En ole niin tarkasti asiaa analysoinut, mutta näin äkkiseltään kotouttamisen pitäisi olla selkeä, pakollinen 1- 2- vuoden sisäänajo suomalaiseen yhteiskuntaan. Sen pitäisi sisältää kieli- ja kulttuuriopintojen lisäksi yhteiskuntaopin elementtejä ja työjaksoja.
Tällä hetkellä mennään osapuilleen näin. Kotouttamiskoulutuksen opetusuunniltelman tulee sisältää:
• suomen/ruotsin kieltä ja viestintätaitoja (30–40 opintoviikkoa)
• työelämä- ja yhteiskuntataitoja (15–25 opintoviikkoa)
• ohjausta koostuen ryhmä-, pienryhmä- ja yksilöohjauksesta (5 opintoviikkoa)
Työelämä- ja yhteiskuntataitojen opintoihin sisällytetään yksi tai useampi työelämäjakso, joiden laajuus on yhteensä vähintään kuusi opintoviikkoa.
Henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että työelämäjakson (-jaksojen) pituus on tällä hetkellä liian pieni. Lisäksi ongelmaksi on noussut se, että työharjoittelupaikan saanti on monesti todella haasteellista. Moni opiskelija "roikkuu" melko pitkään ilman työharjoittelupaikkaa. Tässä kohtaa on vikaa varmasti niin opiskelijassa kuin työnantajissakin, Parannettavaa on varmasti. Kotouttamiskoulutuksessa yleensä ja työelämäjaksoissa varsinkin. Sen voi sanoa olevan jo nyt yksi helvetinmoinen virhe, että kotouttamiskoulutukset kilpailutetaan ja mennään sen mukaan, mistä halvimmalla saa. Tällöin ei saa esim. pedagogisella pätevyydellä varustettuja opettajia taikka kiinteitä opiskelutiloja. Nyt mennään osittain jopa puhtaan "etäopiskelun" avulla. Joukossa on paljon sellaisia toimijoita, että se koko homma ei toimi niin kuin on luvattu tarjouksessa. Näistä pahin on ehkä Arffman Consulting. Tässä kohtaa vika on järjestelmässä, sitä pitäisi muuttaa ja paljon. Miten, niin se on jo eri postauksen paikka.
@Powerplay Miten selität etnisten ryhmien erilaiset työllistymisasteet kun kaikille on annettu sama kotouttamiskoulutus? Sama koulutus, mutta erilainen lopputulos. Silloin ei voi olla mitään muuta erottavaa tekijää kun maahanmuuttajan oma kiinnostus ja kykeneminen tulla osaksi yhteiskuntaa.
Jos näin (povari) suvakkina ja tämän asian kanssa jollain tapaa tekemisissä olevana kommentoisin oman subjektiivisen näkemykseni tästä:
Nähdäkseni tärkeimmät erottavat tekijät ovat (järjestyksessä)
- Opiskelijan lähtötaso. Osalla opiskelijoista ei ole koulutukseen tullessa minkäänlaisia perustaitoja, ei osata lukea, kirjoittaa saatikka että omattaisiin opiskelutaitoja. Monet (somalit varsinkin) ovat siinä tilanteessa, että suomalainen kotokoulutus on heidän elämässään ensimmäinen kerta, kun istuvat koulun penkillä. Toisessa päässä ovat sitten opiskelijat, joilla on esimerkiksi jo valmiiksi jokin tutkinto suoritettuna lähtömaassaan, osataan jonkin verran toista vierasta kieltä ( usein englanti tai ranska) ja opiskelutaidot ovat em. syistä hyvällä tasolla. On päivänselvää, että kun lähdetään näinkin erilaisista lähtökohdista liikkeelle, on lopputuloskin monesti varsin eritasoinen. Näin siis pakolaisstatuksen saaneiden kohdalla. Muiden maahanmuuttajien osalta kuvio ei ole näin yksinkertainen.
- Opiskelijan fyysinen ja psyykkinen tila. Osalla opiskelijoista on sangen vaikeita psyykkisiä ongelmia, traumoja, puhkeamassa olevia psykooseja, masennusta jne. Opinnoista ei tästä syystä tahdo tulla oikein mitään. Tämä on erittäin yleistä varsinkin miespuolisten kurdiopiskeljoiden keskuudessa. Samaten somalien ja balkanilta saapuneiden keskuudessa nämä ongelmat ovat yleisiä. Taustalla on usein kidutusta, heitteillejättöä, on nähty ihmisten teurastamista, silpomista jne. Jälkensähän tällaiset jättää.
