Yhteiskuntamme on liian fiksu ja hyvä

[mjr]

Ja niitä he totta vieköön tekevät.

En näe tähän ratkaisuna kuitenkaan sitä, että vapautta vähennettäisiin pakolla. Ainakin kokemukset tästä ovat olleet joko huonoja tai erittäin huonoja, ja tässä karussa maailmassa, jossa kaikki aina toimii niin hyvin paperilla ja päässä, on kai erityinen syy kunnioittaa empiiristä kokemusta. Toki on ties mitä hienoja asioita, joita voisi diktaattorina (tai uskonnollisena poliisina) toteuttaa enemmistön tahdon vastaisesti, mutta jos meillä ei ole viisautta käyttää vapautta järkevästi niin vielä radikaalisti vähemmän meillä on viisautta käyttää suurta valtaa toisten ihmisten yli - jos on näin voimakkaita vallan keskittymiä niin niitä tullaan (ja on aina tultu) käyttämään väärin.

 

[Hemingway]

Usein tulee tuosta mieleen, että kokeekohan nykypäivänä moni jotenkin itsensä tarpeettomaksi ja mitättömäksi nahjukseksi ja siihen liittyy juuri sellainen suuri voimankäytön ihailua, sotasankaruus, urheus ja moni tuollainen aataminaikuinen asia?

Tunnen olevani arjessa yhteiskuntaan säilötty, kellarin hyllylle unohdettu purkki. Minun on vaikea hahmottaa itseäni kokonaisuudessa ja ymmärtää, mikä merkitys minulla on itselleni, muille ja yhteiskunnalle. Kun olen sen sijaan vaelluksella, kaikilla teoillani on jokin merkitys ja seuraus. Jos en toimi, en selviä. Valintojeni jäljet näkyvät heti tai lyhyellä viiveellä.

Vaelluksen konkretia on kaiketi samanlaista konkretiaa, jota koetaan metsästys-keräilykulttuurissa. Siellä valinnoilla on sekä selvä tarkoitus että pakko. Toisaalta siellä ei ole pakkoa tehdä enempää kuin on tarpeen. Alle viisi tuntia päivässä riittää ruoanhankintaan. Luulen että moni ruudun ja papereiden ääressä istuva työläinen vähintään joskus pohtii, onko tässä mitään mieltä, miksi teen tätä? Lopulta päällimmäiseksi motiiviksi taitaa usein osoittautua raha eikä tarkoitus. Kuitenkin tarkoitus loisi mielekkyyttä.

Jossain keskustelussa joku arveli, että sekä yksityisellä että julkisella puolella noin 30 % työntekijöistä on käytännössä maksullisessa päivähoidossa. Minä luulen että tuo luku voi olla vielä suurempi. Erityisen suuri se on, jos unohtaa turhuuteen perustuvan talousjärjestelmän (esimerkiksi kännykkäbisnes) ja pohtii, mitä työtä oikeasti tarvitaan. Harvassa ovat nuo tarpeelliset työt. Koko elämämme perustuu turhuuden bisnekseen.

 

[TosiFani]

Tedin ei nyt kannattaisi jäädä jumiin tuohon "Tulisi sota ja normaalit ajat" toteamukseen. Se oli erään sotaveteraanin toteamus, jonka kerroin ensimmäisessä viestissä. Sanoin olevani pitkälti samaa mieltä, mutta en kuitenkaan toivo sotaa. Hieman provosoiva lausahdus, mutta mielestäni tämä ei kuitenkaan ollut kirjoituksen ajatuksen ydin.

Itse olen seurannut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana yhteiskuntamme kehitystä ja hämmästellyt sen kehityksen tahdin kiihtymistä. Itseäni on alkanut mietityttämään mihin tämä ekspotentiaalisesti kiihtyvä tekninen kehitys johtaa. Jos ajattelemme yhteiskuntaa viimeisen parin tuhannen vuoden aikana, niin kehitys oli varsin verkkaista ja aina kehityksen motivaationa on ollut ihmisen elämän helpottaminen ja turvallisuuden kasvaminen. Nyt viimeisten vuosikymmenten aikana tuo kehityksen tahti on kiihtynyt kiihtymistään ja tällä hetkellä mennään huimaa vauhtia. Lisäksi motivaatio on muuttunut, nyt ei enää helpoteta ihmisen elämää tai luoda turvallisuutta vaan motivaationa on ihmisen viihtyminen. Tämä viihde puolen korostuminen on muuttanut ihmisten arvomaailmaa ja tämä näkyy nykyihmisen päätöksen teossa. Firmat tavoittelevat vain voittoja, työntekijöiden hyvinvoinnilla ei ole merkitystä. Yhteiskunnan päätöksen teossa heikompi osaiset työnnetään syrjään, hoidetaan oireita ei syitä.

Oma huoleni on nimenomaan ihmisten arvojen raaistuminen. Vaikka ihminen tietää maailmasta enemmän kuin koskaan, tätä tietoa ei käytetä hyväksi tai vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan, tätä rahaa ei käytetä hyväksi. Pääasia on, että osakkeenomistajat tai minä itse pärjään hyvin. Toisaalta pientenkin vastoinkäymisten kohtaaminen on mahdotonta. Jos joutuu esimerkiksi armeijassa kantamaan patjansa päävartion eteen (mikä on tyhmää touhua) niin siitä pitää olla kertomassa julkisuuteen ja tätä kautta kaikki mahdolliset psykologit analysoivat seurannaisvaikutuksia. Tai jos murrosikäinen tyttö kiukuttelee, hän tarvitsee terapiaa (hei sen murrosikäisen kuuluu kiukutella!!). Jotenkin vaan tulee olo, että nykypäivän ihminen tarvitsisi jonkun muistutuksen menneisyydestä, kuinka hyvin meidän asiat ovat todellisuudessa.

Itse olen miettinyt, että ihminen on mennyt liian pitkälle näissä päätöksissään, ei pysty enää lopettamaan. Luonnonsuojelu on hyvä esimerkki. Ihmisen olisi helppo lopettaa lähes kokonaan fossiilisten polttoaineiden käyttö, autot pois, sähköinen joukkoliikenne käyttöön, lentokielto, tuuli-, aalto- ja aurinkovoima käyttöön. Tämä vaan tarkoittaisi koko elämän tavan muuttamista, viihdeteollisuuden alasajoa jne. eli mahdotonta.

 

[Ted Raikas]

Tunnen olevani arjessa yhteiskuntaan säilötty, kellarin hyllylle unohdettu purkki. Minun on vaikea hahmottaa itseäni kokonaisuudessa ja ymmärtää, mikä merkitys minulla on itselleni, muille ja yhteiskunnalle. Kun olen sen sijaan vaelluksella, kaikilla teoillani on jokin merkitys ja seuraus. Jos en toimi, en selviä. Valintojeni jäljet näkyvät heti tai lyhyellä viiveellä.

Tuossahan ei ole mitään vikaa jos olet valjastanut vietin rauhanomaiseen, mieltä sekä fyysistä minää kehittävään asiaan jossa pääset olemaan kosketuksissa luonnon kanssa. Erittäin hieno ja kunnioitettava ratkaisu. Osa valitsee helpomman ja välittömämmän tien ja hakee sen primitiivisen itseilmaisun tappelemisella, mukiloinnilla, ryöstelyllä, töhrimisellä ja ties millä. Kyse on siitä, miten ilmentää sitä primitiivisyyttään. Jos minulta kysytään, vaellus on niistä kaikkein hienoimpia tapoja ja se on mielestäni aika pasifistista. Se liittyy myös aiemmin puhumaani oman tyytyväisyyden hakemiseen, kun ei ole pakko takertua siihen, että nykymaailma on onneton, turhanpäiväisyyden kyllästämä paikka josta ei ole pakoreittiä ja jonne on pakko alistua. Sitä apatiaa vastaan voi vaikka taistella juuri noin.

Harvassa ovat nuo tarpeelliset työt. Koko elämämme perustuu turhuuden bisnekseen.

Varsin moni meistä nykyään on valjastettu suoraan tai välillisesti viihteen parissa työskenteleviksi (mm. allekirjoittanut). Viihteellä ei tietysti perusselviytymisen edellytysten kannalta ole järin suurta merkitystä, mutta ihminen on kuitenkin saavuttanut sen pisteen, että se ei pyöri enemmissä määrin siinä "hae elanto -> turvaa perhe" rakenteessa. Kulttuuri, aistinautinnot ja laajamittainen kokemusten kirjo on ollut todellisuutta jo pitkään ja laajenee. Sen parissa voi tietysti aina tehdä omat valinnat ja suotavaakin, mutta ihminen on luonut suuria merkityksiä sellaisillekin asioille joita ei elämiseen tarvittaisi. Se ei ole yhtään väärin, jollei se valtaa kokonaan ihmistä, siten, että elämällä ilman yltäkylläistä viihdettä ei ole tarkoitusta.

Musiikki, kirjallisuus ja runous, kuvataide, näytelmät... eihän niistä mikään ole oikeastaan kovinkaan olennaisia, silti meistä kaikki niistä enemmän tai vähemmän nauttii. Viihde on sitten tavallaan noiden yhdistelmä tai jatkumo, koska taide nyt yleensä erotetaan viihteestä tarpeellisempana muotona.

Toki voi olla niitä, jotka ei piittaa oikeastaan mistään noista, mutta heillä on sitten joku oma kohteensa, joka ei oikeastaan ole tarpeellinen, mutta tuo puhtaan selviytymisen ulkopuolella jonkin asian elämään, minkä parissa voi unohtaa huolet ja toteuttaa itseään ihmisenä.

