Yleinen ahdistusketju

  • 25 758
  • 88

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Pikkasen rupee ahdistamaan tää koronaevakkona olo. Tais olla 12.3. kun tuli päättäjiltä kehoitus eristäytymiseen. Neljä päivää kämpässä pyörittyäni suuntasin sitten kesämökille. Kaksi viikkoa olen jo täällä ollut ja sosiaaliset kontaktit on rajottuneet kahteen kaupassa käynti reissuun. Ehkä entien tässä ahistaa luke noita masentavia uutisia ja se että ei oikein tiedä koska tää elämänvaihe loppuu.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Ahdistus ei voi kovin paha olla, jos sitä kykenee analyyttisesti tutkailemaan ja kirjoittamaan siitä ymmärrettävästi.

Vähän kuin ystäväni Harri (nimi ei muutettu). Pitkän putken ja hallujen jälkeen mietiskeli puoliääneen, että nytkö tulin hulluksi. Vastasin että et. Jos ihminen kykenee epäilemään tulevansa hulluksi, niin tuskin tulee. Oikea hullu kokee hullut tekosensa täysin loogisina, eikä suinkaan pohdiskele mielenterveytensä tilaa.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat

Glove

Jäsen
Ei tuo korona ahdista. Se kun ei ole mun elämään vaikuttanut muuten kuin lisääntyneenä käsien pesuna ja käsidesin käyttönä. Kotona kun olen tässä muutaman vuoden pärtsäillyt niin ei se meno siitä ole muuksi muuttunut. No ehkä se sillä tavalla vaikuttaa, että töiden saaminen tuntuu olevan aika vaikeaa. Nyt kun ehkä alkaisi olla siinä kunnossa, että jotain voisi tehdäkin. Mutta eipä ole vielä tärpännyt. Se ahdistaa kun ei onnistu edes haastatteluun pääsemään.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Menin lupaan vaimolle että kasvatan pitkän hevitukan... Se tykkää näistä mopitukista. Tottakai se perkele osasi käyttää kaljakeijua välikätenä. Lupaus on kuitenkin lupaus. Ei saatana... Naurattaa kun ei voi enää vituttaakkaan kun meni lupaan. Rokkia en kuitenkaan osaa soittaa. Eisssaaatana.
 

SMT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Menin lupaan vaimolle että kasvatan pitkän hevitukan... Se tykkää näistä mopitukista. Tottakai se perkele osasi käyttää kaljakeijua välikätenä. Lupaus on kuitenkin lupaus. Ei saatana... Naurattaa kun ei voi enää vituttaakkaan kun meni lupaan. Rokkia en kuitenkaan osaa soittaa. Eisssaaatana.
Oikeesti sua alko vaan vituttaa, että sut muistetaan siitä että näytät Sami Hedbergiltä.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Oikeesti sua alko vaan vituttaa, että sut muistetaan siitä että näytät Sami Hedbergiltä.
Haluisiks sää tavata? Mulla olis esitellä semmosia uusia koneita ja menetelmiä joita voitas testata sun kaa?

Ei vaan, kyllä mää rakastan teitä kaikkia...
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: SMT

SMT

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Haluisiks sää tavata? Mulla olis esitellä semmosia uusia koneita ja menetelmiä joita voitas testata sun kaa?
Joo voisit näyttää siinä samalla jotain hauskoja ilmeitä, kuten vaikka tää...
 

Liitteet

  • 081-sami-hedberg-13-2017-high-res-s.jpg
    081-sami-hedberg-13-2017-high-res-s.jpg
    735,5 KB · kertaa luettu: 133

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Ei tuo korona ahdista.
Ei minuakaan... oikeastaan. Minulla on diagnoosina (yhtenä niistä) yleinen ahdistuneisuushäiriö. Luulisi että näin vakavat asiat sitten ahdistaisi. Muttei se mene niin... Minua ahdistaa oma elämä, siihen liittyvät velvoitteet ja niiden kasaantuminen, jatkuva suunnitelmien muutos, ihmispaljoudet, häly ja kiire... nyt näin lyhyesti mainittuna. Suunnilleen kaikki mitä normaaliin elämään kuuluu.

Koronassa minua vähän mietityttää muiden odotusten täyttämisen vaikeus, voinko ottaa nopeasti kurkun jos puolen metrin päässä on toinen kurkun valitsija, onko väärin mennä kahden käytävälle kärryineen pysähtyneen asiakkaan välistä vaikka turvavälejä ei synny. Oikeasti en siis välitä muista ihmisistä (en ole itsekäs vaan en siis pidä ihmisistä) mutta välillä mietin että mitähän muut ajatteli kun kävin jollain tiskillä lähellä toista (ja minut tuntien se väli oli ainakin puolisen metriä). Kassajonossa olen ollut tarkkana... ja kaukana muista.
 
Suosikkijoukkue
Nykäskylän ylpeys, Bunch of jerks
Minua kun on kehuttu avoimuudesta juuri nyt lähiaikoina, jatketaan samalla linjalla. Eli: vanhat riidat täällä ahdistavat vieläkin ja vaivaavat päivittäin sekä tunkeutuvat joskus uniinkin. Ette uskokaan paljonko olen kärsinyt jälkikäteen tästä kaikesta. Ahdistaa ihan valehtelematta paljon.
En tiedä kenen kanssa ja mistä sulla on riitoja täällä ollut, mutta jos joku asia ahdistaa, niin itse varmaankin yrittäisin vältellä sitä. Varsinkin jos asiaa ei saa puhumalla ratkaistua. Oisko tauon paikka ja pikku loma palstalta?
 

