Yleinen ahdistusketju

[Loorz15]

Nyt on kyllä raskasta. Näköjään edellinen viesti tähän ketjuun on myös minulta.

Hyvin itkuista ollut viime päivät, uni ei ole tullut silmään millään, ahdistanut niin, että hengittäminen on paikoittain ollut hyvin raskasta.

Mutta sitten se toinen puoli. Päiviä kun elämä tuntuu vitun mahtavalta ja oma olo on lyömätön. Kuulostaa kaksisuuntaiselta, mutta ei tämä sitä ole. Mielialat saattaa heitellä rajusti jopa päivän sisällä.
Koskaan en ole omasta tahdosta kenenkään ammattilaisen juttusilla ollut, mutta nyt on harkinnassa ekaa kertaa vakavasti. Jonnekkin tätä oloa ja ailahtelevaisuutta on pakko päästä purkamaan.

 

[UnenNukkuja]

Tämä ei ole huuhaata missään nimessä, mutta oletko @Loorz15 kokeillut mindfulnessia? En väitä, että auttaisi ahdistukseen, mutta saisi edes hetken keskityttyä johonkin muuhun.

Youtubeen kun laittaa tuon hakusanan, löytää jo hyviä pätkiä.

Tuota hoitoa suosittelee monet psykologit, sydänlääkärit yms. :)

Itse ihmettelen, ettei jo vituta tämä yhtien seinien sisällä elely. Kai olen niin sopeutunut jo sairauksien armoilla menoon.

Tsempit @Loorz15

 

[Loorz15]

Tämä ei ole huuhaata missään nimessä, mutta oletko @Loorz15 kokeillut mindfulnessia? En väitä, että auttaisi ahdistukseen, mutta saisi edes hetken keskityttyä johonkin muuhun.

Youtubeen kun laittaa tuon hakusanan, löytää jo hyviä pätkiä.

Tuota hoitoa suosittelee monet psykologit, sydänlääkärit yms. :)

Itse ihmettelen, ettei jo vituta tämä yhtien seinien sisällä elely. Kai olen niin sopeutunut jo sairauksien armoilla menoon.

Tsempit @Loorz15

Olen kokeillut eri meditaatioita YouTubesta, mutta ne on ollut omalla kohdallani ainakin todella huonoja. Muutamia hyviä juttuja löytyi, mutta suurimmaksi osaksi alkoi vain vituttamaan. Semmoista "Laita ongelmasi laatikkoon ja katso kuinka pieni tuo laatikko on universumista katsottuna! Wau, eikö ongelmasi tunnukkin pieniltä nyt??"- paskaa. Sen sijaan eri hengitysharjoitukset ovat kyllä auttaneet hengenahdistukseen.

Kiitos paljon vinkeistä ja tsempeistä, arvostan.

 

[UnenNukkuja]

Olen kokeillut eri meditaatioita YouTubesta, mutta ne on ollut omalla kohdallani ainakin todella huonoja. Muutamia hyviä juttuja löytyi, mutta suurimmaksi osaksi alkoi vain vituttamaan. Semmoista "Laita ongelmasi laatikkoon ja katso kuinka pieni tuo laatikko on universumista katsottuna! Wau, eikö ongelmasi tunnukkin pieniltä nyt??"- paskaa. Sen sijaan eri hengitysharjoitukset ovat kyllä auttaneet hengenahdistukseen.

Kiitos paljon vinkeistä ja tsempeistä, arvostan.

Joo tuon hengityspuolen arvelinkin helpottavan. Kävin viime kesänä niin monenlaisia treenihetkiä läpi, että opin kehosta kaikenlaista. Pilates tuollaisella rullalla rauhoittaa usein itseä, siinä samassa kun hengitysharjoitusta saa. Tosin, olen hemmetin rauhallinen ihminen normaalisti.

Eikä mitään, olen usein omiani nimenomaan tällaisissa keskusteluissa :)

 

[Iisoppi]

Hyvin itkuista ollut viime päivät, uni ei ole tullut silmään millään, ahdistanut niin, että hengittäminen on paikoittain ollut hyvin raskasta.

Mutta sitten se toinen puoli. Päiviä kun elämä tuntuu vitun mahtavalta ja oma olo on lyömätön.