Tavallaan tämä Jatkoaikakin on täysin tarpeeton, ei kukaan kuole ilman tätä, mutta silti täältä saa tietoa ja uusia ajatuksia ja syitä pohdinnoille. Onko se sittenkään niin tarpeeton? =)

 

[mjr]

Minulle on jäänyt elävästi mieleen kotipitäjäni vapaussota-historiikista yhden nuoren (ilmeisesti kristityn) sotilaan toteamus päiväkirjassaan: "sota on moraalista rappiota". Nuoret ihmiset lahtaamassa toisiaan irvokkailla tavoilla - joskus erittäin harvoin se on välttämätön paha, mutta aina paha. Mutta jos unohdetaan sodat ja nälänhädät moraalisina paratiiseina niin ei tämä nykyinen monessa suhteessa dekadentti yhteiskuntamme tietenkään erityisesti miellytä. Velvollisuus, hyve ja itsekuri ovat vieraita käsitteitä. Mutta en kyllä etsi mitään paluuta menneisyytenkään: velvollisuus, hyve ja itsekuri olivat myös vieraita käsitteitä historiassa - ne ovat aina sitä meille olleet. Tässä näkökulmasta on vaikeata löytää mitään yksinkertaista ratkaisua siihen, miten ohjattaisiin yhteiskuntaa paremmaksi. Ehkäpä lisääntynyt markkinoiden kontrolli ja pahimpien rikkauksien tasaaminen helpottaisi tilannetta ja laittaisi viihdeteollisuuttakin kuriin. Epäilenpä vain ettei mikään suosittu ratkaisu, ainakaan JA:ssa.

 

[Evil]

Ehkäpä lisääntynyt markkinoiden kontrolli ja pahimpien rikkauksien tasaaminen helpottaisi tilannetta ja laittaisi viihdeteollisuuttakin kuriin. Epäilenpä vain ettei mikään suosittu ratkaisu, ainakaan JA:ssa.

Minä kyllä kannatan. Kaikki maamme rajojen sisäpuolella oleva omaisuus yhteen läjään ja jaetaan kaikille tasan. Jäisin aika helvetisti voitolle.

 

[Blue J]

Sanoin olevani pitkälti samaa mieltä, mutta en kuitenkaan toivo sotaa.

Nyt puhuit mielestäni tuossa viestissä fiksusti ja vähän pahoittelen, että kritisoin eilen kirjoituksia, koska et selvästi ole mikään tampio. Jos olisit avannut koko ketjun tuolla viestillä, niin suhtautumiseni olisi ollut hieman erilainen.

 

[Hemingway]

Musiikki, kirjallisuus ja runous, kuvataide, näytelmät... eihän niistä mikään ole oikeastaan kovinkaan olennaisia, silti meistä kaikki niistä enemmän tai vähemmän nauttii.

Minusta on turha kuormittaa luontoa ja kaataa metsiä itseään toistavan kioskikirjallisuuden painamiseksi, ja minusta on turha työntää ulos lukemattomia kännykkämalleja vuosittain, koska niiden arvo käyttäjälle on näennäinen. En pysty näkemään merkitystä sellaisessa bisnesvetoisessa mallissa, jossa luodaan turhia tarpeita ja täytetään turhia tarpeita. Tästä seuraa tyytymättömyyttä, lyhytjänteisyyttä ja korostunutta elämyshakuisuutta.

Sinänsä minulla ei ole mitään kehityksen ja luovuuden suomaa lisäarvoa vastaan, mutta sen ympärille kietoutunut massiivinen turhuudenbisnes vaikuttaa irrationaaliselta.

 

[ms.qvist]

Totta. Jos nyt kuitenkin katsotaan esimerkiksi nuorison sähköisen median parissa viettämää aikaa vuorokaudessa ja nuorison suorittamia väkivaltarikoksia viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta, saattavat kellot soida muutamassakin päässä.

Toisaalta tutkimusten mukaan etenkään netti ei ole niin passivoittava väline kuin monasti luullaan - televisio sitä ehkäpä on jo valikoi tarjonnasta katsottavaksi tosi-tv:t sun muut, mutta tv:n tarjonnasta löytyy paljon sellaista mikä ei ole ihmistä passivoittavaa - riippuu valinnoista ja paljoltikin esimerkeistä mitä netistä, televisosta tai mistä tahansa hakea.

Mitä tulee rikollisuuteen niin ehkäpä muutaman sukupolven aikajanalla tarkasteltuna nykyään väkivaltarikosten määrä on kasvamassa mutta mitä pidemmälle ulotamme tarkastelun niin voimme huomata kuinka epäoikeudenmukaisempi ja jopa väkivaltaisempi yhteiskuntamme (ja monet muut yhteiskunnat) on ollut. Tuolloin epäoikeudenmukaisuus, epätasa-arvo ja monet monet muut seikat takasivat sen, että laki ei ollut kaikille sama ja siinä missä toinen tuomittiin "jalkapuuhun" pääsi toinen vapaalle jalalle sukunsa ja taustansa tähden. Nykyään tilanne on paljon paljon parempi vaikka väkivaltarikollisuus(kin) rehottaa. Laki on kaikille loppujen lopuksi sama - keskiarvoisesti ottaen.

En edelleenkään lähtisi kaipauksella ihannoimaan niitä menneiden sukupolvien aikoja vaikka tässä nykyisessäkin omat (osin suuret) puutteet ovat.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Sinänsä minulla ei ole mitään kehityksen ja luovuuden suomaa lisäarvoa vastaan, mutta sen ympärille kietoutunut massiivinen turhuudenbisnes vaikuttaa irrationaaliselta.

