Loppujen lopuksi on pakko tehdä rauhaan pakottamisoperaatio. Jos se jätetään tekemättä, niin suo muuttuu vain päiväpäivältä vetelämmäksi.
Kysyisin tähän vähän selvennystä. Millä tavoin tämä "pakottaminen" suoritettaisiin? Kuka maksaa viulut? Kuka hoitaa sotkun jälkisiivouksen, ennen kaikkea kuka sen maksaa? Esitä karkea hinta - arviosi, kumpi tulee halvemmaksi, se "pakottaminen", vai turvapaikan hakijat ja perustele? Perustetaanko tätä varten ammattiarmeija, vai pakotetaanko varusmiehet sotimaan? Vaatisiko moinen muutoksia perustuslakiin, toteutumisarvio? Millä mandaatilla tähän lähdettäisiin?
Lisäksi turvapaikan hakijat pitäisi Australian malliin laittaa suljetuille alueille (=leireille), joista eivät saa poistua päätöstä odottaessaan. Euroopassa toki ollaan historiallisista syistä varovaisia keskittämään ihmisiä enään mihinkään leireihin, mutta tämä olisi silti aivan välttämätöntä tehdä.
Myös tämä herättää joitain kysymyksiä. Mihinkä tämmöiset valtaisat leirit pystytettäisiin? Kuka niistä vastaisi? Mihinkäs rikokseen sotaa pakenevat ihmiset ovat sitten syyllistyneet, että heidän vapaudenriistolleen olisi olemassa minkäänlaista perustetta? Miksi tämä olisi välttämätöntä?
Tää on kovin tyypillistä, että heitellään omien ennakkoluulojen huumassa täysin järjettömiä "ratkaisuja" asioihin lainkaan miettimättä niiden hintaa, toteutusmahdollisuutta ja kas kummaa, unohtaen autuaasti, että kyse on ihmisistä, joilla on kv. lakien mukaan ihmisoikeudet edelleen olemassa, joten mitkä tahansa keskitysleirit kelpaa, kunhan yhtään pelottavaa erilaista ei omilla kulmilla vilahda.
Näin tuhnuisilla eväillä ei mikään ratkea koskaan, eikä ainakaan halvemmalla. Ihan julkisesti saatavalla tiedolla voit pohtia, kuinka paljon enemmän keskitysleirikustannus veronmaksajille maksaa, ihan perinteisen kotouttamisen ja järkevän suhtautumisen sijaan. Tässä hetkessä siihen kotouttamiseen pitäisi vaan pureutua ja panostaa ihan kunnolla ja viimein, kun on mahdollista kehitysyhteistyöllä luoda kestävää ratkaisua kohdemaassa, jotta jaloilleen nousu ja avuntarve hoituu ja käy tarpeettomaksi. Persujen, nyt kun vallassa ovat, priori yksi pitäisi olla nimenomaan kasvattamassa kehitysyhteistyön panoksia, eikä toimia päinvastoin, mikäli pienintäkään uskottavuutta touhuihinsa haluavat. Koko poliittisen kentän, tilanteen ollessa tämä, pitäisi panostaa mahdollisimman pätevään kotouttamiseen ja polkujen luomiseen itselliseen elämään maahantulijoille. Huolimatta suuresta itkusta ja parusta, päättäväisin toimin tilanteesta on saatavissa oikeatakin hyötyä tälle yhteiskunnalle, Keksityissä ongelmissa rypeminen on ajanhukkaa ja silkkaa typeryyttä. Hyvällä kotoutuksella nopeutetaan kriisin loputtua kohdemaan jaloilleen nousua, kun osaavampana palaavat, mutta hyvällä kotoutuksella moni jää ja tuo lisäarvoa tälle yhteiskunnalle omalla panoksellaan.
Kun täällä moni kirjoittaja vielä laskee arvoja eri kriisipesäkkeistä pakeneville, niin miksi kenellekään ei ole päähän välähtänyt, että suomihan voisi itse ilmoittaa, että me hoidamme mielellämme tuolta ja tuolta tulevat, laittakaa tänne, sen sijaan että vihataan ja pelätään jokaista niin, ettei järki päässä pysy. Se vaatisi vain aktiivisuutta ja toimeen tarttumista.