Luin tuossa Suomen Kuvalehden varsin kattavan jutun koskien pakolaiskriisiä ja muuttunutta asenneilmapiiriä Suomen osalta. Tässä hieman katkelmia:
Aluksi on tarina Saboorysta, joka uhattiin tappaa Afghanistanissa, koska opetti englantia paikallisille. Hän onnistui karkaamaan ja antoi 14 000 dollaria salakuljettajalle, jotta pääsisi pois ja tämä kertoi hänelle tietävänsä juuri sopivan paikan Pohjois-Euroopassa Saboorylle ja tämän pojalle.
Saboory tuli sitten läpi Välimeren Euroopan rajalle:
"Seuraavat kaksi viikkoa lipuivat ohi kuin sekava uni. Asfaltti taittui, junat kolisivat, väsymys painoi.
Hampuri, Kööpenhamina, Tukholma. Kiskot veivät kohti pohjoista. Viimeinen junamatka kesti 15 tuntia. Joka kerran, kun konduktööri tuli tarkastamaan lippuja, Saboory piiloutui vessaan.
Sunnuntaiaamuna 23. elokuuta hän astui Torniossa Suomen rajan yli."
Kuvat Turkin rannikolla hukkuneesta syyrialaispojasta järkyttivät suomalaisia. Kudottiin sukkia, leivottiin pullaa ja tarjottiin yösijaa. Helsinkiläisaktiivien ideoima tervetulotoivotus "Suomi says welcome" levisi profiilkuvana Facebookissa. Pääministeri Juha Sipilä lupasi avata Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoille.
Todellisuus ei kaikilta osin vastannut kuvitelmia.
Viranomaiset tiesivät jo syyskuun alussa, että syyrialaisten lapsiperheiden sijasta Tornion kautta saapui etupäässä nuoria irakilaismiehiä. Suomessa oli ennestään maan kokoon nähden suuri irakilaisyhteisö, lähes 7000 ihmistä, mutta se ei yksin selittänyt ilmiötä. Ei myöskään Isis - valtaosa tulijoista oli Bagdadista, äärijärjestön ulottumattomista.
"Kaikilla oli sama viesti", eräs virkamies sanoo. "Saadaanhan me oleskelulupa viikossa? Saadaanhan me perhe tänne kahdessa viikossa? Saadaanhan me perustulo?"
Kun Maahanmuuttovirastolle ja sisäministeriölle selvisi, että muuttoliikeen taustalla olivat ihmissalakuljettajien Facebookissa julkaisemat ruusuiset Suomi-mainokset, irakilaisia oli tullut jo yli 10 000, melkein yhtä paljon kuin Suomea 16 kertaa suurempaan Saksaan. Eikä virta näyttänyt laantuvan.
"Katselin ihmisten ylitsevuotavaa auttamishalua ja ajattelin, että mitähän tästä seuraa, kun käy ilmi että tulijoiden profiili onkin vähän toinen kuin mitä uskottiin", muistelee eräs turvapaikanhakijoiden kanssa pitkään työskennellyt virkamies.
"Luulen, että asenneilmapiiri voisi nyt olla toinen, jos ne olisivat olleet syyrialaisia perheitä"
Iltaisin "leirin" käytävillä kaikui arabiankielinen puheensorina. Saboory tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Suurin osa hänen kohtalotovereistaan oli irakilaisia, jotka kuvittelivat saavansa Suomesta oman talon ja pihamaan.
Joskus synkkiä hetkinä, Saboory huomasi toivovansa, että ne kaikki häipyisivät takaisin Irakiin - pois pilaamasta muiden mahdollisuuksia uuteen elämään.
Sipilän ilmoitus kodin avaamisesta oli aluksi saanut kiitosta. Nyt sitä pidettiin harkitsemattomana jopa pääministerin omassa puolueessa.
"Ei osattu ennakoida, kuinka laaja juttu siitä tulee", harmittelee eräs keskustavaikuttaja. "Ei arvattu, miten jotkut lukisivat viestiä lähtömaissa"
Vastaanottokeskuksessa ratapihan kupeessa sata irakilaista ja afgaania tappoi aikaa nukkumalla. Öisin läiskittiin korttia ja pelattiin koronaa. Tylsyys tuotti riitaa, joskus tapeltiin nyrkit pystyssä. Yksi miehistä yritti polttaa koko talon."
Erittäin hyvä juttu tämä ottamiani katkelmia paljon pidempi artikkeli, jossa käydään läpi alun harhakuvitelmia ja hyväuskoisuutta ja kuinka siitä on päädytty nykyiseen paljon kovempaan asenneilmapiiriin kuitenkaan unohtamatta, että osa näistä on oikeasti hädän tarpeessa ja osa vain elintason perässä.