Kyllä, mutta se romahtaa aikanaan. Oikeasti tärkeä aines jää elämään, kulttuurillisestikin. Niin se on tehnyt ennenkin, tietysti nykyaika on siinä mielessä vähän omanlaisensa tapaus, että kaikenlaisen "taiteen" tuottaminen on helpompaa kuin ennen ja sen saa julkaistua myös helpommin. Siinä myös samalla sen haavoittuvaisuus, se kun on monessakin tapauksessa sähköistä, eikä nuo nykyaikaiset paperiniteetkään niin kauhean kestävää laatua ole.

Olen pitänyt itse ns. "atlantisilmiötä" todellisena jo pitkän aikaa ja uskon siihen edelleen. Eli iso siivu tietyn aikakauden kulttuurista katoaa lähes jäljettömiin, jättäen vain pieniä viitteitä. Syy, että sen kauden teokset eivät ole riittävän kestäviä säilyäkseen mullistuksessa tai ne perustuu menetelmille, joita jälkeenpäin ei pystytä enää käyttämään kun ei ole tarpeellisia apuvälineitä. 1900- ja 2000-luvun historian sisältävä DVD-levy olisi ihan yhtä tyhjän kanssa 2200-luvulla elävälle metsästäjälle, koska hänellä ei ole DVD-soitinta, saati sitten sähköä kivimajassaan. Voisihan laajamittainen taantuminen (tai "taantuminen" riippuen keneltä kysytään) olla yksi vaihtoehdoista. Itse uskon, että tietyllä tapaa perinteiset menetelmät monilla aloilla voi nousta arvoon arvaamattomaan ja samalla kulutus ja ylimääräinen tuottaminen kaiken suhteen vähenee. Tuo on tietysti positiivinen näkökanta ja tarkoittaa, että kehittynyt länsimainen kulttuuri säilyttää perusteensa jonkin romahduksen läpi, eikä hajoa täysin kappaleiksi.

 

[ms.qvist]

Eikös rikoslaista löydy joku "ruumiin häpäisy" tai vastaava?

Muistaakseni "ruumiin häpäisystäkin" mainitaan jotain. Rikoslaista löytyy kyllä kohta jossa määritellään rangaistus hautarauhan rikkomiselle (Rikoslaki luku 17, 12§) - seuraamus sakkoa tai vankeutta eniintään yksi vuosi.

Suomessa tosiaankin tapahtui 90-luvulla murha johon liittyi ilmeisesti kannibalismia (Jarno Elg) - kyseiseen murhaan liittyi muitakin rituaalipiirteitä.

vlad.

 

[ms.qvist]

Ted: Luopuminen on todellakin hyvästä. Ennemmin tai myöhemmin jokainen joutuu luopumaan jostain todella tärkeästä, useimmat moneen kertaan. Siihen tunteeseen kannattaa totutella! Loppujen lopuksi tarpeemme ovat kohtuulliset. Halumme vaihtelevat kohtuullisesta äärettömään.

Itse en pidä välttämättä huonona sitä, että joku tavoittelee jotain "ääretöntä" - kunhan on valmis tekemään töitä tämän asian ja tavoitteen saavuttamisen eteen. Tässä kohdin on sitten todettava se karu asia, että kovinkaan moni ei tätä ole valmis tekemään.

Äärettömyyden tavoitteleminen on hyvästä mutta tärkeää on sitten se kuinka siihen koetetaan pyrkiä - tekemällä töitä ja etenemällä täten määrätietoisesti kohden päämäärää vai valitsemalla jonkin toisen reitin - (no, voihan sekin kertoa nerokkuudesta jos onnistuu pääsemään tavoitteeseensa ilman sen suurempaa rehkimistä mutta usein tällaisen reitin valikoiminen tarkoittaa sitä, että joku muu tekee jossain vaiheessa niitä töitä).

vlad.

 

[Gentleman]

Tämä lauseen klassisuus havannoituu esimerkiksi google-haulla .

Kuusi ensimmäistä osumaa kertovat että "voi kun ei ikinä tulisi sotaa" ja seitsemäntenä hittinä on tämä kaksi päivää vanha ketju. Myöskään tulosten kakkossivulla ei tullut tätä lauserakennelmaa vastaan. Kolmossivua en enää jaksanut kahlata.

Melkoinen klassikko.

Surullinen osoitus siitä miten jotkut määrittelevät klassikon on se, että aletaan laskemaan google osumia. Todella surullista. Katsoithan myös wikipediasta?

Ehkä itsekin hieman toki liioittelin kyseisen lausahduksen klassisuutta, siinä tietenkin vaikuttaa se miten usein omissa keskusteluissa vuosien varrella on sotaa käytetty esimerkkinä.

Pääasia kuitenkin, että löysit kirjoituksen pointin.

 

[ms.qvist]

Sinänsä minulla ei ole mitään kehityksen ja luovuuden suomaa lisäarvoa vastaan, mutta sen ympärille kietoutunut massiivinen turhuudenbisnes vaikuttaa irrationaaliselta.

