Mitäs jos jättäisi vaikka kolme viestiä kirjoittamatta jatkoajan keskustelupalstalle ja käyttäisi sen ajan iltatoimiin, joihin kuuluisi hampaiden pesu ja lääkkeiden ottaminen? Tämä ei sitten ollut kiusaamista vaan neuvo.
Mitäs jos jättäisi vaikka kolme viestiä kirjoittamatta jatkoajan keskustelupalstalle ja käyttäisi sen ajan iltatoimiin, joihin kuuluisi hampaiden pesu ja lääkkeiden ottaminen? Tämä ei sitten ollut kiusaamista vaan neuvo.Minuakin on ahdistanut vaihteeksi mutta se johtunee lääkkeiden laiminlyönnistä, mikä on seurausta omasta laiskuudestani.
Kaikkien on päästävä purkautumaan. Sitä en ymmärrä, että se pitäisi tehdä itkemällä. Ei kai silmistä valuva neste ole tunteen mittari? Tämä on se Vain Elämää -sukupolven illuusio, että ei voi tuntea jos ei vollota menemään. Vittu ennen ei olisi koskaan kuunneltu enää pätkääkään sellaista artistia joka laulaa telkkarissa jotain vitun Hectoria ja itkee. Itkekää saatana kotonanne. Vakavasti otettava artisti ei mene telkkariin itkemään. Vai oletteko nähnyt vainelämässä Ismo Alankoa, Tuomari Nurmiota, Dave Lindholmia, Kauko Röyhkää, Yrjänää, Pelle Miljoonaa? Kyllä nämä Radio Rockin lempiäijät, Hynyset ja nimimerkki Ylpöt siellä ramppaa. Selkärankaa, vittu! Paskaan ei mennä! Ei vaikka maksaisivat.Pakko päästä purkautumaan. En pysty itkemään.
Just tänään kävin yhden minun kanssa melko samanhenkisen, itseäni noin kymmenisen vuotta enemmän elämää nähneen naistuttavan kanssa mielekkään keskustelun aiheesta miks ihmeessä tunteitaan pitäisi peitellä. Niin, miksi? Ollaan aitoja itsellemme, niin voidaan olla aitoja myös toisillemme. Niin hemmetin perisuomalainen mentaliteetti, että pidä tunteesi omana asianasi jada jada jada... En kuule pidä.Kaikkien on päästävä purkautumaan. Sitä en ymmärrä, että se pitäisi tehdä itkemällä. Ei kai silmistä valuva neste ole tunteen mittari? Tämä on se Vain Elämää -sukupolven illuusio, että ei voi tuntea jos ei vollota menemään. Vittu ennen ei olisi koskaan kuunneltu enää pätkääkään sellaista artistia joka laulaa telkkarissa jotain vitun Hectoria ja itkee. Itkekää saatana kotonanne. Vakavasti otettava artisti ei mene telkkariin itkemään. Vai oletteko nähnyt vainelämässä Ismo Alankoa, Tuomari Nurmiota, Dave Lindholmia, Kauko Röyhkää, Yrjänää, Pelle Miljoonaa? Kyllä nämä Radio Rockin lempiäijät, Hynyset ja nimimerkki Ylpöt siellä ramppaa. Selkärankaa, vittu! Paskaan ei mennä! Ei vaikka maksaisivat.
Sama. Vituttaa aina kun joutuu toteemaan ettei mulla ookkaan mitään sanottavaa tähän ketjuun. Monta viestiä palstan naisille jäänyt kirjottamatta asian huomattuani.Minua ahdistaa, kun luen aina, että tämä on Yleinen ahdisteluketju.
