Historia kun on ollut ja mennyttä, sitä ei voi enää muuttaa. Mutta ei sitä saisi poiskaan pyyhkiä, vaan ymmärtää tapahtumia ja ihmisiä aikansa kontekstissa ja pyrkiä elämään nykypäivänä järkevämmin ja oikeudenmukaisemmin. Siis paremmin.
No siis joo. Mutta toisaalta - jos henkilöstä on tehty patsas, juhlitaan patsaalla henkilöä. Ainakin minun käsityksen mukaan. Tässä on tyyppi, joka on niin tärkeä, että hallinto (kaupunki / kunta / maa) on päättänyt kaikkien yhteiselle maalle pystyttää siitä näköiskuvan. Meidän verovaroilla, vieläpä! "Tämä henkilö on ollut merkittävä ihminen ja siksi juhlistamme häntä patsaalla."
Patsaat juhlivat tyyppiä, muistomerkit ja muut teokset sitten taas ajan henkeä. Ainakin näin mä sen jotenkin olen itselleni selittänyt. Onhan se patsas kirjaimellisesti nostettu jalustalle ja kaikkea.
Toki patsaan (ja minkä tahansa taiteen) vandalisointi on typerää. Sitten pakollinen mutta. Kukaan ei ole neuvostoliittomaisesti poistamassa ihmisiä kokonaan historian lehdiltä edes keskusteluissa. Kyse on enemmän kontekstista, että miten historiaa käsitellään. Belgiassa on taidettu ottaa kuningas Leopoldin patsaita alas. Jännä homma. Tuskin museosta kuitenkaan katoaa viittaukset maan historiaan.
Keskustelun (ei vandalismin) ydin on ollut ymmärtääkseni se, että ovatko nämä ne yhteisömme juhlitut henkilöt sitten ja onko julkinen patsas perusteltu ratkaisu.
IS:n Ulla Applesinilta hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen.
Appelsinin kysymys "Mikä on satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten vastuu teoista, jotka vasta paljon myöhemmin on ymmärretty vääriksi? " on sinällään jännä, mutta kovin Appelsin. Kaikki on joko mustaa tai valkoista ja kärjistykset ovat hiton jyrkkiä. Ullalla on ihan pointteja, mutta aivan liian usein vedetään mutkat suoriksi ja provosoidaan, kärjistetään ja pahoitetaan mieltä överisti. Kohta mennään varmaan koiran kanssa naimisiin.
Olihan se ajan henki, mutta onko se vieläkin? Mikä on nykyään elävien ihmisten vastuu patsaista tekojen tekijälle, jotka on nyt ymmärretty vääriksi?
Mä en nyt muista oliko se Trevor Noah, vai joku muu liberaalihippi, joka vastasi tuohon aina esille tulevaan "When does it stop?"-kysymykseen, että se loppuu kun loppuu. Arvot yhteiskunta muuttuu ja päivittyy. Olisi huomattavan hedelmällisempää keskustella tapaus kerrallaan kuin maalata keksittyjä uhkakuvia, joiden perusteella vastustetaan nykyistä (Tämä lähinnä tuohon Appelsinin kommenttiin, että: " Missä menee raja? ").
"Otetaan vaikkapa Colston. Hän lahjoitti paljon rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta oli kiistatta myös orjakauppias." Jos lahjoittaa paljon hyväntekeväisyyteen, saako sillä muun julkisuuskuvan piilotettua sinne taakse? Samantapaista keskusteluahan on ollut todella paljon tällä hetkellä Yhdysvalloissa Sacklerin suvusta, joka enemmän tai vähemmän on syypää (tai ainakin yksi syypäistä) yhä 'valloissa rehottavaan opioidikriisiin ja on ostanut nimeään lahjoituksilla museoihin ja muihin kulttuurirakennuksiin.
Mutta Appelsinin esimerkki Thomas Jeffersonista on sillai tavallaan jännä, että: " [Jefferson] itse kuitenkin omisti satoja orjia ja hänellä oli sangen vahvoja näkemyksiä valkoisen rodun ylivertaisuudesta ja mustien ja valkoisten pitämisestä erillään."
Voisi mustana tyyppinä hieman harmittaa, että kaveri on painettu kolikkoon ja toisella puolella on plantaasi. Onhan se historiaa, mutta.
Tämä liittymättä mitenkään ja loukkaantumatta kenenkään puolesta. Kunhan tuli mieleen.