Kuulostaa vähän minun elämältäni. Mieheni on sanonut ettei koskaan tiedä kotiin tullessa onko siellä väsynyt-Iisoppi joka nököttää sohvannurkassa telkkari auki vai vauhdikas-Iisoppi jolla on ruuat valmiina, sämpylät uunissa, pyykit pesty ja sukat neulotti... Minulla ongemia aiheuttaa (tiettävästi) ahdistuneisuus häiriö. Jos asiat alkaa kasaantua tai muuten vaan "väsyn liikaa" niin lamaannun lähes täysin enkä jaksa enkä halua tehdä paljon mitään. Kun taas on hyvä jakso, teen mielelläni ruokaa, leivon, ulkoilen ja siivoilen. Ahdistus voi tulla jopa hyvin yllättäen ja sen mukana se väsymys...

Kaksisuuntaista tämä ei ole (vaikka mies sitä välillä ilmoille heittelee) koska "maanisuuteni" on ihan tavallista ihmisen toimeliaisuutta ja alakulo enemmänkin väsymystä kuin masennusta. Minua on auttanut terapia ja lääkitys sekä sen ymmärtäminen että tämä "sairaus" on osa minua, elämääni. Eli ei pidä tahallaan itseään liikaa kuormittaa ja jos tuntee että on liikaa häslinkiä yhdelle Iisopille niin ilmoittaa että nyt pitää rauhoittaa elämää... sekä pyytää apua. Armollisuus itseään kohtaan on tärkeää...

Voisit ihan rohkeasti ottaa yhteyttä ammattiapuun vaikka tällä hetkellä voi olla vaikeaa tai hidasta päästä julkiselle puolelle. Ihan asioista puhuminen voi auttaa ja omien ajatussykeröiden purkamisesta. Tsemppiä jatkoon ja jaksamista!

 

[vilperi]

Olen ollut nyt jo kohta kuukauden lähes yhteen pötköön sairauslomalla. Välillä toki käynyt kokeilemassa yhden-maksimissaan kahden ja puolen työvuoron verran työntekoa. Todennut kivut yhä liian pahoiksi, käynyt lääkärissä ja palannut takaisin myös sairauslomalle.

Tämä on työurani ensimmäinen näinkin pitkä sairausloma. Aiemmat sairauslomat ovat kestäneet korkeintaan viikon ja sairauslomat ovat muutenkin olleet minulle melko harvinaisia.

Tämä tämän hetkinen sairauslomakierre se minua vasta ahdistanut onkin. Ei pitäisi kai miettiä niin paljoa ja märehtlä asioilla mutta vielä kun yksinäisenä oleilen lähinnä vain neljän seinän sisällä asunnossani niin sitä tuppaa vaan miettimään kaikenlaisia yleensä oman elämänsä kannalta ajankohtaisia asioita.

Ahdistus toki helpotti tänään paljonkin kun kävin jalkaterapiassa jalkapohjakipujeni vuoksi tutkituttamassa itseni ja tulihan sieltä tulokseksi valitettavan pitkäkin vikaraportti. Mutta tämä on jotenkin oudosti sanottu mutta näen hyvänä asiana että a) jalkakipujeni aiheuttajat alkavat vähitellen selviämään, sitten saa oikeanlaista hoitoakin ja b) nämä kivut ovat tähän mennessä perustuneet lähinnä minun puheisiin ja kukaan muuhan ei pääse pääni sisälle tarkastamaan millaisista kivuista puhutaan. Nyt tuli tuhti paketti vikoja sanojeni perusteeksi (enemmänkin kun mitä ulkomuistista muistin kirjoittaa tuonne toiseen ketjuun).

Sitä on sairausloman aikana esimerkiksi kelannut:

1. Mikä minua vaivaa oikein? Vai vaivaako mikään?
2. Mitä ihmiset ajattelevat? Jos edes uskovat? Töissä ja muualla. Olen itse ainakin pyörinyt koko elinikäni piireissä jossa saikuttamista ei katsota hyvällä ja sen tarve kyseenalaistetaan aika kärkkäästi.
3. Tätä ei saisi miettiä, koska työntekijällä on oltava mahdollisuus pistää terveys etusijalle ja harva meistä kuitenkaan on korvaamaton. Silti miettii kuinka töissä pärjätään? Etenkin kun eilenkin emäntä tunnusti suoraan minulle puhelimessa heidän olevan töissä vähän pulassa.
4. Sairauslomakierre jatkuu ja jatkuu, koska tämä päättyy?
5. Itsesyytökset. Liikalihavuus ja jumppaamisen laimin lyönti. Onneksi jalkaterapeutti ainakin lopulta suhtautui näihin asioihin aika suopeasti ja ymmärtäväisesti. Tosin korosti sitä että nyt jatkossa on tärkeää jumpata. Liikalihavuudesta näihin minulla toteamiin ongelmiin sanoi että on se voinut jonkin verran vaikuttaa mutta nämä viat olisivat voineet tulla muutenkin.
6. Töihin paluu ahdistaa ja pelottaa. Kun on ollut kuukauden jo saikulla niin on tottunut jo lorvimiseen. Mutta ennen kaikkea se että kivut ovat aiheuttaneet jonkin verran pelkoakin jo. Kivut ovat kuitenkin olleet pahimmillaan töissä ja en minä huvikseni niitä töihin paluuyrityksiä keskeyttänyt vaan kivut olivat liian pahoja. Valitettavasti vaan kun sieltä töistä ei välttämättä pääse kesken vuoron pois. Kun emäntäkään ei voi antaa lyhyttä saikkua tällaisesta ongelmasta.

No juu, ahdistustahan tämä sairauslomakierre on aiheuttanut. Ei välttämättä ihan normaalia vai onko? En ennen ole ollut tosiaan näin pitkällä saikulla niin onhan tämä aika poikkeuksellista minulle. Enpä juuri tiedä mitä muut miettii sairauslomillaan.

 

[Via Dolorosa]

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä ihan oikeasti ahdistaa ja pelottaa maailman- ja Suomen tilanne. Alkaa olla pasmat rehellisesti ihan sekaisin omassa päässä (josta olen ihan vitun pettynyt itseeni, koska se on juuri sitä mitä toi paskavaltio haluaa) ja pitäisi varmaan lopettaa uutisten lukeminen, kun tieto lisää tuskaa ja ahdistusta vaan enemmän. Joo, ei varmaan huomenna tapahdu Suomen kannalta mitään sellaista, että pitäisi sovitella tetsaria päälle, mutta tulevaisuus tässä enemmän ahdistaa, kun katson meidän 5 kuukautista rakkauden hedelmää ja pelkään hänen puolesta, minkälaiseen maailmaan on syntynyt.

En tiedä onko tässä ihan pakko mennä johonkin kalloskutistajalle ensi viikolla. Varsinaisesti ei ainakaan auta asiaa, että joutuu olemaan tällä hetkellä 24/7 kotona, kun toipilaana ei pääse edes töihin nollaamaan ajatuksia.

Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta. Vitutti ja pelotti kirjoittaa tämäkin tänne.

 

[Perusjäbä]

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä ihan oikeasti ahdistaa ja pelottaa maailman- ja Suomen tilanne. Alkaa olla pasmat rehellisesti ihan sekaisin omassa päässä (josta olen ihan vitun pettynyt itseeni, koska se on juuri sitä mitä toi paskavaltio haluaa) ja pitäisi varmaan lopettaa uutisten lukeminen, kun tieto lisää tuskaa ja ahdistusta vaan enemmän. Joo, ei varmaan huomenna tapahdu Suomen kannalta mitään sellaista, että pitäisi sovitella tetsaria päälle, mutta tulevaisuus tässä enemmän ahdistaa, kun katson meidän 5 kuukautista rakkauden hedelmää ja pelkään hänen puolesta, minkälaiseen maailmaan on syntynyt.

En tiedä onko tässä ihan pakko mennä johonkin kalloskutistajalle ensi viikolla. Varsinaisesti ei ainakaan auta asiaa, että joutuu olemaan tällä hetkellä 24/7 kotona, kun toipilaana ei pääse edes töihin nollaamaan ajatuksia.

Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta. Vitutti ja pelotti kirjoittaa tämäkin tänne.

Suosittelen ihan jokaisen ihmisen käyvän ammattilaisen puheilla, en usko että meitä on ketään ilman minkäänlaista traumaa. Itse olen tullut henkisesti siihen pisteeseen että luen uutiset, mutta en reagoi niihin henkisesti, edes korona ei tähän vaikuttanut, läheisiä ei ole tosin kuollut siihen. Ukraina on jäänyt valitettavan yksin sotilaallisesti, tähän pitäisi tulla muutos.

