Näin saadaan vääristä premisseistä oikea tuomio. Taustalla kaiken järjen ja ymmärryksen ylittävä suhde tappaviin aseisiin, eli aselait, oikeus kantaa aseita julkisella paikalla tietyissä tilanteessa. Ja kun oikeudenkäynti oli taitavan puolustuksen kautta keskittynyt pohtimaan tapahtumia Rittenhousen näkökulmasta, on tosiaan vaikea saada kaveria tuomituksi.
Mutta laki on niinkuin se luetaan ja oikeus on toisinaan täysin sokea sille, mitä on itseasiassa tapahtunut. Valamiehistö heijastaa kansan oikeustajua, jolloin on turha nurista tuomiosta, jos oikeuden täytyy vastata "kansan oikeustajua". Kansan oikeustaju on taas hyvin puolueellinen. Voimme tentatiivisesti ajatella mahdotonta, eli mitä jos musta mies olisi tehnyt samoin jossakin white power- mielenosoituksessa. Yht´äkkiä oikeus itsepuolustukseen olisikin vaihtunut "oikeuteen osoittaa mieltä".
Jos nyt valamiehistössä olisi ollut yksi tai useampia vähemmistöjen edustajaa, tuomiota ei olisi saatu aikaan. Mutta valkoisista koostuva jury olisi ollut Wisconsinissä täysin mahdollinen. Ja silloin ei olisi jätetty mitään kiveä kääntämättä mustan tuomioon saattamiselle. Ammattituomareista koostuva järjestelmä osoittaa tällaisissa tapauksissa voimansa, koska pohdinta keskittyy vähän laajemmalle alueelle, tuomarien näkökenttää ei ole niin helppoa kaventaa kuin maallikkojen tapauksessa.
Tähän lisään mielipuolisuuden yhden perusteen: jos sinulla on ase, voit myös käyttää sitä. Vrt. yleinen perustelu aseiden puolesta: aseet eivät tapa, vaan ihmiset. Jos minulla on auto, minulla on oikeus ajaa sitä jne. Jokainen voi keksiä lisää esimerkkejä tästä merkillisestä potentiaalisuudesta, joka nyt näyttää liittyvän aseisiin myös. Aseiden tuominen julkiselle paikalle siis implikoi, että voin käyttää asetta määrätyssä tilanteessa. Mihin tästä hävisi se ihminen? Toisin sanoen, oli ihmisen valinta tappaa mielenosoittaja, jolloin oikeus aseenkantoon ei riitä perusteeksi surmaan. Mutta kun aseen tuominen jo itsessään näyttää oikeuttavan käytön "määrätyissä tilanteissa", perverssi logiikka paljastuu. Matka on tosiaan hyvin pieni siitä, että kannat asetta sormi liipamisella siihen. että käytät sitä.
Ihmisestä tulee aseensa jatke. Ihminen näyttää osoittavan aseen tahdon, joka on "järjestyksen ylläpitäminen". Entäpä jos mainitulla tyypillä olisi ollut pölyhuisku mukanaan? Olisiko siitäkin seurannut käytön oikeus? Ja mihin se puolestaan olisi johtanut, puhtaampiin mielenosoittajiin? Miksei järjestystä olisi voitu ylläpitää muulla tavoin? Olisiko pelkuriraukan kantti kestänyt vetää dunkkuun mielenosoittajia?
Koska oikeudenkäynti noudattaa määrättyjä premissejä, joiden puitteissa tapaus käydään lävitse, silloin pitäisi pyrkiä esittämään uusi näkökulma näihin premisseihin tai saamaan aikaan se, että peräti jokin premissi voitaisiin vaihtaa. Poliitikkojen puheet ovat taas sitä totuttua apulantaa, mitä aina tällaisissa tapauksissa nähdään. Järkytytään tuomiosta kun itse asiassa pitäisi järkyttyä yhteiskunnasta, joka sallii mielipuolisen oikeuden aseiden kantamiseen. (Tällä mielipuolisuudella on puolestaan oma logiikkansa, jota en kiistä, koska se perustuu historiallisiin oletuksiin, mutta suhdetta historiaan voisi myös tulkita uudelleen).
Suomessa olisi näillä ajatuksilla, jotka olivat itse asiassa kansalaissodan jälkeen täysin mahdollisia, olisi tullut aika rumaa jälkeä Vappumarsseilla joskus 50 vuotta sitten. Ehkä nyt joku autoilija saattaisi suutuspäissään käyttäytyä samoin kun joku idiootti tukkii keskeisen ajoväylän. Keskeistä kuitenkin on, että oikeus väkivaltaan määritellään Suomessa poliisin sisäisissä ja armeijan ulkoisissa väkivaltakonflikteissa. Itsepuolustuksen oikeus määritetään meillä liian pieneksi, mutta ratkaisu on silti parempi kuin ajatus armeijaan kuuluvan aseen käytöstä itsepuolustukseen julkisssa tapahtumissa.
Itse olisin lähtenyt toisesta perusoikeudesta "oikeuteen osoittaa mieltä" ja rakentanut siitä strategiaa tuon oikeistomilitantin saattamiseksi loppuiäkseen vankilaan. Persilleen olisi voinut sekin yritys mennä, mutta nyt asteltiin aivan liikaa puolustuksen jalanjäjissä. Oikeudenkäynnissä kun noudatetaan sitä perinteistä logiikkaa: jos A on todistettu ja B on todistettu, niin näistä kahdesta seuraa väistämättä C, mikäli noudatetaan sääntöä, jonka mukaan näistä on pakko seurata C. Silloin koko oikeudenkäynti on vain kulissi ja päätös seuraa loogisella välttämättömyydellä, mitä politikot tahallisesti kieltäytyvät ymmärtämästä.
