Vahva suositus myös minulta dokumentin katsomiseen, ja laitetaan tähän nyt houkuttimeksi suora linkkikin:
Donald Trumpin kannattajat hyökkäsivät vuosi sitten väkivalloin Yhdysvaltojen demokratian ytimeen, kongressitaloon. Vaalitulokseen pettyneiden rynnäkössä menehtyi neljä ihmistä ja 140 poliisia sai vakavia vammoja. Dokumentti seuraa mellakan etenemistä hetkestä toiseen sisältä päin. Eri toimijat...
areena.yle.fi
Olihan tuossa paljon sellaisia kuvia mitä oli jo nähnytkin jonkun uutisjutun yhteydessä, mutta lisäksi näytettiin pitkiä pätkiä sekä mellakoitsijoiden ottamia videoita että poliisien haalarikaremoiden kuvaa. Lisäksi olisi tosiaan haastateltu porukkaa hyvin monipuolisesti ja läpi linjan. Antoi uskoakseni aika hyvän kokonaiskuvan tapahtuneesta.
Tavallaan dokumentti vahvistus kyllä sitä käsitystä, että ei tässä mitään todellista vallankaappausuhkaa tai suurta suunnitelmaa ollut. Porukka rynni kiihkoissaan sisään ja sitten kun olisi ehkä pitänyt tehdäkin jotain, niin alettiin polttelemaan pilveä, istuskeltiin puhemiehen tuolilla, hajotettiin paikkoja, juoksenneltiin eestaas ja räyhättiin.
Enkä tarkoita tuolla yllä olevalla millään lailla vähätellä tapahtunutta, joka oli täysin hyväksymätön ja puolustelematon teko demokratiaa vastaan. Ja olihan siellä osa höyrypäistä varustuksesta ja huudoistaan päätellen suunnitellutkin jopa surmatöitä, jotka ehkä vain hyvä tuuri sattui nyt estämään (esim. eivät viitsineet murjoa riittävästi sitä ovea, jonka takana Pelosin henkilökuntaa piilotteli).
Mutta kun on puhuttu, että USA on sisällissodan partaalla, niin jos nämä Proud Boysit ynnä muut surkimukset nyt on sitä kapinallisarmeijan eliittijoukkoa, niin eivät kyllä tulisi saamaan aikaiseksi edes mitään sodaksi kutsuttavaa. Poliittiset murhat, vainot, tilaisuuksien häiriköinti ja vandalisointi on toki tältä porukalta jatkossakin mahdollista. Sen sijaan joku aseellinen taistelu olisi varmasti käytännössä Waco-luokkaa, eli pieni joukko linnoittautuisi jonnekin ja heitä sitten piiriteltäisiin ja savusteltaisiin.
Dokumentissa haastatellut valtaajat ja heidän puolestapuhujansa vaikuttivat ainakin olevan niin kuutamolla ja tunteen viemiä, että vaikea uskoa että heistä löytyisi järkeä mihinkään suurempaa suunnitelmallisuutta vaativiin tapahtumiin, vaan vaatisi karismaattisen johtajan lisäksi joitakin koutseja luomaan taktiikat. Ja sitten isompaa kähinää varten tarttisi saada puolelle armeija, poliisivoimat tai ainakin kansalliskaartit.
Tässähän tilanne oli kai pahimmillaan 50 poliisia vs. 15.000 mellakoitsijaa (joista toki vain pieni osa rynni sisään - ja poliisejakin tuli myöhemmin lisää). Poliisit eivät olleet varautuneet tapahtuvaan, eikä heillä ollut mitään selvää suunnitelmaa tai toimivaa komentoketjua. Siitä huolimatta varsin vaikuttava suoritus. Kaikki poliitikot saatiin vahingoitta turvaan, isomman ihmisjoukon ryntäys taloon estettyä ja talo lopulta tyhjäksi.
Jenkkipoliisien parjaaminen on yleensä turhankin helppoa. Tässä tapauksessa kuitenkin heille iso respect. Tunnelma oli niin ahdistava ja painostava, että koko ajan odotti, että kohta jonkun konstaapelin pokka pettää ja lyijy alkaa viuhua, mutta hyvin pitivät tunteensa kurissa. Proud Boys -leiristäkin kovin kritiikki poliisia kohtaan taisi tuli siitä, kun jättivät itse sen oman porukkansa invalidikuvaajan rappusten yläpäähän, josta poliisi joutui auttamaan hänet alas ja kyttäsika meni sitten mokoma kutsumaan invaskootteria romuksi.