Yhteiskuntamme on liian fiksu ja hyvä

[TosiFani]

Pitäähän sen ihan perkeleesti kouluttautua päästäkseen töihin.

Yhä useampi nuori on todennut minulle, ettei koulut kiinnosta. Seuraan vanhempieni jalan jälkiä ja jään Keijo Laakkosen hommiin.

 

[Individual]

Resupekkapunkkarit kuitenkin olivat kiinnostuneita maailman menosta. Sienipilviä pelättiin ja yhteiskunnalliset asiat olivat tärkeitä asioita. Tumppi Varonenkin valittiin juuri Helsingin valtuustoon!

Nämä BB- ja Idols-idiootit eivät välitä mistään niin kauan kuin viihdettä riittää.

En allekirjoita. En vaan pysty, koska itse ainakin havaitsen tiedostamista ihan perusnuorienkin keskuudessa kaiken pinnallisuuden sijaan, tai vastapainoksi. Tai nuorten aikuisten. Jos sitä ei esiintyisi, niin ei kai silloin esiintyisi esim. tätä kiivasta Amerikka-vastaisuutta, vai onkohan sekin trendi niin kuin Koopin tai BB-Nikon fanittaminen? Mutta itse kun on aina ottanut ns. asioihin kantaa ja kaveripiiri on miltei 90 prosenttisesti ollut aina eri alakulttuurien edustajia, niin voipi olla, että mulla ei näistä "perustyypeistä" ja heidän ajattelumaailmastaan ole niin kokemusta.

 

[Hemingway]

Yhä useampi nuori on todennut minulle, ettei koulut kiinnosta. Seuraan vanhempieni jalan jälkiä ja jään Keijo Laakkosen hommiin.

Hyvähän se on, jos Laakkosella on tarjota töitä. Ongelmallisempaa on se, jos ihminen joutuu koulutusputkeen saamatta silti vakituista työpaikkaa. Sitten tulee näitä uupumisia ja masennuksia ja vittuuntumista ja tarkoituksettomuutta.

Lisäksi työpaikka, johon ei vaadita koulutusta, on todennäköisesti tarpeellinen.

 

[TosiFani]

Hyvähän se on, jos Laakkosella on tarjota töitä. Ongelmallisempaa on se, jos ihminen joutuu koulutusputkeen saamatta silti vakituista työpaikkaa. Sitten tulee näitä uupumisia ja masennuksia ja vittuuntumista ja tarkoituksettomuutta.

Lisäksi työpaikka, johon ei vaadita koulutusta, on todennäköisesti tarpeellinen.

Kyllä Laakkosella näitä työpaikkoja on, Keijo Laakkonen = Kela...

 

[Hemingway]

Kyllä Laakkosella näitä työpaikkoja on, Keijo Laakkonen = Kela...

Ahaa. Minä tiedän sellaisen kuin Rengasliike Laakkonen. Luulin viitattavan siihen. Olisiko noista tukien varassa elävistä jonkinlainen tilastokin, josta näkyisi suunnan kehittyminen.

 

[TosiFani]

Ahaa. Minä tiedän sellaisen kuin Rengasliike Laakkonen. Luulin viitattavan siihen. Olisiko noista tukien varassa elävistä jonkinlainen tilastokin, josta näkyisi suunnan kehittyminen.

Ei se käsittääkseni ole mitekään merkittävästi noussut, mutta mielestäni ongelma on se, että joku jättäytyy vapaaehtoisesti tukien varaan. Tietysti jos kaksi edellistä sukupolvea on toiminut näin, niin malli on valmis.

 

[Evil]

En allekirjoita. En vaan pysty, koska itse ainakin havaitsen tiedostamista ihan perusnuorienkin keskuudessa kaiken pinnallisuuden sijaan, tai vastapainoksi. Tai nuorten aikuisten. Jos sitä ei esiintyisi, niin ei kai silloin esiintyisi esim. tätä kiivasta Amerikka-vastaisuutta, vai onkohan sekin trendi niin kuin Koopin tai BB-Nikon fanittaminen? Mutta itse kun on aina ottanut ns. asioihin kantaa ja kaveripiiri on miltei 90 prosenttisesti ollut aina eri alakulttuurien edustajia, niin voipi olla, että mulla ei näistä "perustyypeistä" ja heidän ajattelumaailmastaan ole niin kokemusta.

