Tulevaisuudessa muutamaa viimeistä vuotta Suomen historiassa tullaan katsomaan häpeillen. Vertaus 30-lukuun on yliampuva, mutta jotain siihen suuntaan. Virkamiehet voivat tehdä yksittäisiä virheitä, mutta he kuitenkin toteuttavat virkavastuulla poliitikkojen päätöksiä. Se, että Suomi määrittelee Irakin, Afganistanin ja Somalian turvallisiksi maiksi yhden hallituspuolueen kannatuksen nostamiseksi ja samalla hallituksen koossa pitämiseksi, tulee näyttämään tulevaisuudessa rumalta.
No itse en kyllä usko, että tätä mitenkään häpeillen katsotaan nyt tai tulevaisuudessa. Eletään kuitenkin aika poikkeuksellisia aikoja, eikä uuttakaan asylumseeker aaltoa ole todellakaan poissuljettu. Se edellinenkin aalto lyö rantaan, vaikka ei yhtä voimakkaasti. Siihen nähden on ihan perusteltua, että Suomi ja muut Euroopan maat lähettävät hylsyn saaneet kotiinsa rasittamasta ylikuormitettua järjestelmää. Omasta mielestäni tälle olisi aika keskeisessä asemassa laskea hintalappu ja miettiä, millaisia taloudellisia panostuksia siihen on järkevää käyttää ja onko tämä yleisestikään se tehokkain ja paras tapa toimia niiden eniten apua tarvitsevien ihmisten auttamiseksi.
Se kuuluuko Irak ja Afganistan turvallisten maiden listalle on tietenkin jonkun muun arvio asiasta. Niin kauan kuin muissa Euroopan maissa nämä ovat turvallisten maiden listalla, ei Suomessa ole todellakaan mitään syytä edes harkita, etteivätkö ne olisi. Muutenkin tällaisessa tilanteessa ajettaisiin Suomi aika ahtaalle, jos tehtäisiin joku periaatepäätös, että jokainen tänne asti selvinnyt afgaani ja irakilainen saisi automaattisen oleskeluluvan. Paljonkohan sellainenkin hulluus tulisi maksamaan. Vetovoimatekijänä se olisi ainakin todella suuri.