 

[Turha Kaukalo]

Kyllähän tässä vähän ahdistaa kun on tuota maarajaakin yli tuhat kilometriä Venäjän kanssa.

 

[alwahla]

Äidin skitsofrenia ja siihen kuuluvat harhaisuudet, kymmeniä minuutteja kestävät monologit sekä täydellinen persoonan muutos ahdistavat edelleen.

 

[Loorz15]

Jotenkin sitä taas havahtuu siihen miten yksinäistä arkeni on. Tuntuu, että kaikkien vanhojen hyvien ystävien kanssa ei ole enää mitään yhteistä, ja olen ehkä tiedostamatta etääntynyt heistä. Koko elämä täynnä turhanpäiväisiä hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa ei ole pienintäkään mielenkiintoa lätistä paskaa. Tai kurssikavereita, joista kyllä kaikista pidän, mutta hekin ovat vain kurssikavereita. Ja kiinnostus tutustua uusiin ihmisiin on täysi nolla. Tällä hetkellä sanoisin että mulla on tasan kaksi ystävää, mutta heilläkin on puolisot, jotka tottakai menevät ystävien edelle.

Ulkopuolisin silmin elämäni saattaa näyttää oikein sosiaaliselta ja aktiiviselta opiskelija-elämältä, mutta en kyllä ole ikinä tuntenut olevani näin yksinäinen ja ulkopuolinen.

 

[Steril]

Jotenkin sitä taas havahtuu siihen miten yksinäistä arkeni on. Tuntuu, että kaikkien vanhojen hyvien ystävien kanssa ei ole enää mitään yhteistä, ja olen ehkä tiedostamatta etääntynyt heistä. Koko elämä täynnä turhanpäiväisiä hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa ei ole pienintäkään mielenkiintoa lätistä paskaa. Tai kurssikavereita, joista kyllä kaikista pidän, mutta hekin ovat vain kurssikavereita. Ja kiinnostus tutustua uusiin ihmisiin on täysi nolla. Tällä hetkellä sanoisin että mulla on tasan kaksi ystävää, mutta heilläkin on puolisot, jotka tottakai menevät ystävien edelle.

Ulkopuolisin silmin elämäni saattaa näyttää oikein sosiaaliselta ja aktiiviselta opiskelija-elämältä, mutta en kyllä ole ikinä tuntenut olevani näin yksinäinen ja ulkopuolinen.

Pystyn ajoittain samaistumaan, siis tuohon yksinäisyyden tunteeseen. Mainittakoon alkuun, että elämässäni on ystäviä, jopa oikein hyviä ja tärkeitäkin sellaisia. Siitä huolimatta heitä tulee nykyisin nähtyä suht harvoin, koska no, elämä kuljettaa kaikkia eri puolille. Monet puolitutut tai siis sellaiset ei-niin-läheiset ystävät tai kaverit ovat niin ikään kadonneet elämästäni, koska yhteistä tarttumapintaa ei varsinaisesti ole juuri välimatkan tai muuten vain elämäntilanteiden muutosten takia. Ehkä osan noista suhteista voi joskus elvyttää, ehkä ei. Uusiin ihmisiinkin tutustuminen on jotenkin hankalaa, vaikka kyllähän niillekin luontaisia keinoja ja paikkoja on varsinkin nyt kun etäopiskelujakso vihdoinkin päättyi. Kyllä minulla silti on halu viettää ihmisten kanssa aikaa ja miksei tutustua uusiinkin.

Välillä tuo yksinäisyyden tunne kyllä kouraisee ja tuntuu pahalta, ei sille mitään voi. Etenkin viikonloppuisin, jos mitään suunniteltua menoa ei kenenkään kanssa ole ja näkee somesta videoita joidenkin toisten illanvietoista tai juhlista. Silloin tuntuu aina paskalta, vaikka onhan niitä yksinäisiä hetkiä varmaan kaikilla joskus. Sitten taas kun itsellä on ohjelmaa, niin on taas todella hyvä ja sosiaalinen fiilis.

