Teoriassa parasta olisi luoda kansainvälisin sopimuksin sellainen tilanne, että EU:lla olisi yhteinen turvapaikkapolitiikka, joka toimisi niin, että turvapaikkaa voisi hakea vain unionin ulkopuolella koko unioniin eikä yksittäisiin maihin sen sisällä, ja järjestelmä sitten ripottelisi ne joille turvapaikka myönnetään tasaisesti asumaan ympäri Eurooppaa joko maiden asukasluvun tai kansantaloudellisten tunnuslukujen mukaisella suhteella.
Käytäntö on kuitenkin toinen, koska intressit vaihtelevat ja jokainen maa sooloilee itsenäisesti, milloin toivotetaan kaikki tervetulleeksi ja milloin rakennetaan aitaa, ja liikkuva massa on enemmän tai vähemmän hallitsematon, koska kaikki päätökset tehdään paikallisesti eikä kukaan katso kokonaisuuden perään. Suomi voisi rajansa sulkemalla toki välttyä lisääntyneeltä rikollisuudelta mutta samalla tulisimme kääntäneeksi selkämme pakolaisongelmalle, emmekä sitä halua tehdä. Siksi siellä hallituksessa vaikuttavat nyt maahanmuuttokriittisten silmiin niin munattomilta.
Itsekin toki asetin sooloilun ja Suomen edun itsekkäästi ensimmäiseksi silloin kun se ei tarkoittanut selän kääntämistä pakolaisongelmalle. Kun tänne ei kohdistunut vielä suurta painetta, kannatin Suomen käsien levittelyä Etelä-Euroopan maiden vaatiessa taakanjakoa, vaikka kokonaisuuden kannalta olisi ollut järkevämpää puhaltaa yhteen hiileen. Demokratian ikävä varjopuoli on, että ihmiset keskimäärin ovat itsekkäitä idiootteja.