Oman agendan pönkittäminen valheellisin argumentein kertoo aivan riittävästi. Samaa sakkia kuin ne, jotka ovat kehitelleet videon Persu-Jussin ja ministeri Ohisalon "keskustelusta", jota ei ole koskaan käyty.
Valheellinen mielipiteesi ja päätelmäsi minusta sillä minä tiedän kuka- ja mikä olen ja sinä arvuuttelet, et tiedä. Onnea valitsemallanne tiellä. Olisi paljon hedelmällisempää, jos osallistuisit keskusteluun erilaisella tukokulmalla kuin nyt nähty vaikka ilmeisesti meillä on täysin eriävät mielipiteet aiheesta.
Hyvä nosto kun luetaan linkitetty teksti. Vaikka en ole samaa mieltä siitä, että Ruotsin ongelmat olisi palstalla kielletty, niitä on vertailtu mm. Suomen henkirikostilastoihin. Ne ovat Suomessa huonommat. Suomen erityispiirre on kuitenkin se, että meidän henkirikollisuus on itäistä. Metsien keskellä humalaiset sohivat veitsellä. Ruotsissa kyse on läntisestä henkirikollisuudesta kaupungeista, joissa ammutaan ja siinä kuolee myös sivullisia. Pelotevaikutus koko yhteiskuntaan on aivan toisella tasolla. Tänä syksynä nuorehko nainen kuoli vauva sylissään ja sitä ennen 18-vuotias sivullinen nainen ja sitä ennen nuori poika jne. Lisäksi Ruotsissa käytetään paljon räjähteitä, ja tämäkin keskellä Tänä syksynä nuorehko nainen kuoli vauva sylissään ja sitä ennen 18-vuotias sivullinen nainen ja sitä ennen nuori poika jne. Lisäksi Ruotsissa käytetään paljon räjähteitä, ja tämäkin keskellä kaupunkeja.
Itsekään en ole tällä hetkellä erittäin huolissani henkirikoksiin liittyvissä asioissa. Enemmän olen huolissani seksuaalirikollisuudesta jota varsinkin törkeimmissä muodoissaan pidän yhtä vakavana rikoksena kuin henkirikoksia. Maahanmuuttajien prosentuaalinen osuus näissä on huolestuttavan korkea, ei kaikkien maahanmuutajien, mutta varsinkin miesten ja jossain määrin tiettyjen kansallisuuksien. Riippumatta kansasta tai edes sukupuolesta se ei tarkoita, että läheskään kaikki rikoksia tekevät.
Suomella ei ole riittävän pitkää historiaa turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta siinä kokoluokassa mikä Ruotsilla on. Huono suuntaus on Suomessa nähtävissä, toki vähän riippuen ketä uskoo. Juuri tuossa linkkaamassani tekstissä poliisi on huolissaan siitä suuntauksesta kuten itsekin olen. Sitten on vaikka Maria Ohisalo joka menee Itä-Helsinkiin poliisien kanssa katsomaan tilannetta. Ohisalo kertoo, että ei näy rikollisuutta, ei ongelmaa. Sitten on useita viitteitä ja kertomuksia siitä, että on paljon ongelmia. Itse uskon, että tässä asiassa ollaan vähintäänkin jossain näiden keskellä.
Itä-Helsinki eriytyy vahvasti ja vaikka Suomessa on ainakin yritetty ripotella ihmisiä eri paikkoihin, niin jokaisella Suomessa on oikeus valita asuinpaikkansa ja suurissa määrin Itä-Helsinki kansoittuu ulkomaalaisilla jolloin tulee alueen eriytyminen. He itse valitsevat muuttaa lähekkäin oman maailmankatsomustaan puoltavien ihmisten pariin. Kun alue eriytyy ihmisistä, jotka eivät ole kotoutuneet ja sisältäneet Suomalaista kultturia ja identiteettiä, syntyy vaarallinen rinnakkaismaailma.