Toki tuo "into" opiskella on myös varsin keskeinen tekijä, mutta se vaihtelee kyllä pääosin ihan yksilön mukaan. Somalit ovat muuten yleisestä heistä annetusta kuvasta poiketen varsin innokkaita opiskelijoita. Toki joukossa on myös veteliä tyyppejäkin, niin kuin kaikissa ryhmissä. Pahimpia purnaajia ovat lähinnä Suomeen naidut vaimot, erityisesti venäläisnaiset. Tämä lienee siitä syystä, että heidän on aika hankalaa hahmottaa sitä, miksi heidät on ylipäänsä "pakotettu" näihin koulutuksiin, Hankalimpia tyyppejä taas ovat thainaisten suomalaiset aviomiehet. Niille kun ei tahdo kelvata mikään. Vaaditaan mitä ihmeellisimpiä juttuja ja penätään juuri sille omalla vaimolle "erikoisoikeuksia" Tämä ryhmä on myös selkeästi kaikkein rasistisin mitä tulee muihin opiskelijoihin.
Jos nyt laittaisi oman subjektiivisen käsityksen kotokoulutuksessa olevien ryhmien "haasteellisuudesta", niin se menisi jotakuinkin näin (haastellisin ensimmäisenä). Painotan vielä tässä kohtaa kovasti sitä, että allaoleva “listaus” on omani, ja varmasti monelta osin provokatorinenkin ja voi sisältää koko maan mittakaavassa virheitä ja yleistyksiä.
- Kurdit (Turkki, Irak ja Syyria). Paljon mielenterveysongelmia, ovat kuin ruutitynnyreitä, väkivaltaan "tottuneina" ja sitä paljon nähneinä mieltävät väkivallan myös varsin herkästi ongelmien ratkaisukeinona. Todella haastellista ryhmää, vielä kun ovat melkoisen itsetietoisia ja luvalla sanoen rasistisia muita kohtaan. Mikään ei tahdo kelvata ja yhteisten sääntöjen noudattaminen usein kovin epämieluista. Ylpeitä ja hankalia, näin tiivistettynä. Myös rahan hankkiminen rikoksen keinoin ei ole mitenkään täysin outo asia. (vrt. Oulun pizzamafia)
- Suomeen naidut naiset, tässä kohtaa venäläiset ja thaimaalaiset sekä heidän suomalaiset miehensä. Syitä tuli jo tuossa ylempänä lueteltua. Opiskelu- ja työhalut melko usein täysin nollassa. Nämä miehet kohtelevat näitä vaimojaan joskus kyllä aivan uskomattoman huonosti. Ihan pelkkä huonekalu tai vastaava, Vaimolla ei saa olla omaa mielipidettä, kaitsetaan ja holhotaan minkä keritään. Mustasukkaisuutta vaimon kanssa samassa ryhmässä olevia miesopiskelijoita kohtaan, valitettavan usein perheväkivaltaa ja yleensäkin sellaista ihme päsmäröintiä. Ja se valittamisen määrä, valitetaan TE-toimistoon, kouluttajille, sote-puolelle jne. Puhelimet raikaa. (tässäkin on valtavia eroja, länsimaista tulleiden aviovaimojen / -miesten kanssa ei mitään ongelmaa). Näiden naisten työllistyminen on varsin polarisoitunutta. Riippuu niin monesta tekijästä, onko perheenyhdistämistä, missä asuu, minkälainen aviopuoliso, mikä lähtökoulutustaso jne.
- Kosovon albaanit. Kts kurdit, aika paljon samaa
- Somalit. Intoa piisaa, mutta osaaminen ja opiskelutaidot huomattavalla osalla – varsinkin naisilla - olemattomia. Kivikaudelta saapuneita. Maasta jossa ei toimi mikään, ei edes posti kulje. Heimokulttuuri, keskiaikaiset uskomukset ja melkoisen vanhakantainen islamin tulkinta sekä joidenkin yksilöiden kohdalla naisen alisteinen asema lisäävät haastetta. Yllättävän työhaluisia koulutuksen ajan melkein kaikki miehet ja osa naisista. Naiset muuten ovat joskus melko topakoita tapauksia, ei paljon silmille hypitä. (tämä siis silloin, kun oma mies ei ole läsnä) Lisäksi aika paljon traumoja ja psyykeongelmia. Varsinkin yksin tulleilla lapsilla. Yllättävän huumorintajuista sakkia. Enemmän somaleissa on potentiaalia kuin mitä esim Hallis tai Olli antaa ymmärtää.
- Viimeisimmät saapuneet vietnamilaiset. Näitä tuli joku vuosi sitten yksi pakolaispompsi. Sama kuin somaleilla, luku- ja kirjoitustaidottomia, sähkövalokin oli uusi juttu. Nämä ovat eri jengiä (vuoristo-alueelta) kuin mitä 1970-luvulla tulleet.
- Muista Afrikan maista tulleet. Samoja ongelmia kuin somaleilla / kurdeilla
- Muut turvapaikkaprosessin kautta tulleet.
ja sitten pitkä väli:
- kaikki muut opiskelijat
Jokaisessa ryhmässä on poikkeuksia, myös kurdeissa ja somaleissa. Yksilöitä kun tahtovat olemaan hekin. Ja ihmisiä kaikki, pelkoineen ja toiveineen.