Mulla kyse on siitä, että se itku ei yksinkertaisesti tule sieltä, vaikka haluasinkin. Jokatapauskessa tänään on ollut parempi olo. Pääni on kyllä totaalijumissa, mutta musta tuntuu et ongelma lienee se, että tarkkailen kokoajan tuntemuksiani ja yritän sille ns. väkisin niitä korjailla.Just tänään kävin yhden minun kanssa melko samanhenkisen, itseäni noin kymmenisen vuotta enemmän elämää nähneen naistuttavan kanssa mielekkään keskustelun aiheesta miks ihmeessä tunteitaan pitäisi peitellä. Niin, miksi? Ollaan aitoja itsellemme, niin voidaan olla aitoja myös toisillemme. Niin hemmetin perisuomalainen mentaliteetti, että pidä tunteesi omana asianasi jada jada jada... En kuule pidä.
Mä en oo ikinä ollut oikein sellainen "julkinen" itkijätyyppi, eli vaikka itken mieheksi keskivertoa (mikä?) enemmän, niin useimmiten vuodatan mahdolliset kyyneleeni himassa, mut eri ihmistyyppejä on aika monia erilaisia, ja jos jonkun mielestä kaikkien edessä itkeminen tuntuukin, sukupuolesta, ammatista tai mistään muusta vähäpätöisestä seikasta riippumatta hyvältä niin kysynpä vaan, miksi ei?
Voimia @Via Dolorosa . En minä muuta osaa tähän sanoa.
Sulla on kyllä rautainen asenne, ei voi muuta sanoo ku hattua nostaa. Mutta sitten taas toisaalta, mitään vähempää en jatkoajan Connor McDavidiltä odottanutkaan. Tsempit silti! Tämä on ollut enemmän tai vähemmän kauhistuttava vuosi, kaikille meistä.Luovuttamaan tässä ei kuitenkaan lähdetä, vaan möyritään sitten vaikka läpi paskan, jos se on tarpeen.
Olisi edes päivällä valoisaa, mutta tuo kilometrin paksuinen pilviverho pimentää auringon. Päivät on siis täynnä harmaan sävyjä. Aamulla, illalla ja yöllä onkin sitten pimeää.Pimeys ahdistaa.
Siis tarkoitatko tällä jonkin sellaisen tekemistä jota et välttämättä haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin vähän pakottaen itseäsi? Itsehän koen tuota usein salilla tai töissä ollessani. Vai tarkoitatko jonkun asian siirtämistä myöhempään, koska juuri nyt on sellainen olo ettei haluaisi kun etsii jotain dopamiinipiikkiä aivoissaan, eli olisi hyvä mennä jo nukkumaan, tehdä tiskit, siivota huone, mutta välittömän tyydytyksen halun ottaessa vallan et tee sitä vaan jätkät internetissä notkumista? Tuokin on tuttua ja sitten vähän vihaa itseään kun ei saa mitään aikaiseksi.Osaako joku sanoa vaikka oman mielipiteensä, että onko sellainen pakkoajatus kun tuntuu että haluaisi tehdä jonkun asian, mutta samalla yritää ns. pakottaa oman mielensä muuttumaan. Siis ihan yrittää perustella itselleen, että miksi kyseinen ajatus on huono ja miksi sitä ei kannattaisi haluta.
Eli siis tuntuu että joku asia olisi hyvä tapahtua tai toteuttaa, mutta samalla yrittää taistella kyseistä tunnetta ja ajatusta vastaan. Oon tästä vähän tossa depressioketjussakin avautunut. Esim. Tuntuu, että jossain asiassa luovuttaminen olisi helppoa ja kannattavaa, mutta samalla yrittää taistella tuota ajatusta vastaan ja perustella itselleen miksi se ei ole hyvä ajatus.
Tarkoitan siis sellaista ajatusta, joka on mielestäni samalla ahdistava ja pelottava mutta samaan aikaan haluttava ja miellyttävä. Ahdistus siis kumpuaa siitä, kun en haluaisi tuntea kyseistä ajatusta haluttavana ja miellyttävänä.Siis tarkoitatko tällä jonkin sellaisen tekemistä jota et välttämättä haluaisi tehdä, mutta teet kuitenkin vähän pakottaen itseäsi? Itsehän koen tuota usein salilla tai töissä ollessani. Vai tarkoitatko jonkun asian siirtämistä myöhempään, koska juuri nyt on sellainen olo ettei haluaisi kun etsii jotain dopamiinipiikkiä aivoissaan, eli olisi hyvä mennä jo nukkumaan, tehdä tiskit, siivota huone, mutta välittömän tyydytyksen halun ottaessa vallan et tee sitä vaan jätkät internetissä notkumista? Tuokin on tuttua ja sitten vähän vihaa itseään kun ei saa mitään aikaiseksi.