Kasvatustieteen opiskelijana ja paljon opetus- sekä nuorisoalalla työskennelleenä olen havainnut nuorison noudattelevan pitkälti normaalijakaumaa, ts. Gaussin käyrää. Pieni osa on fiksua ja valveutunutta porukkaa, pieni osa täysiä idiootteja. Suurin osa on sitä massaa, keskivertoa. Keskiverron taso kuitenkin on rappeutumaan päin. Moraali heikkenee, tavat unohtuvat. Itsekkyys kasvaa, viihtyminen ja "elämykset" ovat elämän tärkein anti.

 

[dana77]

"Nuoret miehet sylkevät kaduille, eivätkä kunnioitta vanhempiaan" - Sokrates 300 eaa.

Tilanne ei ole vielä tähän mennessä korjaantunut.

 

[sampio]

Ei jumankauta. Ei kai se ole mikään uutinen, että nuoria ei kiinnosta politiikka ja ajankohtaiset asiat. Näin on ollut ja on oleva, aivan varmasti. Miksi pitäisi ottaa kantaa, jos ei tiedä pintaa syvemmältä mitään? Ja omia lukioaikojakin kun miettii, voisin veikata, ettei nämä kaikenmaailman hippiäiset lopulta tienneet sen enempää, olivat vain suurisuisempia kuin suurin osa.

Jokaisesta sukupolvesta löytyy luuserinsa ja tukipilarinsa. Nykyinen viihdetarjonta ei itseänikään liiemmin säväytä, mutta ei kai vastuu siitä ole viimekädessä nuorison. Käsittääkseni näiden kuolaavien idioottilökäpöksyjen vanhemmat ovat syntyneet pitkälti 60-luvulla ja median sisällöstä istuu päättämässä taas ihanneyhteiskunnan kokenut 40-50-luvun sukupolvi. Ja nämä ikäluokat kai herättivät muutakin kuin välitöntä ihastusta nuoruudessaan.

 

[TosiFani]

...Keskiverron taso kuitenkin on rappeutumaan päin. Moraali heikkenee, tavat unohtuvat. Itsekkyys kasvaa, viihtyminen ja "elämykset" ovat elämän tärkein anti.

Tässä on se mitä ajan takaa.

 

[ms.qvist]

Kyllä Laakkosella näitä työpaikkoja on, Keijo Laakkonen = Kela...

Niin ja vastakin todettiin, että sossusta ja Kelasta jää nostamatta etuuksia joihin asiakkailla olisi oikeus. Syynä lienee se, että ihmiset eivät tiedä heidän oikeuksiaan ja toiseksi se, että esim. pitkäaikaissairaat eivät yksinkertaisesti jaksa käydä taistelemaan Kelan tai sossun kanssa vaan mielummin kärsivät nahoissaan ja elävät ilman heille kuuluvia tukia. Tiedän lukemattomia tapauksia joissa mt-ongelmaiset tai pitkäaikaissairaat eivät yksinkertaisesti jaksa taistella etuuksien puolesta ja vasta esim. sosiaalineuvojan tms. avulla saavat itselleen kuuluvan avun.

vlad.

 

[MacLean10]

Suomi on holhousyhteiskunta. Kaikki on mennyt perseelleen jo aikoja sitten.

 

[Paul Kemp]

Suomi on holhousyhteiskunta. Kaikki on mennyt perseelleen jo aikoja sitten.

Osaatko yhtään tarkemmin ajoittaa tämän yhteiskunnallisen perseelleen menemisen ja myös kertoa samalla, että mitä kenties olisi pitänyt tehdä toisin?

Ja nyt kun suurimmalla osalla tuntuu muutenkin olevan jokin konsensus ongelman luonteesta, niin seuraava kysymys lienee "mikä neuvoksi"? Itse en nimittäin tiedä.