Toisaalta kuinka erotella tästä "positiivisesta" luovuudesta, kehityksestä ja kenties taiteestakin se "negatiivinen"? Kuinka rajoittaa sen tuotantoa? Mahdoton tehtävä vaikka itsekin suuresti toivon, että aikaa ja halua käytettäisi vaikkapa sellaisten ohjelmien, kirjojen tms. tekemiseen joissa olisi aidosti sisältöä sen sijaan, että ovat toistensa klooneja ja sisältönä aivotonta tosi-tv-höttöä.

Mahdoton toive, mutta ehkäpä ihmisten silmät jokin päivä avautuvat ja he näkevät kuinka idioottimaista salkkareiden ympärille kietoutunut elämä on. Toisaalta onko se lätkän seuraaminen loppujen lopuksi sen fiksumpaa puuhaa?

vlad.

 

[Gentleman]

Tunnustan etten edelleenkään osaa pitää tätä asiaa muuna kuin kehityksenä. Ymmärtääkseni edelleen vallitsee tiukka yhteiskunnallinen kilpailu (eikä tapahdu siinä määrin kuten aiempina aikoina - kun siis joutui ponnistelemaan enemmän - että yksinkertaisesti peri vanhempiensa aseman koska muuhun ei ollut mahdollisuutta). Koululaitos on avoin, yliopisto-opinnot on mahdollista kustantaa myös huonosti toimeentulevien perheiden lapset, yhteiskunnassa on suuriakin varallisuuseroja, jotkut menestyvät, jotkut eivät. En osaa nähdä kauheana ongelmana sitä, ettei kaduilla ole suuria joukkoja nälkäänkuolevia tai asunnottomia. Jonkinlainen primitiivi-darwinilainen ajattelu on takana siinä, että haluttaisiin karumpia olosuhteita - menneisyydessä nämä karut olosuhteet kuitenkin yhdistyivät valtavaan inhimillisen potentiaalin hukkaamiseen, enkä usko että tilanne välttämättä olisi sen kummempi, jos jostain syystä päättäisimme taas että ihmisten tulee pelätä leipänsä ja asuntonsa suhteen. Se että ihmiset käyttävät huonosti vapauttaan ei johdu vapaudesta vaan ihmisistä - tämä on universaali tilanne ja on toistunut kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina. Erotus nykypäivään on vain se, että nyt ei vain yksi sadasta ole vapaa valitsemaan väärin vaan paljon suurempi osa pystyy tekemään huonoja ja irrationaalisia valintoja.

Olen kanssasi siinä samoilla linjoilla, että kehitystähän tämä on. Enkä suinkaan kaipaile ajassa takaisin.

Primitiivistähän tämä ajattelu todella on siinä, että toivotaan ratkaisuksi kovia aikoja. Ilmeinen lähtökohta moiselle on se, että tuntuu että lauma on kasvanut ylisuureksi ja toivotaan että jokin voima karsisi heikoimmasta päästä väkilukua. Yleensä tällaista ajatteleva tietenkin on siinä ryhmässä, jonka kuvittelee jäävän jäljelle.

Inhimillisempänä motiivina on sitten taas se ajatus, että ponnistelut jotenkin kehittäisivät lajia ja arvellaan liian helppojen aikojen heikentävän ainesta ja valinnan vapauden johtavan lajille haitallisiin valintoihin.

Se miten yhtä aikaa saataisiin säilytettyä laaja valinnan vapaus ja "vastuulliset" valinnat? En minä ainakaan tiedä, sen olen huomannut että "joutilaisuus on edelleen pahaksi". Sergei voinee kertoa meille kuinka klassinen tuo lausahdus on?

 

[Gentleman]

Hyvä pointti. Usein se menee kyllä noin, mutta tämä on juuri niitä asioita, joista tulisi jossain määrin päästää irti - tiedostaa enemmän. Ihminen usein ahnehtii (myönnän, myös minä) asioita joita ei oikeastaan todella tarvitse ja vähempikin voisi riittää. Sitten kun saa sen, mitä tavoittelee, huomaa, ettei olekaan oikeastaan sen tyytyväisempi. Asia saa jäädä ja ryhtyy tavoittelemaan jotain suurempaa. Onhan tuo toki ihan luonnollista, mutta hetkeksi pysähdyttyään ja miettimällä asiaa voi tajuta sen mielettömyyden ja kierteen minkä se aiheuttaa. Se on jonkinlainen vimma, jolla ei ole erityistä tarkoitusta. Ehkä se on ylikorostunutta turvallisuuden takaamista aikana jolloin turvallisuus on yleisellä tasolla turvattu. Se ihmisen vimma kohdistuu sekundäärisiin asioihin.

Tuskin kukaan ihminen on ahneudesta ja materian halusta täysin vapaa, ja juuri se tavoitteen tavoittelu on paras osa matkalla haaveesta tavoitteeseen.

Juuri siksi ihminen kaipaa ponnisteluja, ja jotain ponnistelun arvoista. Asia joka on täälläkin jo pariin kertaa tullut esiin. Lisää ponnisteluja.

Minä olen henkisesti laiskistunut viime vuosina, se on sääli. Yhteiskunnalle ei mikään menetys, mutta henkilökohtaisesti minulle surkuteltavaa.