Glove

Jäsen
Ahdistaisi monikin asia, jos antaisin niille vallan. Kumma kun ahdistukseen ei ole kunnon lääkettä. Paitsi alkoholi.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Oli ja ei. Yleensä tarkoistus on löytää joku muu tapa selvitä pahimmista hetkistä, mutta joskus sitä tarttuu tölkkiin.
Jos kunnolla ahdistaa niin eihän sitä voi edes juoda. Makaa vain sängyssä ja ei viitsi syödä tai juoda.
 
Suosikkijoukkue
Häviää viimeistään finaaleissa
En tiedä kenen kanssa ja mistä sulla on riitoja täällä ollut, mutta jos joku asia ahdistaa, niin itse varmaankin yrittäisin vältellä sitä. Varsinkin jos asiaa ei saa puhumalla ratkaistua. Oisko tauon paikka ja pikku loma palstalta?
Ei mikään ongelma tässä elämässä ratkea välttelemällä tai pakoilemalla. Sillä voi toki työntää ongelmat väliaikaisesti sivuun mutta "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"..
 
Suosikkijoukkue
Nykäskylän ylpeys, Bunch of jerks
Ei mikään ongelma tässä elämässä ratkea välttelemällä tai pakoilemalla. Sillä voi toki työntää ongelmat väliaikaisesti sivuun mutta "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"..
Niinno, tämä palsta ei kenellekään mikään välttämätön asia pitäisi olla. Pikku tauko oli siis se oma ajatus JOS asia ei puhumalla selviä. Siinä selkiää ajatukset ja kiistat ei enää tunnu niin isoilta. Samaa mieltä olen, että ei mikään asia pakenemalla selviä.
 

Zeta03

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, sympatiat KooKoo
Asiat on puhuttu ja käsitelty kuntoon, mutta kokemukset ovat jääneet kaikessa kurjuudessaan kummittelemaan.

Henkiset rasitukset ja ahdistukset ovat vakavia asioita, se on selvää. Mutta sanoisin, että sinulla on vielä asiat aika hyvin jos suurin ahdistuksen aiheuttaja on joku keskustelupalstalla käyty tekstimuotoinen vääntö tai kiistely toisten nimimerkkien kanssa...
 

Hera80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei mikään ongelma tässä elämässä ratkea välttelemällä tai pakoilemalla. Sillä voi toki työntää ongelmat väliaikaisesti sivuun mutta "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"..
Toki näin. Älköönkä kukaan käsittäkö väärin, mutta veli Punamustan kohdalla pieni tauko tai ainakin vauhdin hiljentäminen voisi tehdä ihan hyvää. Tämä siis sanottu suurella välittämisellä. Liika ruutuaika on pitkässä juoksussa väistämättä haitallista ja vaikka juuri nyt tuntuu hyvältä, niin 18/7 viikosta toiseen näppäimistön takana tuo henkisen väsymisen varmasti kuvioihin jossain vaiheessa. Ennaltaehkäisy on aina parempaa kuin jälkien korjailu. Tätä mieltä minä, onneksi en tiedä mitään, niin voi ohittaa.
 

MegaForce

Jäsen
Vituttaa, ahdistaa. Minulla on ihan hyvin kavereita, oma pieni firma, työpaikka, opiskelupaikka jne. mutta olen liian kiltti ja ehkä ujo. Ei kaikki näe minua edes ujona. Olen avoin suurimmaksi osaksi. Rakastan ihmisten tapaamista ja olen ekstrovertti.

Yksin olo ahdistaa, ahdistaa kun ihastukseni ei vastaa viestiini, silloin kun kaverit aina onnistuvat saamaan tyttöystävän/ovat suosittuja, itse en uskalla olla puhua tytölle hyvin.

Ulkonäköni ahdistaa, en ole itse siihen tyytyväinen. Olen 24 ja alkanut jo kaljuuntumaan.

Olen liian kiltti, yritän olla huomaavainen ja avulias jokaiselle ihmiselle. Tänään tein illallista ihastukselleni, kaikki meni hyvin mutta hän ei vastannut viesteihini sen jälkeen. Se harmittaa. Ihmisiä joita olen auttanut eivät hyväksy minua. Olen liian "needy". Olenko itsestäänselvyys?

Kaipaan vain hyväksyntää, ja jonkun joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen.

Masentaa. Isäni hakkasi minut ja äitini kun olin lapsi. En tästä uskalla puhua kenellekään, ei heitä se kiinnosta. Siitä ehkä tämä huono itsetunto. Äitini on superkiltti ja olen itse samanlainen. Joku voi nähdä minut manipuloijana. Olen antanut isälleni anteeksi, mutta silti hän ei tue tai kannusta minua missään. Koen tarvetta tehdä vanhempani onnellisiksi ja ylpeäksi minusta. Mutta pelkään epäonnistumista. Tuntuu välillä ettei kukaan rakasta minua.

Anteeksi tästä.. paha mieli vain..
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös