Yleinen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkakeskustelu sekä lieveilmiöt

[Numero13]

Suomi jäädyttää Somalian kanssa tehtävän kehitysyhteistyön

Suomen ja Somalian kahdenväliselle kehitysyhteistyölle oli varattu ensi vuodesta lähtien 8–9 miljoonaa euroa vuodessa.

www.is.fi

Mielestäni juuri näin pitää toimia. Periaatteessa pidän toki kehitysapua enemmän riiston välineenä kuin tapana auttaa. Mutta jotakin vastavuoroisuutta pitää olla. Jos Somalia tai joku muu maa ei toimi kv-oikeuden velvoittamalla tavalla, eikä ota vastaan omia kansalaisiaan, niin ilman muuta rahahanat pitää sulkea.
Hyvä toimenpide hallitukselta.

Erinomaista.

Siellä honkasalot ja muut maailmanhalaajat huutaa rasismia kuorossa, joka vain lähinnä korostaa päätöksen osumista napakymppiin. Kyseessä on nimenomaan kehitysYHTEISTYÖ, jossa molempien maiden tulisi saada jotain eikä pelkkää kuppausta toisen puolelta mitä se toki tähän asti on ollut. Nyt sille onneksi laitetaan stoppi ja odotetaan myös vastavuoroisuutta jos yhteistyölle halutaan tulevaisuudessa jatkoa.

 

[Ann Arbor]

Eurooppaa kuohuttaneesta pakolaiskriisistä tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta. Olisi mielenkiintoista, mikäli asiaa alettaisiin tutkimaan osaltaan jo ns. retroperspektiivistä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuolloinen tilanne, missä miljoonat turvapaikanhakijat saivat matkustaa halki Euroopan, ilman että heidän olisi odotettu hakevan turvapaikkaa ensimmäisestä EU-maasta, mihin saapuivat tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna mielenkiintoiselta.

Yhtä lailla olisi mielestäni hyvä puida läpi erityisesti syksyn 2015 tilannetta, milloin turvapaikanhakijoita alkoi saapua maahamme Ruotsista, siis Ruotsista, missä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisella on todella pitkät perinteet ja voisi olettaa olleen pitkälti kunnia-asia heille, että kykenevät vastaanottamaan, asuttamaan ja integroimaan mahdollisimman suuren joukon tulijoita, ilman että sysäävät heitä naapurimaahan. Jälkikäteen asiasta on puhuttu todella vähän.

Asenteet näyttävät kautta linjan nyttemmin tiukentuneet, mitä tulee humanitääriseen maahanmuuttoon. 2015 "Refugees Welcome" oli kantava teema läpi läntisen Euroopan, mutta nyttemmin tilanne on kiristynyt ja suhtautumisen turvapaikanhakijoihin voi sanoa muuttuneen myös täällä Suomessa, minne heitä vuosina 2015 ja 2016 saapui kuitenkin verrattain vähän.

Suomen kannalta laittomasti maassa olevien, ns. paperittomien tilanne on edelleen ratkaisematta. Suomessahan n. 5000 ihmistä muodostaa enemmän tai vähemmän varjoyhteiskunnan ja heille joko oleskeluluvan tarjoamista tai maasta poistumiseen pyrkivää prosessia ei ole kyennyt saamaan aikaan Sipilän, Rinteen, Marinin, kuin Orponkaan hallitus.

Millaisia muistoja vuosi 2015 herättää kanssakeskustelijoissa? Muistan itse seuranneeni tuolloin tilannetta ns. hetki hetkeltä ja kyseisestä vuosiluvusta näin jälkikäteen tuleekin ensimmäisenä pakolaiskriisi mieleen.