@usko hieno ja asiallinen kirjoitus.
Näyttää siltä, että maahanmuuttajien koulutuksessa riittää haasteita ja tulee riittämäänkin. Suomessa noita mielenterveyspotilaita riittää ihan omastakin takaa. Pystytkö
@usko vielä valaisemaan kuinka hyvin kursseilla opetetut asiat otetaan vastaan ja onko jotain mitä koulutuksessa sinun mielestäsi pitäisi muuttaa? Ja osaatko antaa jotain arviota siitä miksi esim. somalit, jotka ovat suht innokkaita opiskelijoita, eivät kuitenkaan näytä pääsevän työelämään milään käsiksi? Onko se tuo alhainen alkutaso vai mikä?
Ei anna aika myöten tuohon kotokoulutuksen ruotimiseen. Palaan asiaan, jahka on aikaa antaa kohtuullisen perusteellinen vastaus.
Somaleista; päällimmäinen syy on ehdottomasti alhainen lähtötaso. Tässä kohtaa muuten näkyy kotokoulutuksen perimmäinen ongelma, se kun on
sama kaikille. Niin kouluja käymättömälle opiskelijalle, jolla lähtötaso on nolla kuin seitsemää kieltä (ennätys, mikä on tullut vastaan) puhuvalle, jolle suomen kieli on se kahdeksas kieli ja kaiken lisäksi saattaa olla parikin korkeakoulututkintoa lähtömaassa suorittettuna.
Somaleilla lähtötaso on hyvin usein todella alhainen. Se maa on ollut jo kohta 30 vuotta pelkkä kivikasa. Takana on joko muutama vuosi koraanikoulua tai sitten ei minkäänlaista insituotionaalista koulunkäyntiä. Perimätietoa korkeintaan - ja ei sitäkään, jos takana on useita vuosia pakoilaisleirillä.
Kotokoulutuksen päätyttyä sitten ei ole oikein minkäänlaisia eväitä siirtyä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen - ei riitä yksinkertaisesti pohjatiedot. Jonkin verran näitä on sijoittunut laitoshuoltajan ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen ja vastaaviin. Raksakoulutus alkaa olla jo ihan puhdasta utopiaa. Eli se ongelma on kotokoulutusta edeltävässä vaiheessa sekä tässä kotokoulutuksen jälkeisessä nivelvaiheessa - ei eväitä ammatilliseen koulutukseen, ei töitä.
Syystä tästä somalit sijottuvat työmarkkinoilla puhtaasti suorittaviin, yksinkertaisiin tehtäviin: kerrossiivoajiksi, postin jakajiksi jne. Eli töihin, joissa ei tarvita ammattitaitoa. Ja jos näihin ei ole mahdollista päätyä, ollaan siinä samassa pitkäaikaistyöttömyyden kierteessä kuin kantasuomalaisetkin. Toki somaleissakin on tyyppejä, joilla on koulutusta taustalla - toki harvenevassa määrin johtuen Somalian jatkuvasti heikentyvästä koulutustilanteesta - ja he ovat sijoittuneet sitten mm bussikuskeiksi jne.
Mitään erityistä laiskuusgeeniä en ole onnistunut somaleissa havaitsemaan. Yksilökohtaisesti mennään.
Joskus olen pohtinut sellaista skenariota, jossa suomalainen lapsi jätettäisiin kokonaan koulutuksen ulkopuolelle, ei opetettaisi yhtään mitään, asuinpaikkana metsän keskellä oleva leiri, jossa ei sähköjä, televisiota eikä paljon mitään muutakaan. Ainoana oppina rauhanyhdityksen saarnat. Sitten nakattaisiin parikymppisenä Kiinaan, lyötäisiin vuoden kotokoulutukseen kiinaksi ja sitten katsottaisiin, minkälainen maisteri sieltä ulos putkahtaisi. Veikkaan että ei kummoista. Voisi joku kiinalainen lyödä jopa retardin taikka laiskurin leimaa otsaan.
Syrjäytyneihin somalinuoriin, joita on näissä toisen polven somaleissa, en ota kantaa, miksi ei hommat etene. Ei riitä tiedot tässä kohtaa. Mutta voisin kuvitella, että sielläkin on omat syynsä ja ongelmansa. Joista pienin ei varmasti ole se, että somalinaisten (äitien) koulutustaso on heikko. Keskiaikaisilla systeemeillä edetään ja tulos ei näytä olevan kovinkaan mairitteleva.