Luulen muuten myös, että yksinäisyys ja yksinäisyyden kokeminen on ihan helvetisti yleisempää kuin mitä monesti luullaan. Jos tästä aiheesta uskallettaisiin puhua enemmän, niin veikkaan että monet ihmiset joista ei sitä olisi välttämättä osannut kuvitella, niin kertoisivat kokevansa yksinäisyyttä säännöllisin väliajoin. Eikä sosiaalisen mediankaan perusteella voi sanoa vielä mitään, kuka on yksinäinen ja kuka ei. Joku jolla on yli 1000 seuraajaa instagramissa, voi todellisuudessa kokea ihan yhtä paljon yksinäisyyttä kuin sellainen joka ei käytä koko sovellusta lainkaan. Se tässä on tullut opittua, että some on eri asia kuin oikea elämä vaikka ehkä teininä vielä linkitti ne enemmän toisiinsa.

Tsemppiä sinulle.

 

[alwahla]

Muistan vain heikosti entisten luokkatovereideni nimiä ja naamoja vielä vähemmän, siis nuoruusvuosiltani. Ymmärtääkseni merkittävä osa entisistä luokkatovereistani jäi asumaan niille kulmille (Keravalle, Hyrylään), kun minä muutin pois kyseisistä kaupungeista ja näin ollen viimeinen kerta, kun näin heitä (tai ainakin osaa heistä) oli vuonna 2005, kun osallistuin johonkin luokkakokoukseen.

Lukioaikana vuosituhannen alussa tutustuin muutamiin tyyppeihin, mutta koska jätin opinnot kesken puolentoista vuoden tahkoamisen jälkeen, katosivat nuokin tyypit samantien elämästäni. Ammattikoulussa muutama vuosi myöhemmin tutustuin taas muutamiin tyyppeihin, kunnes jätin senkin koulun kesken runsaan vuoden opiskelun jälkeen ja ne luomani kontaktit katosivat samantien.

Olen aina ollut kerrassaan erinomainen polttamaan siltoja takanani ja todella heikko rakentamaan uusia, minkä vuoksi yksinäisyys on ollut osa minua koko tämän vuosituhannen alun ajan. Silloin, kun muut luokkatoverini hengailivat keskenään koulun jälkeen, minä vetäydyin kotiini, koska en osannut puhua samoista aiheista kuin muut ja totuin siihen yksinäisyyteen, vaikka se söi minua aivan helvetisti sisältä ja vihasin sitä yli kaiken. Teininä saatoin itkeä itseni uneen monen kuukauden ajan, kun mietin, miten helvetissä tulisin sosiaalisemmaksi ja vielä aikuisuuden kynnykselläkin vaivuin usein todella syvään masennukseen asian vuoksi.

Olen edelleen järkyttävän yksinäinen, mutta suhtautumiseni tulevaan on pelkästään positiivinen. Ei tämä yksinäisyys voi ikuisuuksia kestää.

 

[Barcelona]

Tuntuu että melkeen kannattaisi lopettaa uutisten lukeminen kun aikamoisen ahdistuksen niistä nyt saan.

Ykkösenä on ilmastonmuutos. Tässä on nyt koko kesän saanut katella uutisia megahelteistä, metsäpaloista ja tulvista. On fiilis että pahempaan suuntaan ollaan menossa ja se juna on mennyt aikaa sitten jolla ois saatu tuleva muutos pysäytettyä.

Kakkosena Venäjä. Jos Putin on niin sairas mies mitä huhuillaan niin kyllä pelottaa mitä se sitten tekee kun loppu rupee häämöttämään. Sitten kun Aasiassa on vielä kireä tunnelma, niin ekaa kertaa elässäni on käynyt mielessä että näinköhän mä näen sen kolmanen maailmansodan syttymisen.

Pronssi sijalla USA:n tilanne. Trumpin oikeudenkäyntien ja lähestyvien pressanvaalien takia oletan että tossa maassa on todella hullu vuosi edessä. Jos sitten kävisi niin että Trump pääsis takas valtaan niin pahimassa tapauksessa kyllä silloin USA:ssa alkaa siirtyminen jonkin sortin diktatuuriin. Sitten kun vielä Putin ja Trump on kamuja niin en oleta ruusiuisia aikoja sitten Ukrainalle ja Europalle.

Mainitaan vielä sitten Suomen uusi hallitus jonka meno ei vakuuta. Eniten huolettaa että jos työttömyysluvut jatkaa kasvuaa niin miten tää popoo osaa asian sitten hoitaa.