Mutta laki on niinkuin se luetaan ja oikeus on toisinaan täysin sokea sille, mitä on itseasiassa tapahtunut. Valamiehistö heijastaa kansan oikeustajua, jolloin on turha nurista tuomiosta, jos oikeuden täytyy vastata "kansan oikeustajua". Kansan oikeustaju on taas hyvin puolueellinen. Voimme tentatiivisesti ajatella mahdotonta, eli mitä jos musta mies olisi tehnyt samoin jossakin white power- mielenosoituksessa. Yht´äkkiä oikeus itsepuolustukseen olisikin vaihtunut "oikeuteen osoittaa mieltä".
Jos nyt valamiehistössä olisi ollut yksi tai useampia vähemmistöjen edustajaa, tuomiota ei olisi saatu aikaan. Mutta valkoisista koostuva jury olisi ollut Wisconsinissä täysin mahdollinen. Ja silloin ei olisi jätetty mitään kiveä kääntämättä mustan tuomioon saattamiselle. Ammattituomareista koostuva järjestelmä osoittaa tällaisissa tapauksissa voimansa, koska pohdinta keskittyy vähän laajemmalle alueelle, tuomarien näkökenttää ei ole niin helppoa kaventaa kuin maallikkojen tapauksessa.
Tähän lisään mielipuolisuuden yhden perusteen: jos sinulla on ase, voit myös käyttää sitä. Vrt. yleinen perustelu aseiden puolesta: aseet eivät tapa, vaan ihmiset. Jos minulla on auto, minulla on oikeus ajaa sitä jne. Jokainen voi keksiä lisää esimerkkejä tästä merkillisestä potentiaalisuudesta, joka nyt näyttää liittyvän aseisiin myös. Aseiden tuominen julkiselle paikalle siis implikoi, että voin käyttää asetta määrätyssä tilanteessa. Mihin tästä hävisi se ihminen? Toisin sanoen, oli ihmisen valinta tappaa mielenosoittaja, jolloin oikeus aseenkantoon ei riitä perusteeksi surmaan. Mutta kun aseen tuominen jo itsessään näyttää oikeuttavan käytön "määrätyissä tilanteissa", perverssi logiikka paljastuu. Matka on tosiaan hyvin pieni siitä, että kannat asetta sormi liipamisella siihen. että käytät sitä.
Ihmisestä tulee aseensa jatke. Ihminen näyttää osoittavan aseen tahdon, joka on "järjestyksen ylläpitäminen". Entäpä jos mainitulla tyypillä olisi ollut pölyhuisku mukanaan? Olisiko siitäkin seurannut käytön oikeus? Ja mihin se puolestaan olisi johtanut, puhtaampiin mielenosoittajiin? Miksei järjestystä olisi voitu ylläpitää muulla tavoin? Olisiko pelkuriraukan kantti kestänyt vetää dunkkuun mielenosoittajia?
Koska oikeudenkäynti noudattaa määrättyjä premissejä, joiden puitteissa tapaus käydään lävitse, silloin pitäisi pyrkiä esittämään uusi näkökulma näihin premisseihin tai saamaan aikaan se, että peräti jokin premissi voitaisiin vaihtaa. Poliitikkojen puheet ovat taas sitä totuttua apulantaa, mitä aina tällaisissa tapauksissa nähdään. Järkytytään tuomiosta kun itse asiassa pitäisi järkyttyä yhteiskunnasta, joka sallii mielipuolisen oikeuden aseiden kantamiseen. (Tällä mielipuolisuudella on puolestaan oma logiikkansa, jota en kiistä, koska se perustuu historiallisiin oletuksiin, mutta suhdetta historiaan voisi myös tulkita uudelleen).
Suomessa olisi näillä ajatuksilla, jotka olivat itse asiassa kansalaissodan jälkeen täysin mahdollisia, olisi tullut aika rumaa jälkeä Vappumarsseilla joskus 50 vuotta sitten. Ehkä nyt joku autoilija saattaisi suutuspäissään käyttäytyä samoin kun joku idiootti tukkii keskeisen ajoväylän. Keskeistä kuitenkin on, että oikeus väkivaltaan määritellään Suomessa poliisin sisäisissä ja armeijan ulkoisissa väkivaltakonflikteissa. Itsepuolustuksen oikeus määritetään meillä liian pieneksi, mutta ratkaisu on silti parempi kuin ajatus armeijaan kuuluvan aseen käytöstä itsepuolustukseen julkisssa tapahtumissa.
Itse olisin lähtenyt toisesta perusoikeudesta "oikeuteen osoittaa mieltä" ja rakentanut siitä strategiaa tuon oikeistomilitantin saattamiseksi loppuiäkseen vankilaan. Persilleen olisi voinut sekin yritys mennä, mutta nyt asteltiin aivan liikaa puolustuksen jalanjäjissä. Oikeudenkäynnissä kun noudatetaan sitä perinteistä logiikkaa: jos A on todistettu ja B on todistettu, niin näistä kahdesta seuraa väistämättä C, mikäli noudatetaan sääntöä, jonka mukaan näistä on pakko seurata C. Silloin koko oikeudenkäynti on vain kulissi ja päätös seuraa loogisella välttämättömyydellä, mitä politikot tahallisesti kieltäytyvät ymmärtämästä.
Viimeksi muokattu: