. Pakolaisuus on oire jostain, mutta ei syy. Syyrian sisällissota on käsittääkseni aiheuttanut n. 10 miljoonaa pakolaista, joista yli puolet on maan sisäisiä pakolaisia. Afganistan ja Somalia ovat seuraavina tässä surullisessa listauksessa.
Täällä vitsaillaan traktoreilla sekä paikallisten tyhmyydellä ja laiskuudella, ymmärtämättä yhtään mistä on kysymys. Kysymys on kulttuurista ja tavasta tehdä asioita, mitä länsimaiset eivät ymmärrä. Ei ymmäretä, että tärkeintä olisi pitkä jänteinen koulutus, eikä naureskelu ja vähättely. Pakolaisongelma ratkeaa vain yhdellä tavalla, rakentamalla Syyriaan, Afganistaniin, Somaliaan, Nigeriaan jne. sellaiset olosuhteet, jossa elämänlaatu kannustaa jäämään. Tämä tarkoittaa ihan perustarpeiden tyydyttämistä, työtä, kotia ja turvallisuutta. Ei kukaan ehdoin tahdoin lähde vaaralliselle matkalle Eurooppaan, jos pystyy elämään ihmisarvoista elämää kotiseudullaan.
Monesti tässä ketjussa kerrotaan, miten Suomi ei ole riistänyt siirtomaita, eikä näin ollen ole vastuussa nykyisestä tilanteesta. Tämä käsitys on tietysti väärä, kyllä Suomi on hyötynyt monella tavalla esim. Lähi-Idän ja Afrikan maiden tilanteista, öljyn ja muiden raaka-aineiden hinta hyvänä esimerkkinä. Suomen kuuluu ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnin synnystä ja olla mukana ratkaisemassa tätä ongelmaa.
Valitettavasti en jaksa uskoa ihmisen älykyyteen tässäkään asiassa. Eiköhän tässä jatketa samalla linjalla eli valitettaan olemattomista ja kiukutellaan oireista. Ehkä sitten kun tilanne on oikeasti vaikea, ryhdytään oikeasti ratkaisemaan ongelmaa.