Asioista voi luopua ja joskus se on ihan kannattavaakin. On sitä itsekin tullut vatvottua ja joskus pidettyä kiinni jostain materiastakin kynsin hampain. Siitä luovuttua tai sen menetettyä ennen pitkää kuitenkin huomaa, että elämä silti jatkuu ja löytyy jotain uutta kiehtovaa. Ei oikeastaan enää kaipaa ollenkaan.

Asiat on voitettavissa ja oman mielihalun kanssa kannattaa käydä kilpaa. Se on oikeastaan aika suurta hupia. =)

Pettymysten ja luopumisten jalostava vaikutus on kyllä tutuksi tullut. Kunpa se vaan olisi useammin vapaa-ehtoista ja itsestä lähtöisin.

 

[dana77]

Esimerkiksi luonnonsuojelu ja se ajatus, ettei muu maailma ehkä olekaan tarkoitettu ihmisen alistamiseen ja maksimaaliseen hyödynottoon, on yleistynyt vasta "näinä päivinä" historiallisessa aikajanassa.

Ehkäpä länsimaissa, miten lienee idän valtauskontojen piirissä asian laita?

En tiedä meninkö tässä nyt pahasti taas miinaan, mutta omat kokemukseni on että Bangkokin (buddhalainen), Kuala Lumpurin (Islamilaisuus), Pekingin (Taolaisuus) tai Tokion (Shintolaisuus, Kungfutselaisuus) ilmanlaatu ei esimerkiksi ihan tällaiseen länsimaiseen luonnonriistämis-kulttuurin tottuneelle mitään ihan silmiä avaavampia kokemuksia ole niiden ylivertaisuuden suhteen. Myöskään avoin eläinten kiduttaminen (esim häkkikarhut) tai katukeittiöiden "onnellisenkanan-munalat" ei minun ahtaassa mielessäni ole täysin synonymejä luonnon kanssa harmoniassa elämisen kanssa ole.

 

[dana77]

Firmat tavoittelevat vain voittoja, työntekijöiden hyvinvoinnilla ei ole merkitystä. Yhteiskunnan päätöksen teossa heikompi osaiset työnnetään syrjään, hoidetaan oireita ei syitä.

Firmojen tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen. Kuka helvetti perustaa firman jotta sen työntekijöillä olisi kivaa? Jos jonkun paikan tarkoituksena on huolehtia työntekijöiden hyvinvoinnista, niin sitten rahan siirtymisen suunnankin pitäisi olla päinvastainen nykyiseen malliin verrattuna. Tämä jos joku on sitä päivähoitoajattelua ja todellista itsekkyyttä jossa koitetaan päättää toisten asioista ja rahoista heidän itsensä puolesta.

 

[ms.qvist]

Firmojen tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen. Kuka helvetti perustaa firman jotta sen työntekijöillä olisi kivaa?

Usko vaan, että yritys voi tuottaa voittoa mutta samalla se voi pitää huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista - tämä vain vaatii hitusen enemmän vaivannäköä (ei välttämättä kovinkaan paljon enempää taloudellisia panoksia), joten siksi tällaiselle tielle ei viitsitä lähteä.

Moni firma tuottaisi jopa voittoa enemmän jos yritys pitäisi huolta työntekijäistään. Hyvin "huollettu" työntekijäkunta tarkoittaa usein motivoituneempia työntekijöitä, mistä seuraa usein se, että on vähemmän sairauspoissaoloja etc. - mistä taasen seuraa, kuten varmaan ymmärrätkin, yritykselle voittoa ja parempi yrityskuva. Positiivinen mieliala työntekijöissä luo positiivisuutta ja parantaa yrityskuvaa - ja ainakin minä kannan rahani mielummin sellaiseen firmaan joka pyrkii edes jollain tasolla huolehtimaan työntekijöidensä hyvinvoinnista.

Kaikilla aloilla tämä ei toki ole mahdollista koska on yrityksiä joilla ei ole kilpailijoita (kuten Itella/Posti), joten tuolloin rahat on syydettävä valitettavasti sellaisen firman taskuihin jossa ei välttämättä pidetä parhainta mahdollista huolta työntekijästä.

vlad.

 

[magnum37]

TosiFani olisi tämän ketjun avaamisellaan laukaissut kolmannen maailmansodan, jos olisi diktaattori =) Tämä keskustelu on näköjään purkanut paljon paineita ja ajatuksia. Ajankohtainen aihe siis. Haluaisin omaan kannanottooni lisätä, etten ihan tuomionpäivän profeetalta kuulosta, että en myöskään näe näistä moderneista ikävistä suuntauksista huolimatta, asioiden olleen ennen paremmin. Mitä on sanottava ajoista, jolloin ihminen oli 40-vuotiaana täysin loppu, mikäli oli yleensä sattunut kulkutaudeilta niin pitkään säästymään. Tai ajoista jolloin väärän sanan lausuminen väärässä paikassa johti pään menettämiseen – ei kovin sivistynyttä, hyvistä ajoista puhumattakaan.

Ihmisen tarkoitus on olla itsenäinen, eikä yksilökeskeisessä kulttuurissa itsessään ole mitään pahaa, ei myöskään materiaalisessa hyvinvoinnissa tms. On hienoa että ihminen voi toteuttaa itseään olematta riippuvainen jostakin kollektiivisesta ryhmästä. MUTTA kun tuo yksilöllisyys alkaa toteutua ajatuksella, että itse on oikeassa ja muut väärässä, ollaan aika vaarallisella tiellä ihmissivilisaation säilymisen kannalta. Itse huomauttaisin myös siitä, että erityisesti hyvinvoinnin aikakaudella tahtoo sellaiset pikkusieluiset kusipäät aina tulla näkyviin…kun ei tosiaan tarvitse sotia eikä nähdä liikaa vaivaa omien olojensa vakauttamiseksi. Sellaisia ihmisiä on yllättävän paljon kaikkien hienojen, empaattisten ja sivistyneiden kanssaihmisten keskellä.

Nämä ajan kiertokulut tapoineen ovat nekin kulloinkin mitä ovat. 50-luvulla vielä immenkalvon säilyttäminen alttarille oli monille tytöille itsestäänselvyys. Viimeiset 10 vuotta on vastaavasti on eletty aikaa kun on coolia kertoa kaikille tutuille ja tuntemattomille silmät kirkkaina ja häpeilemättä kaikki fantasiat ja lempiasennot ynnä muut, varsinkin jos on naimaton. Ehkäpä ajan vierähtäessä tähänkin taas kyllästytään ja palataan aikaan, jolloin ”kisataan” koskemattomuudesta tai ainakin pidetään seksuaalisuutta taas enemmänkin salaisena asiana, mistä ei sentään julkisuudessa tarvitse puhua.

Nyt massoja ja nuorisoa kiehtoo vahvasti viihteellinen julkisuus. Kun vielä 60-luvulla nuoriso villisti palvoi yhtä ja samaa joidenkin setien luomaa populaari-idolia, eletään nyt aikaa kun nuoriso haluaa itse päättää keitä digataan ja keistä tulee idoleilta. Nuorilta sitten kerätään rahat pois kun nämä heidän valitsemansa idolit äänestetään kaikenlaisten euroviisujen ym. tosi-tv kilpailujen ylivoimaisiksi voittajiksi. Itse en kyllä ymmärrä mitä iloa on maksaa euron jokaisesta tekstiviestistä, jolla voi ”vaikuttaa asioihin”, mutta nuorison mielestä se on mahtavaa – niin kai sitten. Aikansa kutakin.

 

[dana77]

Moni firma tuottaisi jopa voittoa enemmän jos yritys pitäisi huolta työntekijäistään.

Kerro nyt ihmeessä että mitkä firmat tai minkä alojen firmat tekisivät enemmän voittoa, jos yritys pitäisi parempaa huolta työntekijöistään? Jos homma on näin, niin minä voin kyllä perustaa alalle firman ja alkaa noita suurempia voittoja nostamaan.

Monissa paikoissa työntekijöistä pidetään hyvää huolta, mutta ei silti firmojen tehtävä ole. Se on vain normaalia kilpailua työntekijöistä. Se on vielä sikäli fiksua firman kannalta, että se on usein hyvinkin edullista firman kannalta. Esimiestehtävissä toimiessani olen tosin oppinut, että jos vaihtoehtona on palkan korotus tai joku kiva etu, niin 90% työntekijöistä valitsee sen palkankorotuksen tuon "huolenpitämisen sijasta". Ihmiset ovat näes ahneita.

Postilla/Itellalla on kilpailijoita, esim kuriirifirmat kuten UPS. Yksi kaveri oli siellä duunissa siihen aikaan kuin sai burnoutin.

 

[TosiFani]

Firmojen tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen. Kuka helvetti perustaa firman jotta sen työntekijöillä olisi kivaa? Jos jonkun paikan tarkoituksena on huolehtia työntekijöiden hyvinvoinnista, niin sitten rahan siirtymisen suunnankin pitäisi olla päinvastainen nykyiseen malliin verrattuna. Tämä jos joku on sitä päivähoitoajattelua ja todellista itsekkyyttä jossa koitetaan päättää toisten asioista ja rahoista heidän itsensä puolesta.

Tässä ilmenee erittäin hyvin ajattelumalli, johon olen pettynyt. Itse olen onneksi töissä sellaisessa yrityksessä, jossa pidetään huolta työntekijöistä. Yritys on alallaan yksi Suomen parhaista ja tuottaa omistajilleen silti hyvin.

Kysymys on kohtuudesta. Nykyään yritys saneerataan, jos se tuottaa alle 15%:n tuoton sijoitetulle pääomalle. Eli voittollinen yritys lopetetaan Suomessa, koska esim. Kiinassa saa paremman tuloksen. Miksi?? Miksi ei voi tyytyä vähän vähempään ja samalla huolehtia yhteiskunta vastuusta ja omista työntekijöistään.

