Vastaanpa tähän, kun samasta aiheesta tuli viestikin. En tiedä tarkoitatko ihan samaa, mutta siinä kyse oli ihmettelystä, onko Ohisalon linja se, miten (suora lainaus) "maahantunkeutumista nykyään katson".
Olen edelleen samalla linjalla kuin 2015 alkaen. Kun tulva saatiin päättymään, halusin kaikki aiheettomasti turvapaikkaa hakevat pikaisesti ulos. Ja turvapaikkapolitiikan sellaiseksi, että otetaan oikeita pakolaisia se 2 000 - 3 000 vuodessa resurssiemme mukaan ja kotoutetaan heidät erinomaisen hyvin ja kontrolloidusti.
Sen jälkeen näin parhaaksi keinoksi pakolaisten ottamisen EU:n ulkorajalta. Vaeltaminen läpi EU-maiden esimerkiksi Suomee ei voi olla järkevää. Kun Macron otti turvapaikkakysymyksen esille sanoen, että hän haluaa EU:n siirtyvän ulkorajoilla tapahtuviin päätöksiin ja siihen, että perustetaan erillisiä keskuksia ja jos EU ei tähän kykene, Ranska tekee sen tarvittaessa yksin, olin tyytyväinen ja nostin Macronin linjan esille.
Mutta sen paremmin EU kuin Ranskakaan ei ole toiminut näin. Edelleen kuka tahansa voi hakea mistä tahansa (rajoitetusti) maasta turvapaikkaa. Sen jälkeen hakijan taustaa tutkitaan ja valitusten jälkeen päädytään jossain vaiheessa - ehkä jopa alle kahden vuoden - päätökseen. Jos se on kielteinen, hakijan tulee poistua maasta. Jos kyseessä on esimerkiksi irakilainen nuori mies, kaikki on hänen käsissään, koska Irak ei ota takaisin kuin vapaaehtoisia palaajia tai rikollisia.
Todellisuus on siis muuttunut. Senpä takia kyselen, miten Suomen tulisi ratkaista persujen vaatimus "haittamaahanmuuton" pysäyttämisestä, jota Purran ja persujen mukaan tulee humanitaarisen maahanmuuton sekä ns. halpa-alojen työperäisen maahanmuuton kautta.
Minusta Suomi ei voi yksin irrota mm. Geneven pakolaissopimuksesta tai EU:n läntisten maiden turvapaikkalinjasta. Enkä kannata EU:n tasollakaan eroamista. Ainoastaan sitä, että kaikki mahdolliset sopimukset ajankohtaistetaan 2020-luvulle ja EU:lle luodaan yhteinen linja. Kun tämä ei näytä olevan mahdollista - ainakaan toistaiseksi - kovin vähän konkreettisia toimia on käytössä.
Itse en halua konkreettiseksi toimeksi syleilyä Unkarin kanssa. Niinpä osaltani vastaukseksi jää pelkästään Suomea koskien kotouttamiseen liittyvien vaatimusten ja oleskelulupaprosessien tiukentaminen sekä kotouttamisen suunnittelu sellaiseksi, että se kannustaa taloudellisesti suoriutumaan ohjelmasta. Ellei kiinnosta, tuki supistuu.
Ei nyt vastaus suoraan pelkästään tähän viestiin. Nuo sopimukset pitäisi saada ajankohtaistettua joka tapauksessa. Näiden osalta paska osuu tuulettimeen väkisinkin jossain vaiheessa.
Ehkä enemmän kiinnostava aiempaan keskusteluun liittyen oli maahanmuuttajien, ja nimenomaisesti turvapaikkaperäisten maahanmuuttajien, työllistyminen. Kuinka monta sukupolvea menee, että nämä maksavat maahanmuutonsa takaisin valtion talouden kannalta? Somaleissa taidetaan mennä jo kolmatta polvea ja aika hiljaista on. Työperäinen maahanmuutto ja länsimaisittain edes kohtuullisesti sivistyneistä valtioista tuo turvapaikanhaku tuskin on koskaan ollut iso ongelma. Korkeintaan sen ylisäännellyn rajoittamisen takia. Afrikasta ja Lähi-Idästä tulevat ovat paljon haasteellisempi ryhmä, varsinkin kun vaatimustaso kotoutumiselle on pyöreä nolla.
Toki edellytyksetkään eivät aina ole kohdillaan. Edelleen vaatisinn sitä, että kielivaatimus tulee osaksi vakituisen turvapaikansaamista ja sen jälkeen mahdollistetaan koulutus suomalaisiin osaamisstandaardeihin alasta riippumatta. Ikänsä, osaamisensa ja taustojensa valehdelleet ja kielteisen turvapaikkkapäätöksen saaneet voidaan huoletta sulkea leireille. Ihan inhimillisiin olosuhteisiin ilman vapautta kulkea ympäriinsä siihen asti, kunnes vapaaehtoinen palautus alkaa kiinnostaa. Mitään syytä ei ole kaduilla pyöriä. Samalla antaa sen kuvan ulos, ettei tänne tarvitse tulle nostelemaan tukia paremman, kun ei parempaakaan tekemistä ollut.
Työperäisen maahanmuuton edellytyksiä pitäisi parantaa. Ei matalapalkka-aloilla, mutta muuten kyllä.