 

[Blue J]

Oletko Tosifani oikeasti jossain työssä, jossa ollaan tekemisissä nuorten ihmisten kanssa?

Jos olet, niin kannattaisiko harkita uravalintaa vielä uudestaan.

Nuorelle ihmisille omaan näkemykseensä hyvästä elämästä fakkiutunut tyyppi on täysi painajainen, eikä se johda mihinkään.

Nuorison moraali ym. rappeutuvat yllättävästi omasta mielestäni kun ollaan kasvatustehtävissä. Näin opettajan kannalta. Vaikka opettaja en ole. Kouluaikana parhaat opettajani olivat niitä, jotka ymmärsivät sen että yhteiskunta muuttuu ja toimivat sen mukaan. Eli ei kasvatusta vain oman näkemyksen mukaan, vaan myös ottaen huomioon yksinkertaisesti sen että yhteiskunta menee eteenpäin.

Vaikka jotkut eivät sitä huomaa.

 

[olkikuukkeli]

Keskustelu on pikaisen vilkaisun jälkeen ainakin jossain määrin vääristynyttä. Ajatellaan, että nykyinen tila on jotain, joka on laskenut tälle tasolle menneistä hyvistä ajoista. Kuitenkin historiaa jonkin verran tuntien näin ei ole, ainakaan länsimaisesta vinkkelistä katsottuna, tuskin universaalisestikaan otettuna.

Nykyään ihmiset tietävät keskimäärin enemmän kuin koskaan. Myös tiedostaminen, herääminen maailman tilanteeseen on ihan eri tolalla kuin vaikkapa sata vuotta sitten (joskaan tuonkaan ajan ihmisiä ei tule aliarvioida!). Esimerkiksi luonnonsuojelu ja se ajatus, ettei muu maailma ehkä olekaan tarkoitettu ihmisen alistamiseen ja maksimaaliseen hyödynottoon, on yleistynyt vasta "näinä päivinä" historiallisessa aikajanassa.

Tietenkin joka ajalla on omat ongelmansa. Massakulttuuri, uusliberalismin tuoma lähimmäisenrakkauden puute, yleinen välinpitämättömyys monia asioita kohtaan... Osa näistä on leimallisesti meidän aikamme haasteita. Onkin hyvä, että epäkohdista puhutaan ja niihin koitetaan keksiä ratkaisuja. Ylipäätään se, että ketju on ollut hyvin aktiivinen alusta lähtien, on merkki siitä, että asioista oikeasti välitetään tänäkin päivänä. Toki osan keskustelun vilkkaudesta aiheutti avausviestin vähän provosoiva tyyli, mutta yhtä kaikki.

Ihmisen tulisi pyrkiä kehittymään. Moni peräänkuuluttaa "vanhoja perusarvoja", kenties uskontoa ja auktoriteettien kunnioittamista yms. Kuva menneestä maailmasta maalautuu kuitenkin turhan ruusuisena, sillä ongelmia on ollut aina. Ehkä pitäisi kuitenkin kehittää jotain tämän nykyisen päälle, ei piiloutua siihen vanhaan tuttuun ja "turvalliseen" kunnes muistetaan, että ei helvetti, miten tämäkin asia silloin kusi :)

No, kehitys kehittyy ja seuraamme mielenkiintoisia aikoja. Ympäristömme muuttuu nopeampaan tahtiin kuin ikinä ihmiskunnan historian aikana. Passiiviset tyytyvät seuraamaan sivusta sitä, mihin yhteiskunta päätyy vai päätyykö mihinkään. Omilla valinnoillamme ja mielipidevaikutuksella voi kuitenkin osallistua tuohon koko ajan käynnissä olevaan muutostilaan - edes vähän.

Ei se käsittääkseni ole mitekään merkittävästi noussut, mutta mielestäni ongelma on se, että joku jättäytyy vapaaehtoisesti tukien varaan. Tietysti jos kaksi edellistä sukupolvea on toiminut näin, niin malli on valmis.

Kyllä elämäntapatyöttömät ovat ihan marginaalitapauksia. Muistelen lukeneeni jostain kyselyn, jossa työttömien työhalut olivat yleisesti ottaen erittäin korkeat. Yhteiskunnan tarjoaman perusturvan varaan jättäytyminen on muutenkin sellaista kituuttamista, että harva sitä oikeasti jaksaa. Nimim. opiskelija, joka ei 3 kk:n ole tehnyt palkkatyötä ja etsii sellaista kiivaasti!

 

[Kaspo]

Esimerkiksi luonnonsuojelu ja se ajatus, ettei muu maailma ehkä olekaan tarkoitettu ihmisen alistamiseen ja maksimaaliseen hyödynottoon, on yleistynyt vasta "näinä päivinä" historiallisessa aikajanassa.

Ehkäpä länsimaissa, miten lienee idän valtauskontojen piirissä asian laita?

 

[olkikuukkeli]

Ehkäpä länsimaissa, miten lienee idän valtauskontojen piirissä asian laita?

Tarpeellinen huomio. Oma kirjoitus oli tosiaan ihan tarkoituksenmukaisestikin lähinnä eurooppalaisesta/suomalaisesta näkökulmasta, koska mielestäni sopii ketjun aiheeseen parhaiten :)

 

[Evil]

Esimerkiksi luonnonsuojelu ja se ajatus, ettei muu maailma ehkä olekaan tarkoitettu ihmisen alistamiseen ja maksimaaliseen hyödynottoon, on yleistynyt vasta "näinä päivinä" historiallisessa aikajanassa.

Näin tosiaankin on. Toisaalta tuo hyödynotto on kasvanut eksponentiaalisesti vasta nimenomaan "näinä päivinä". Ei ennen ollut tarvetta tiedostaa ongelmaa, kun sitä ei ollut. Luonnon ja maailman kanssa oltiin sopusoinnussa; tajuttiin se yksinkertainen fakta ettei rahaa voi syödä.

Ihmisen tulisi pyrkiä kehittymään. Moni peräänkuuluttaa "vanhoja perusarvoja", kenties uskontoa ja auktoriteettien kunnioittamista yms. Kuva menneestä maailmasta maalautuu kuitenkin turhan ruusuisena, sillä ongelmia on ollut aina.

Ongelmia on ollut aina. Aina niistä on yritetty selviytyä. Nykypäivän ongelmat eivät ratkea sillä, että ajatellaan ongelmia olleen aina.

Ihminen myös kehittyy, eteen- tai taaksepäin. Ihmisluonto kuitenkin pysyy. Ehkä perusarvoilla olisi käyttöä nykyisinkin. Uudet arvot ainakin tuntuvat tarjoavan vain syvempää kurimusta.

 

[olkikuukkeli]

Näin tosiaankin on. Toisaalta tuo hyödynotto on kasvanut eksponentiaalisesti vasta nimenomaan "näinä päivinä". Ei ennen ollut tarvetta tiedostaa ongelmaa, kun sitä ei ollut. Luonnon ja maailman kanssa oltiin sopusoinnussa; tajuttiin se yksinkertainen fakta ettei rahaa voi syödä.

Tämä pitää osittain paikkaansa. Ennen ei kyetty luontoa tuhoamaan kuin paikallisesti, kun taas nykyään ongelmat voivat kehittyä äkkiä globaaleiksi (otsonikato, ilmastonmuutos). Tarkoitukseni oli kuitenkin avata mennyttä ajattelutapaa, joka tähän päivään ja näihin resursseihin lisättynä olisi luonnon murhaamista. Luonnon kanssa lähimpänä sopusointua ovat olleet vain ns. luonnonkulttuurit - pienet ihmisyhteisöt, jotka ottivat elantonsa suoraan luonnosta.

Ongelmia on ollut aina. Aina niistä on yritetty selviytyä. Nykypäivän ongelmat eivät ratkea sillä, että ajatellaan ongelmia olleen aina.

Ihminen myös kehittyy, eteen- tai taaksepäin. Ihmisluonto kuitenkin pysyy. Ehkä perusarvoilla olisi käyttöä nykyisinkin. Uudet arvot ainakin tuntuvat tarjoavan vain syvempää kurimusta.

Tarjoamani ajatus menneistä ongelmista ei liittynyt mitenkään tuohon ylimmän kappaleen sanomaan. Tavoitteena oli vain luoda perspektiiviä, jossa vanhaa aikaa ei romantisoida paremmaksi kuin se todellisuudessa olikaan.

Ja tosiaan riippuu siitä, mitä perusarvoja tarkoitetaan. Eikä kaikkea voikaan luoda uudestaan tai mullistaa, jotkut arvot ovat ja pysyvät hyvinä ja tavoiteltavina. En kuitenkaan niele väitettä, että nimenomaan uudet arvot ja yhteiskunnalliset painotukset syventäisivät kurimusta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En usko että nyt meneillään olevat ajat ovat monessakaan suhteessa erityisen huonoja Suomessa. Meikäläisessä yhteiskunnassa on enemmän fyysistä varallisuutta, avoimuutta ja avointa keskustelua sekä tervehenkistä moniarvoisuutta kuin milloinkaan tähänastisessa historiassa. Kansanterveydellisesti katsottuna suomalaiset voivat historiallisessa perspektiivissä kohtalaisen hyvin, jos kohta elintason vauhdittama lihavoituminen tuo takapakkia. Suomalaisten odotettavissa oleva elinikä jatkaa kuitenkin hiljalleen nousuaan.

Puitteiden pitäisi siis olla suht hyvin kohdallaan, ainakin paremmin kuin ennen. Tosifanin esiintuomat teemat kuitenkin pistävät ajattelemaan, osaavatko suomalaiset sittenkään jalostaa ajalle ominaista "fyysistä varallisuutta, avoimuutta ja avointa keskustelua sekä tervehenkistä moniarvoisuutta" omaksi hyvinvoinnikseen?

Mielestäni Tosifani on avannut tärkeän keskustelunaiheen ja tuonut esille erittäin keskeisiä kysymyksiä. Olen itsekin pitkään pohtinut, että lasten kanssa toimimisen avaintermejä tuntuvat nykyään olevan mm. viihteellisyys, sallivuus, elämysten tuottaminen, pettymysten välttäminen, kaikkinainen tasapäistäminen ja kilpailun hälvennyttäminen. Kaikilla on kivaa, kaikki pelaa ja aurinko paistaa. Nämä olisivat oikein annosteltuina hyviä juttuja joilla luodaan puitteet tärkeämmille asioille, nimittäin asioiden oppimiselle ja ihmiseksi kasvamiselle. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että mainituista puitteista on tullut usein lopputulosta tärkeämpiä niin koulussa kuin kotona. Ei oikein uskalleta vaatia asioita, kun pelätään että vaaditaan ehkä liikaa.

Jos jotakin Suomesta puuttuu niin halua ja kykyä ottaa vastuuta. Koskee eniten heitä joilla pitäisi olla kasvatusvastuu. Tällä tarkoitan ensisijaisesti lasten vanhempia ja vasta toissijaisesti opettajia ym. ammattikasvattajia, muita tahoja mitenkään vähättelemättä. Jonkun pitää olla paikalla ja tavoitettavissa silloin kun pitää ottaa vastuu ja sanoa tarvittaessa jotain poikkipuolista, kuten "tämä ei käy", "nyt nukkumaan" tai "läksyt tehdään nyt".

Suomi on holhousyhteiskunta. Kaikki on mennyt perseelleen jo aikoja sitten.

No herätys, ei ole holhousyhteiskunta eikä läheskään kaikki ole mennyt perseelleen. Epäkohtia kyllä on, mutta liiallinen holhous ei ole niiden syynä. Kyse on jokseenkin päinvastaisesta.