 

[dana77]

Ei tässä ajattelumallissa ole mitään vikaa, siinä vain ei sotketa asioita ja vastuita keskenään. Firman tehtävä on tuottaa voittoa eli korkoa sijoitetulle pääomalle. Tuosta tuloksesta se sitten maksaa veroja valtiolle, jotta valtio pystyy tekemään oman tehtävänsä eli huolehtimaan sosiaaliturvasta. Yksinkertaista ja helppoa.

Se että firma ja sen omistajat haluavat mahdollisimman hyvän tuoton pääomalleen ja on juuri täsmälleen yhtä oikein ja oikeutettua kuin sekin että mummot käyvät ostamassa kahvinsa sieltä mistä ne halvimmalla saa tai että asuntosäästäjät ottavat asuntolainansa sieltä mistä marginaalit ovat pienimmät.

Ja se nyt varsinkin on eettisesti ihan helvetin oikein, että joku kiinalainen jonka elintaso on viisi prosenttia suomalaisen vastaavasta saa sen työn. Miten tämä asia aina unohtuukin kun tuo 20-kertaisesti ansaitseva ahne suomalainen vain ajattelee itseään.

 

[mjr]

Ei tässä ajattelumallissa ole mitään vikaa, siinä vain ei sotketa asioita ja vastuita keskenään. Firman tehtävä on tuottaa voittoa eli korkoa sijoitetulle pääomalle. Tuosta tuloksesta se sitten maksaa veroja valtiolle, jotta valtio pystyy tekemään oman tehtävänsä eli huolehtimaan sosiaaliturvasta. Yksinkertaista ja helppoa.

Itse asiassa en näkisi, että firman tehtävänä on tuottaa mitään verotuloja mihinkään erityiseen tarkoitukseen tai ylipäänsä. Pystyäkseen toimimaan jonkin yhteiskunnan puitteissa sen on yleensä alistuttava verotukseen, mutta toisaalta lain ja järjestyksen olemassaolosta yleensä kannattaakin maksaa. Samoin on täysin loogista nähdä yrityksen näkökulmasta työntekijät puhtaasti taloudellisina objekteina - joskin tämä sitten nostaa tietyn pysyvän konfliktin kristillis-liberaalin moraalisen traditiomme kanssa, joka taas vaatii sitä, että ihmisillä on tietty itseisarvo riippumatta siitä, miten stahanovilaisia tai hyviä tai huonoja sijoituksia he yrityksille sattuvat olemaan. Eikös Wahlroos muuten sangen radikaalisti muotoillut jotenkin siihen suuntaan, että yrityksen ainoa moraalinen velvollisuus on maksimoida voitto omistajille. Ainakin median välityksellä sai sellaisen käsityksen, ettei olisi ollut mitään rajoitteita tässä nerokkaassa lausumassa eli ilmeisesti se pätee myös IG Farbeniin ja Kruppiin vuosina 1933-45?

 

[ms.qvist]

Kerro nyt ihmeessä että mitkä firmat tai minkä alojen firmat tekisivät enemmän voittoa, jos yritys pitäisi parempaa huolta työntekijöistään? Jos homma on näin, niin minä voin kyllä perustaa alalle firman ja alkaa noita suurempia voittoja nostamaan.

Käännetään asia toisin päin, ennemminkin voisin kertoa useammankin esimerkin firmasta missä työtekijöiden työoloihin ja viihtyvyyteen ei juuri panosteta tippaakaan ja se sitten näkyy olennaisella tapaa poissaoloissa, työmotivaation rappeutumisena tms. seikkoina - Itella/Posti on eräs tällainen esimerkki jossa huomattavassa osassa yksiköistä ilmapiiri on huono tai jopa erittäin huono.

Sama pätee vaikkapa Telia Soneraan, kvartaalitalous on ajanut monta monituista työntekijää sairasvuoteelle yksinkertaisesti siksi koska jokainen kvartaali vaaditaan enemmän ja enemmän. Ei riitä, että voittoa tulisi n % vaan siihen päälle vaaditaan vielä pari ylimääräistä prosenttia lisää - ja ne revitään sitten työntekijöisen selkänahasta.

Jos yhden positiivisen esimerkin nostan esille niin ainakin Etelä-Karjalan EeKoo on palkittu hyvänä työyhteisönä ja työnantajana mikä pitää huolta työntekijöistään. Tiedä sitten kuinka suuri osa työntekijöistä on samaa mieltä mutta palkinto kaikesta huolimatta napsahti kaappiin. Tässä tapauksessa EeKoo tekee vuosittain parempaa ja parempaa tulosta mutta silti työntekijöidenkin viihtyvyyteen (ilmeisesti) panostetaan.

Postilla/Itellalla on kilpailijoita, esim kuriirifirmat kuten UPS. Yksi kaveri oli siellä duunissa siihen aikaan kuin sai burnoutin.

Hmmm... tiedän nämä upsit sun muut mutta eivät ne todellisia kilpailijoita ole - niiden markkinaosuus muusta kuin kuriiripostista on olematon, vai voitko väittää, että mainitsemasi UPS kuljettaa vuodessa satoja tuhansia paketteja? Ja, pk-seudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolella kyseiset kuriirifirmat ovat vieläkin pienemmässä asemassa, Posti/Itella hallinnoi markkinoita aika suvereenilla tavalla.

vlad.