Vielä ei olla lähelläkään Ruotsin tilannetta, mutta jos ei tehdä suuria muutoksia monessa maahanmuuttoon liittyvässä asiassa ja oikeasti todella vahvaa kotouttamis ja kotiuttamis ohjelmaa, niin tällä vauhdilla olemme ongelmissa. Siis tulevaisuudessa. En näe minkäänlaista suunnitelmaa vieläkään Suomen osalta tässä. Hallituksella sitä ei ole eikä edellisillä hallituksillakaan sitä ole ollut. Ennemminkin on ollut ongelmista puhumisen vaientamista ja sitä, että poltetaan rahaa tehottomasti kun pitäisi nostaa kissa pöydälle ja suomalaisten kesken keskustella miten tämä asia pitää tehdä suomalaisten ja Suomen näkökannalta.
On erittäin hienoa, että linkittämässäsi tekstissä poliisien valtuuston varapuheenjohtaja Leppälä toteaa, että Suomen on puututtava ongelmiin ajoissa, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen kierre tulee katkaista. Kyse ei siis ole vain poliisin toimista, vaan ennen kaikkea yhteiskunnan toimista. Valitettavasti esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime vuotisen lausuman mukaan erittäin paljon on tekemättä, jotta tuloksia voidaan saada.
Tästä olemme todella vahvasti samaa mieltä. Ongelmahan ei oikeastaan ole edes ulkomaalaisissa vaan ongelma on yhteiskunnassamme. Ulkomaalaiset, maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijathan elää kuten yhteiskunta antaa sen elää. Jos he saavat päättää kuten nyky-yhteiskunnassamme, niin he elävät kuten he haluavat, eivät kuten me ehkä toivoisimme.
Kotouttamisen tärkein asia on velvoittaa ulkomaalaista kepillä ja porkkanalla. Tällä hetkellä heille on valtion tasolta tarjolla vain porkkanaa. Eli jos teet jotain elämällesi niin saat porkkanan, jos et tee mitään elämällesi saat porkkanan ja jos teet kuten itse haluat saat kaksi porkkanaa.
Suomessa tilanne ei ole Keskusrikospoliisin arvion mukaan hälyttävä, eikä lähelläkään Ruotsin tasoa. Leppälän mukaan Suomen politiikka siitä, etteivät asuinalueet eriytyisi voimakkaasti, on auttanut siinä, ettei Ruotsin kaltaisia ongelmalähiöitä ole toistaiseksi syntynyt. Ja kuten Leppälä sanoo, emme me voi tuudittautua siihen, että me olemme turvassa täällä Pohjolan perukoilla, että ei täällä voisi tapahtua vastaavaa kuin esimerkiksi Manner-Euroopassa on tapahtunut.
Tilanne ei ole vielä hälyttävä kuten Ruotsissa. Suomessa tilanne on ennemminkin hälyttävä sille, että on merkkejä, että tilanne ajautuu hälyttäväksi tulevaisuudessa jos sen annetaan ajautua. Suomen linja maahanmuutossa on kuin ajopuu. Suomen linja pitäisi olla se, että laivan kapteeni ohjaa tässäkin asiassa laivaa ja käskee mihin matruusi laivan kääntää, milloin ja millä koordinaateilla.
Vielä pystyttäisiin tekemään suuria muutoksia ja ottamaan uudet koordinaaatit. Sitten kun on talla pohjassa ja jäävuori edessä, niin on liian myöhäistä.
Kotouttamisen tärkein asia olisi se, että minimivaatimus olisi ulkomaalaiselle osata Suomea lähes täydellisesti. Eli Suomen kansalaisuuden saamisen yksi edellytys pitää olla lähes täydellisen Suomen puhuminen yhtenä. Ei se, että puhut sanan tai kaksi jne. Lisäksi monia muitakin kansalaisuuteen liittyviä vaatimuksia pitää olla ja niitä pitää tiukentaa, siis minun mielestäni.