Niin tuollaisia. Joo ovathan nuorin tuttuja. Yleensä pysyvät hallinnassa ihan hyvin, mutta välillä menee melko ahdistavaksi itsellänikin.Tarkoitan siis sellaista ajatusta, joka on mielestäni samalla ahdistava ja pelottava mutta samaan aikaan haluttava ja miellyttävä. Ahdistus siis kumpuaa siitä, kun en haluaisi tuntea kyseistä ajatusta haluttavana ja miellyttävänä.
Annan nyt esimerkin. Tulee ajatus, että haluaisin vahingoittaa koiraani. Tuntuu niinkuin oikeasti haluaisin tehdä sen mut samalla tuntuu hirveän ahdistavalta ja inhottavalta. Yritän estellä tuota mielihalua perustelemalla itselleni että miksi näin en halua tehdä. Eli siis vähän niinkuin joudun väittelemään itseni kanssa. En siis halua kait oikeasti toteuttaa nuita ajatuksia, vaikka ne tuntuvatkin hyviltä, sillä en halua että ne tuntuisivat.
Ymmärrä hyvin että ahdistaa, kun lataat Jouluun aina kaiken. Ja nyt joudut taas kohta luopumaan kaikesta Jouluun liittyvästä. Tilannetta voi verrata aivan täysin siihen, että kaukosuhteessa elävät rakastavaiset näkevät kerran vuodessa vain joutuakseen taas toisistaan eroon. Voit kuitenkin lohduttautua sillä, että kun avaat sydämesi, niin sieltä löydät Joulun ainaisen.Tämä ei ole vitsi mutta en varmaankaan silti ymmärrystä ainakaan täällä kovin paljoa saa. Minua ahdistaa aina vuodesta toiseen tämä joulun loppuminen. Viime vuosina etenkin se kun on palannut joulun vietosta isäni luota ja joulun pyhät ovat ohi. Se aiheuttaa surua jonkin verran.
Luulin että tänä vuonna kun vietän joulun yksin niin samanlaista ahdistuksen tunnetta ei tulisi joulun pyhien päättymisestä mutta väärässä olin. Pientä ahdistusta olen nytkin itsessäni havainnut. No ahdistusta vielä lieventää se onnekseni että tässä on vielä kaksi vapaapäivää edessä kunnes täytyy töihin palata. Voi siis hieman pidentää sitä joulun viettoa.
Tätä ahdistusta sen sijaan lisää sosiaalinen media. Kun alkaa tulemaan viestejä siitä kuinka joulua kerätään jo pois, miten jouluruokien jämiä hyödynnetään, ja kuinka jouluruoat eivät enää vain uppoa. Nämä kaikki muistuttavat siitä että joulun aika alkaa olla ohi.
Vaikka joulun loppuminen aiheuttaakin vähän ahdistusta niin en silti halua olla sitä joulua juhlimatta. Nautin niin paljon siitä joulun ajasta että haluan viettää sen joka vuosi uudelleen ja myös valmistella sen joulun joka vuosi yhä uudelleen.
Ja sanottakoon sen verran myös että nythän vasta toki joulun pyhät ovat ohi, joulun aikahan kestää perinteisesti vähintään loppiaiseen. Jos ei jopa Nuutin päivään asti. Ja joulusta luopumista minulla pehmentää se että monia herkkuja on vielä jäljellä ja näitä koristeita joulukuusineen ajattelin pitää sinne Nuutin päivään saakka.