Viestin lähetti mjr
Mitenkä sen nyt sanoisi, kysymys on kompleksinen - kymmenen vuoden perspektiivi on aina erilainen kuin nykyhetki. Tai kuudenkymmenen vuoden. Jälkikäteen näemme paremmin. Myöskin yleensä tietystä näkökulmasta: kylmän sodan aikaa varjosti ydintuhon kauhu - Hiroshimaa ja Nagasakia tulkittiin ja tulkitaan maailmanlopun uhan näkökulmasta.
Olen pitkälti samaa mieltä. Juuri tästä syystä - että jälkikäteen näemme paremmin - en voi itse hyväksyä tässä ketjussa esitettyä argumenttia, että atomipommit olisivat olleet välttämättömiä ydinsodan ehkäisemiseksi tulevaisuudessa. Ensinnäkin on mahdotonta uskoa, että Yhdysvaltain sodanjohdon motiivit olisivat 1945 olleet näin kaukonäköiset ja, miten sen nyt sanoisi, jalot koko ihmiskunnan kannalta. Toisaalta atomipommien käyttö ei suinkaan vakuuttanut kaikkia siitä, että ydinsota olisi vältettävä keinolla millä hyvänsä; Yhdysvaltain kenraalikunnassa ja muussa sotilaallisessa johdossa oli pitkään sodan jälkeenkin runsaasti jäseniä, joiden mielestä ydinsota oli vain yksi sodankäyntitapa muiden joukossa ja tulisi ennen pitkää väistämättä eteen, aivan samalla tavalla kuin sodat olivat ennenkin muuttaneet luonnettaan. Eräs merkittävä syy siihen, että Kuuban kriisi 1962 ratkesi rauhanomaisella tavalla, olikin se, että John F. Kennedy sai pidettyä pommeihin ihastuneet ja häntä voimakkaasti sotilaallisen väliintulon puolesta painostaneet kenraalinsa kurissa. Yhtä lailla vastapuolen Nikita Hrustsev vaikutti olevan mahdollisen yhteenoton seurauksista paremmin perillä kuin kenraalikuntansa.