Perheiltä pitäisi vaatia koko perhettä opiskelemaan ohjatusti yhdessä, niin että siinä koulun penkillä opiskelemassa on naiset ja miehet, miehet ja vaimot. Lapset voi opiskella lasten kanssa. Lasten hoito tulee järjestää täysin valtion taholta siksi aikaa kun vanhemmat opiskelee, kieltä, kulttuuria, yhteiskunnallisia asioita Suomen lähtökohdista, ei heidän omistaan.
Tämä estäisi myös sitä, että nainen jätetään kotiin ja mies menee opiskelemaan ja nainen ei koskaan opi mitään. Tällöin miehellä ei olisi sananvaltaa siihen, kuinka paljon nainen oppii. Se olisi valtion vaatimus. Missään tapauksessa ei saisi olla erikseen mies- ja naisryhmiä vaan ryhmät pitäisi olla sekaryhmiä ja sillä siisti.
Jos heitä ei tämä järjestely kiinnosta, niin sitten koko perheen lentolippu kotiin. Jos tätä ei kyetä järjestämään, niin valtio määrää asuinpaikan ja määrää myös muita rajoituksia elämään heidän elämän maksajana. Eli asuminen ja eläminen järjestettäisiin muuttotappiokuntaan halvemman asumisen piiriin, ei mitään sen vakavampaa. Ns. Keppi.
Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord katsoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana syrjäytyneiden nuorten määrä on vain kasvanut, vaikka olemme käyttäneet todella paljon resurssia tämän ongelman ratkaisemiseen. Eriarvoisuus tietyillä alueilla kasvaa ja nuorten turhautuneisuus ymmärrettävästi lisääntyy.
Oma näkökanta on edelleen sama. Syrjäytymisen ehkäiseminen on tärkeintä. Tämä pätee erityisesti kantasuomalaisiin kuin tuleviin toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajiin.
Syrjäytymisen ehkäiseminen on erittäin tärkeätä. Sekään ei onnistu nykyisen hallituksen toimilla, koska kunnon toimia ei ole eikä linjaa. Kansanedustajat eduskuntaan ja ovet lukkoon ja ulos ei tulla, ennen kuin on yhteinen selkeä vähintään 10 vuoden suunnitelma siitä, että mitkä on linjaukset maahanmuutossa ja syrjäytymisessä. Kotoutus, Suomen kansalaisuus jne. Toki tämän voi tehdä pelkkä hallituskin, mutta se tarkoittaa sitä, että 3 1/2 vuoden päästä linja taas muuttuu.
Eli nämä on mielipiteitäni, jonkun korvaan helposti aika vahvojakin mielipiteitä. Yleensä esitän mielipiteeni aika tahallisesti äärimmäisinä, mutta ei niin, etten olisi valmis keskustelemaan siitä tai ettenkö olisi valmis tulemaan asiassa keskelle tai jopa vaihtamaan mielipidettäni varsinkin jos joku 100% faktisesti osoittaa toisin. Se ei ole minulle ongelma. Harvoin maahanmuuttoon liittyen tosin on 100% faktoja. Monesti on kyseessä erilaisista mielipiteistä vedoten tiettyihin tilastoihin, näkymiin, julkiseen keskusteluun ja moneen muuhun.
Oma keskustelutapani vain on tämänlainen ja esitän mielipiteeni monesti niin, että ne vaikuttavat täysin ehdottomilta vaikka ei ne oikeasti aina ole sitä. Itse opin siitä eniten ja se tuo minulle paljon mielihyvää ymmärtää minkälaisia käsityksiä ihmisillä on mistäkin. Mielipiteeni eivät ole 100% faktisesti varmasti juuri koskaan, en silti usko, että ne ovat faktisesti myöskään 100% väärin. Asioissa on monesti harmaan eri sävyjä eikä kaikki ole mustavalkoista, niin tässäkin.