Pyydän: ennen kommentointia lukeaa koko teksti, vaikka se onkin pitkähkö. Ellette jaksa lukea, älkää kommentoikokaan. Kiitos.
Tästä järkyttävästä rikosepäilystä, kuten myös tutkinnan etenemisestä ja aikanaan mahdollisesta oikeudenkäynnistä uutisoiminen herättää varmasti laajan keskustelun siitä, onko tästä tai vastaavista vakavista rikoksista epäiltyjen mahdollisesta turvapaikanhakijastatuksesta kertominen mielekästä.
Ymmärrän toki, että aiheesta käytävää keskustelua pyritään käyttämään monin tavoin kaikkien turvapaikanhakijoiden leimaamiseen, mutta siitä huolimatta sanon, että mahdollisesta turvapaikanhakijastatuksesta pitää kertoa uutisissa kertoa vakavien rikosten ollessa kyseessä (milloin tällainen tieto on saatavilla). Poliisi on linjannut, että tämä status on salassa pidettävää tietoa, mutta poliisin linjaus ei tietenkään sido toimittajia. Uutisissa kerrotaan paljon muutakin poliisin salaiseksi linjaamaa.
Perustelen kantani. Aloitan tyrmäämällä pari älytöntä yleistystä.
Jos turvapaikanhakijaa epäillään raiskauksesta, se ei tarkoita, että kaikkia turvapaikanhakijoita tulee jatkossa epäillä raiskaajiksi. Tätä kautta statuksen kertomista ei voida järkevästi perustella.
Jos jonkin valtion kansalainen tai uskonnon edustaja syyllistyy raiskaukseen, se ei tarkoita, että kaikkia kyseisen maan kansalaisia tai uskonnon edustajia tulee jatkossa epäillä raiskaajiksi. Tätäkään kautta statuksen kertomista ei voida järkevästi perustella.
Sen sijaan (a.) vastaanottokeskukset itsessään ovat tietynlaisia sosiologisia ekosysteemeitä, jotka saattavat vähintään voimistaa rikollisia käyttäytymismalleja. Tarvittaessa vastaanottokeskusten toimintaan on puututtava esimerkiksi parantamalla niiden resursseja. Lisäksi (b.) koska vastaanottokeskuksissa on todella paljon väkeä, joukossa on varmasti myös ihmisiä, jotka jo tullessaan kykenevät vakaviin rikoksiin. Tällaisissa tapauksissa on syytä kysyä, pitäisikö tällaisten yksilöiden tunnistamiseen olla enemmän resursseja?
Siis, tp-statuksesta kertominen on osa sen valvontaa, hoitavatko viranomaiset ja muut julkisia palveluita järjestävät tahot tehtävänsä hyvin ja onko heillä riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen. Jotta asioihin voidaan tarvittaessa puuttua, on voitava tarkkailla muun muassa sitä, onko vastaanottokeskusten asukkailla vaarallisia käyttäytymismalleja. Vähän kuten vankilat tuottavat tietynlaisia vapautuneita, joista heistäkin meidän olisi hyvä saada tietoa: missä määrin vangit uusivat rikoksiaan ja voidaanko asialle tehdä jotain tekemällä vankiloissa jotain eri tavalla? (Enkä siis vertaa tp-hakijoita rikoksesta tuomittuihin muutoin kuin sikäli, että molemmat elävät suhteellisen suljetussa konkreettisessa tilassa ja samoin varsin suljetussa sosiologisessa lokerossa).
Mainittu valvonta on tietenkin ensisijaisesti viranomaisten ja henkilökunnan tehtävä, mutta tietyssä määrin se, kuten kaiken yhteiskunnassa tapahtuvan valvonta, kuuluu myös suurelle yleisölle. Siksi meidän kuuluu saada tietää, jos vastaanottokeskuksessa asuva turvapaikanhakija tekee vakavan rikoksen. Se on myös niiden, massiivisen enemmistön muodostavien turvapaikanhakijoiden etu, jotka eivät minkäänlaisia rikoksia Suomessa tee. Se, miten rikoksista uutisoidaan (nähdäänkö vastaanottokeskuksista esimerkiksi myös muuta kuvastoa kuin vain rikoksiin liittyvää) on tietenkin oma kysymyksensä, mutta lähtökohtaisesti, lainatakseni kulunutta fraasia, meillä on oikeus tietää.