Jatketaan sitä toisen "ääripään" etsintää.
Selvä, etsitäänpä se.
Alustuksena voitanee sanoa, että moni puhuu "ääripääkeskustelusta", josta sitten avoimuuden ja suvaitsevaisuuden kannattajat eivät pidä, koska eivät koe asiaa ääripääkeskusteluna.
Nimetäänpä ensiksi se toinen ääripää, koska siitä lienemme enemmän samaa mieltä. Toisessa ääripäässä on siis äärioikeistolaiset rasistit, joista osa on valmis käyttämään väkivaltaa. En halua sanoa, että kaikki heistä olisivat väkivaltaisia, koska se rajaisi osan ääripäästä pois. Nimettäköön tähän ääripäähän esimerkiksi:
SKV, J Hirvisaari ja myös Halla-ahon jotkut kirjoitukset napsahtavat tänne.
Sitten se toinen ääripää, onko sitä?
Ben Zyskowicz linjaa tässä mielipiteensä 1:11 minuutissa (Youtube)
Itse nimeäisin toiseen ääripäähän tietysti väkivaltaisesti "avoimuuden puolesta" taistelevat. Tämän lisäksi toiseen ääripäähän sijoittaisin myös väkivallattomat toimijat, jotka käsittelevät maahanmuuttoa pelkästään positiivisena ilmiönä, ja suuttuvat usein kritiikistä maahanmuuttoa kohtaan (kritiikki ei tässä tarkoita mitään kkk-miehen iskua). Tähän ryhmään voitaisiin laskea esimerkiksi:
Jotkut anarkistiryhmät ja L Anderssonin ja V Niinistön useat lausunnot osuvat tänne. Myös V Honkasalon voinee tähän lukea.
Tässä vaiheessa usein kysytään, että miten suvaitsevaisuuden kannattaminen voi olla ääriajattelua?
Ääriajatteluhan on sitä, että kun ihmisten ajatukset laitetaan kuvitellulle janalle luokiteltuna jonkin muuttujan mukaan (esimerkiksi maahanmuuttomyönteisyys - kielteisyys), sieltä janojen molemmista päistä löytyvät ne ääripäät. Toki tässä pitää ottaa huomioon myös ihmisten lukumäärä kun näitä sijoittumisia tarkastellaan, koska ei ole fiksua venyttää janaa yhden, tai kahdenkaan ihmisen takia. Muistutettakoon tässä vaiheessa vielä, että ääriajattelu ei aina ole huonoa, vaikka se olisikin ääriajattelua (joskus naisten oikeuksien vaatijat ovat olleet ääriajattelijoita).
Ketkä sitten ovat siinä keskellä?
Asiaa monista näkökulmista tarkastelevia löytyy julkisuudesta useita. Poliitikkojen puheita voi käydä eduskunnan sivuilta etsimässä, mutta esimerkiksi Ben Z sijoittunee jonnekin sinne keskelle. Julkisuuden henkilöiltä olen lukenut monia hyviä kirjoituksia, jotka osuvat keskustelun keskelle. Tässä muutama esimerkki:
Tuomas Enbuske - Rasismi on uusi musta (Uusi Suomi, kirjoitus jo melko vanha, vuodelta 2011)
Jari Sarasvuo - Suomalaista kulttuuria on uskallettava suojella islamilta (HS)
Ulla Appelsin - Prinsessa ja herne (IS, 2012)
Enbuskelta ja Appelsinilta löytyy tuoreempiakin kirjoituksia, mutta en niitä tähän hätään kerennyt etsimään, koitan myöhemmin uudelleen. Twiittejä en viitsinyt linkkailla tähän.
Mielestäni ylläolevista Tuomas Enbuske edustaa parhaiten arvoliberaalia, mutta asioihin kriittisesti suhtautuvaa puolin ja toisin. Eikö tässä ole se keskustelun maltillinen "keskusta" (ei liity mitenkään keskusta-puolueeseen)? Vai lasketko Enbusken äärioikeistoon?
Lopuksi
Ääripäät ovat aina suhteellisia. Ääripään ei tarvitse olla "rajat auki" -ajattelua, mutta se voi olla sitäkin. Jos 90% ihmisistä ajattelisi kuten Ville Niinistö, silloin vaadittaisiin "rajat auki" -ajattelua ollakseen ääriajattelija. Uskon edelleen, että suomalaisista suurin osa lukeutuu näiden aiemmin nimeämieni ääripäiden väliin, jotka näkevät maahanmuutossa hyvät ja huonot puolensa, ja
ovat valmiita tuomaan niitä keskustelussa esiin. Tämä asioiden esiin tuominen on tärkeä asia julkisen keskustelun kannalta. Rasistikin voi sanoa pitävänsä maahanmuuttajien tekemästä pizzasta ja Li Andersson voi sanoa, että kulttuurien kohdatessa voi syntyä konflikteja, mutta jos näin sanotaan vasta sen jälkeen, kun henkilöä on syytetty mustavalkoisuudesta, on se jo liian myöhäistä.
Toivottavasti tässä nyt löydettiin se toinenkin ääripää, joka oli hukassa.