Meininki on ollut jo pitkään menossa liian lepsuun ja liberaaliin suuntaan, mitä tulee mm. sekalaisiin pikkurötöstelijöihin ja aineidenkäyttäjiin. Näille kaikille löytyy ymmärtäjiä ja yhteiskunnan varojen tyrkyttäjiä pilvin pimein vasta siinä vaiheessa kun paska on jo housussa. Jämerää kasvatusta ja elämässä pärjäämisen opastamista ei aina ole ruuhkaksi saakka tarjolla varhaisvuosina, jolloin asioihin jämpti puuttuminen vielä tuottaisi tulosta. Ja halvalla, verrattuna siihen että kasvattamatta jääneiden ihmistumpeloiden kätten töitä paikkaillaan sekalaisten ammattiauttajien ja viranomaisten legioonan toimesta jopa vuosikymmeniä.

 

[Evil]

Tavoitteena oli vain luoda perspektiiviä, jossa vanhaa aikaa ei romantisoida paremmaksi kuin se todellisuudessa olikaan.

Johtuuko se sitten vain minusta ja vanhenemisestani, kun joka vuosi tämä maailmanmeno vituttaa aina vain enemmän ja enemmän? Koko ajan tulee lisää ja lisää turhaa, ihmisten älyä aliarvioivaa (jos se enää on edes mahdollista) ja mielenkiinnon tärkeistä asioista poispäin kääntävää paskaa tarjolle eteemme. Ei yksittäistä kuunoa kehtaa syyttää siitä että se valitsee helpoimman tien ja vain viihtyy.

Nykyisin kaikkea on enemmän. Ehkä jopa hyvääkin, sitä vain ei huomaa kun kaikkea mieltärappeuttavaa on myöskin tarjolla samassa suhteessa enemmän.

 

[Paul Kemp]

Koko ajan tulee lisää ja lisää turhaa, ihmisten älyä aliarvioivaa (jos se enää on edes mahdollista) ja mielenkiinnon tärkeistä asioista poispäin kääntävää paskaa tarjolle eteemme.

Nykyisin kaikkea on enemmän. Ehkä jopa hyvääkin, sitä vain ei huomaa kun kaikkea mieltärappeuttavaa on myöskin tarjolla samassa suhteessa enemmän.

Näen pointtisi, mutta nämähän ovat isolta osalta niitä kuuluisia makuasioita.

Mutta yhtä vaarallisella tiellä ollaan pidemmän päälle, jos alettaisiin esimerkiksi "jonkin korkeamman tahon" kautta säätelemään, sensuroimaan ja muuten ohjailemaan median ym. massaviestinnän tarjontaa ihmisille kohti "tärkeitä asioita". Se "tärkeä" kun joka tapauksessa säilyy edelleen subjektiivisena asiana ja olisi loppupeleissä pelkkää pakkosyöttöä, josta on vasta viime vuosikymmeninä päästy (pääsääntöisesti) sivistyneessä maailmassa eroon. Nythän kaikki on saatavilla ja jokainen voi itse valita mitä katsoo, olkoon se tv-chattia, seiskaa, vakavaa dokkaria, keskuteluohjelmaa, kristillisen/islamilaisen/.. kanavien tarjontaa, urheilua, leffoja, jopa sitä kauhiaa pornoa jne.

Mieltä rappeuttavaa on siis sinänsä vaikea, ellei mahdoton määritellä ja ainakin ikävä ryhtyä yleistämään. Nauravathan ihmiset välillä vitseille, joita esim. heti vieressäsi istuva ei kykene tajuamaan edes vähää alusta.

 

[Puscutractori]

Ongelmien sijaan voitaisiin enemmän puhua myös siitä kuvasta, joka ongelmista välittyy. Hyvä esimerkki tästä ovat mielenterveysongelmat, joita viimeisten vuosien aikana on käsitelty niin mediassa kuin ihmisten keskuudessa entistä enemmän. Usein tuntuu olevan vallalla sellainen kuva, että mielenterveysongelmat olisivat räjähdysmäisesti lisääntyneet viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi laajassa Terveys 2000 -ohjelmassa saatiin kuitenkin aivan päinvastainen kuva: mielenterveysongelmien lisääntymisestä ei ole mitään näyttöä. Tietenkin mielenterveyshäiriöiden diagnosointi on lisääntynyt, mutta se ei sinänsä välttämättä korreloi millään lailla mielenterveyshäiriöiden todellisen määrän kanssa.

On syytä huomioida, että niin alan tutkimus kuin lääkkeetkin ovat kehittyneet todella paljon aivan lähimenneisyydessämme. Samalla mielenterveyden ongelmista on tullut entistä "yhteiskuntakelpoisempia" ja paremmin ymmärrettyjä tavallisen kansan keskuudessa. Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten jo pelkästään sosiaalisen leimautumisen pelko esti monia hakemasta apua ongelmiinsa. Nykyinen paljon kritisoitu tilanne, jossa "nuorelle masentuneelle vain lyödään terveyskeskuksessa pillerit käteen" on sinänsä jo suuri edistysaskel menneeseen aikaan, jossa samainen nuori masentunut ei olisi uskaltanut hiiskahtaakaan ongelmastaan lääkärille, saati että hänelle olisi ollut antaa niitä pillereitäkään. Muun muassa paniikkihäiriötä ei edes tunnettu 1970-luvun psykiatrisessa kirjallisuudessa, ja uuden polven masennuslääkkeet alkoivat kunnolla yleistyä vasta 1990-luvun alussa. Osaa mielenterveyden häiriöistä saatetaan nykyisin jonkin verran ylidiagnosoida, mutta samalla meillä ei enää ole suurta määrää ihmisiä, jotka kärsivät "hermoromahduksesta", "heikkohermoisuudesta", "hermokohtauksista". "sotaväsymyksestä", "sielullisesta herkkyydestä" jne. Nykyisin potilaat vain paremmin päätyvät tilastoihin kauhisteltaviksi. On totta, että mielenterveyshäiriöiden osuus työkyvyttömyystapauksista on kasvanut, mutta kertooko asia mistään muusta kuin siitä, että yhä useammin työkyvyttömyyden syyksi osataan määrittää juuri mielenterveyden ongelmat eivätkä sen seurannaisvaikutukset?

 

[Evil]

Mieltä rappeuttavaa on siis sinänsä vaikea, ellei mahdoton määritellä ja ainakin ikävä ryhtyä yleistämään.

Totta. Jos nyt kuitenkin katsotaan esimerkiksi nuorison sähköisen median parissa viettämää aikaa vuorokaudessa ja nuorison suorittamia väkivaltarikoksia viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, saattavat kellot soida muutamassakin päässä.

 

[Hemingway]

Usein tuntuu olevan vallalla sellainen kuva, että mielenterveysongelmat olisivat räjähdysmäisesti lisääntyneet viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi laajassa Terveys 2000 -ohjelmassa saatiin kuitenkin aivan päinvastainen kuva: mielenterveysongelmien lisääntymisestä ei ole mitään näyttöä.

Vakavien mielenterveysongelmien (esim. skitsofrenia) määrä ei ole lisääntynyt. Sen sijaan epämääräinen oireilu on mitä ilmeisimmin hyvinkin runsastunut. Mutta on tai ei, niin ongelma on tämä, jonka Tekniikka ja talous moutoilee näin: "Ruumiillisessa työssä pärjäsi hieman kehnoillakin vuorovaikutuskyvyillä. Tärkeää oli, että oli ruista ranteessa ja selkä kesti. Perusmies jopa ylpeili, ettei ollut mikään tyhjän jauhaja.

Parissa kymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut; huonoselkäiselle löytyy töitä, mutta mielen pitää olla vahva ja kestää ajoittain erittäin rankkaakin kuormitusta. Vaikeneminen ei ole enää kultaa, vaan avoimuudesta on tullut normi."

Vaikka masennus ei olisikaan lisääntynyt, niin työelämä ei siedä sitä: "Yksilöllisten kärsimysten lisäksi mielenterveysongelmat syövät kansantaloutta. Ne ovat sairauslomien ja työkyvyttömyyden yleisin syy. Niiden vuoksi tehtiin vuonna 2005 yli 8 800 eläkepäätöstä. Päätöksen saaneista yli 4 000 sairasti masennusta."

http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article34865.ece