Viestin lähetti finnishninja
Ei kiduttamalla saatu informaatio ole välttämättä väärää sellaista. Se mitä kysytään ratkaisee. En usko että kukaan kiduttaa saadakseen vain nimen ulos, kyllä infoon pitää sisältyä jotain muutakin, joka tukee kidutetun antamaa selvitystä. Jos kidutettu pystyy antamaan nimen, niin silloin hän pystyy myös kertomaan jotain muutakin - ja tekee sen myös, koska on jo kertonut sen kaikkein tärkeimmän.
Käypä tutustumassa kansainvälisten ihmisoikeujärjestöjen (esim. Amnesty) tai YK:n sivuihin, voit törmätä mielenkiintoiseen faktaan kidutuksella saaduista tunnustuksista. Näistä tunnustuksista huomattava osa on täysin paikkansapitämättömiä ja niiden perusteella vuosittain valtaisa joukko täysin syyttömiä joutuu tuomioistuimiin ja pahimmassa tapauksessa kidutettavaksi - seurauksena lisää tuomioita ja perättömiä ilmiantoja.
Epäoikeudenmukaisessa valtiossa (jollaisissa kidutusta pääasiassa harjoitetaan) on ihan sama joutuuko syytetyksi joku syytönkin - on myös ihan sama vaikka tämä syytön tuomitaan vankilaan vrt. entinen Neuvostoliitto tai Natsi-Saksa. Jos demokraattisena itseään pitävä valtio ottaa käyttöönsä kidutuksen laajamittaisena (tai edes vähäisenä) tiedonhankintakeinona on tämän tien päässä totalitaarinen yhteiskunta. Kidutus ja demokratia eivät sovi yhteen.
Mitä eroa on kidutetun ja ei-kidutetun tunnustuksella, jos hän kertoo vain yhden nimen? Ei mitään. Nimi ei vielä riitä, vaan siihen tarvitaan muutakin. Ei-kidutetun antama nimi ei ole siis yhtään arvokkaampi todisteena kuin kidutetunkaan.
ks. yllä.
Toistona, epäoikeudenmukaisessa valtiossa (jollaisia valtaosa kiduttamista harjoittavista valtioista ovat) tämä tunnustuksessa esille noussut henkilö joutunee mitä suurimmalla todennäköisyydellä itsekin kidutetuksi olipa hän syyllinen tahi syytön. Valtakoneistolle on aivan sama onko kyseessä todellinen syyllinen vai ei, ja edelleen vrt. Neuvostoliitto ja muut diktatuurit.
Sen sijaan oikeusvaltiossa tällaistä vaaraa ei ole, olipa hän todellisuudessa syytön tai syyllinen, hänellä on oikeuksia aivan eri tavalla kuin valtioissa jotka syyllistyvät kidutukseen ja joita ei voida kutsua oikeusvaltioiksi.
En tietenkään haluaisi joutua oikeuteen, en koskaan. Mutta en olisi huolissani jos joku vain mainitsee minun nimeni. En muuten edes usko että joudun oikeuden eteen vain siksi koska joku on maininnut minun nimeni. Nyt menee päärynät ja omenat sekaisin.
Niin menee, nimittäin finnishninjalta. Oikeusvaltiossa sinun ei tarvitse olla huolissasi vaikka joku kuulustelussa (siis eri asia kuin kidutus) mainitsee nimesi - edellyttäen, että olet oikeasti syytön. Sen sijaan jos nimesi mainitaan valtiossa joka syyllistyy kidutukseen, tilanteesi onkin vallan jotain muuta - tutustupa kidutuksenuhrien kertomuksiin.
Eikö siis tutkintovankia voi kiduttaa? Tietenkin, jossain maissa tämä on käytäntö, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ja siitä huolimatta tutkintovankeudessa olevalla on oikeus lakimieheen.
Sellaiset maat eivät olekaan todellisia oikeusvaltioita, Suomi ei siis kuulu näihin maihin joissa tutkintovankeuteen joutunutta ihmistä kidutetaan - Suomessa harrastetaan kuulustelua ja se on tarkoin säädeltyä toimintaa kokonaisuudessaan, näin olen ymmärtänyt. Siinä myös vangilla on oikeutensa - kidutettaessa näin ei ole. Tarkoitin tässä yhdeydessä alunperin Suomea ja muita sivistyneinä itseään pitäviä valtioita, toisinaan kun lukee käytäntöä Yhdysvalloissa alkaa epäillä onko kyse enää sivistysvaltiosta.
Se mitä ajoin takaa on henkisen ja fyysisen kidutuksen ero - vai onko näillä käytännössä mitään eroa?
Jos todella harjoitetaan pitkäjänteistä henkistä kiduttamista ihmisen psyyke saadaan taatusti sortumaan samalla tavoin kuin fyysiseen kidutukseen turvauduttaessa.
Jos pysymme hetken vielä tällä henkisellä puolella, mikä saa sinut suhtaumaan henkiseen kidutukseen noin suvaitsevaisesti? Henkinen kidutus alkaa kun sellin ovi lukitaan. Sen jälkeen pidätetyllä ei ole enää omaa elämää, eikä omaa yksityisyyttä. Häntä voidaan pitää tässä tilassa jopa kuukausia.
Se jos hänellä on oikeus kieltäytyä ruokailusta ei poista henkistä kidutusta.
Tarkoitan, jos kerran hyväksyt tämän päivän henkisen kidutuksen, mikset voi hyväksyä fyysistä sellaista?
Ööö... missä minä hyväksyn henkisen kidutuksen? En missään.
Yritä ymmärtää, että minä kirjoitin Suomessa harjoitettavasta tutkintovankien kuulustelusta jota ei - kansanvälisten lakienkaan mukaan - rinnasteta millään muotoa kidutukseen. Siinä vangilla on oikeutensa, Suomessa niistä pidetään vieläpä varsin hyvin kiinni. Tärkeintä on se, että vangilla on oikeus asianajajaan ja lääkäriin sekä ruokaan ja tarpeelliseen lepoon.
Tutkintovankeus (Suomessa) voi olla kuulusteluineen joidenkin psyykeelle raskasta, mutta edelleenkään mikään taho ei rinnasta sitä henkiseen kidutukseen missään päin maailmaa, jos siis laillisuuden periaatteet täyttyvät ja vangitun oikeuksista pidetään huolta.
Muissa maissa tutkintovankeus pitää sisällään seikkoja joihin Amnesty tms. tahot kiinnittävät huomiota, esim. Venäjällä epäinhimillset olot ja pitkät tutkintovankeusajat (jopa vuosia).
Mikäli käyttöön otetaan kidutus tutkintovankeudessa sitä ei tule missään nimessä hyväksyä, olipa kidutus henkistä tai fyysistä.
Sinun kannattaisi tutustua siihen mitä henkisellä kidutuksella tarkoitetaan. Määritelmäsi mukaan tavallinen vankeustuomiokin täyttää henkisen kidutuksen määreet - ihminen on suljettu koppiin, hän ei saa päättää omista toimistaan, hän saattaa joutua elämään pelossa etc. (Kärjistän hivenen, ymmärtänet tämän).
Oletko koskaan istunut pidätettynä? Minä en ole, mutta eräs ystäväni kertoi minulle miten henkisesti kiduttavaa se voi olla. Moni kova jätkä kertoo itkien vaikka mitä kahden viikon istumisen jälkeen ja kaikki tämä on vain henkisen kidutuksen tulos. Koko kuulustelujärjelmä perustuu henkiseen kidutukseen, jonka avulla ihminen murtuu ennemmin tai myöhemmin.
Edelleenkään ketään ei kuitenkaan oikeusvaltiossa tuomita pelkästään omien tunnustustensa vuoksi - tuossa tapauksessa poliisin toiminta olisi helppoa koska aina löytyy psyykkisesti sairaita joilla on pakkomielle tunnustaa tehtyjä rikoksia.
Eihän tutkintovankeuden mikään lepokoti olekaan tarkoitus olla mutta jos nämä tutkintovankeuteen sijoitetut ihmiset haluttaisi saada murtumaan henkisellä kiduttamisella ei siihen tarvittaisi viikkokausien istuttamista sellissä ja ajoittaisia kuulusteluja.
Jos tutkintovankeutta pidetään sinällään kiduttamisena teoriassa maailman kaikki vangit ovat kidutuksen uhreja, tätäkö haet ajatuksellasi takaa?
Kerro, voisiko pamppu jalanpohjiin olla se nopeampi ja vaivattomampi keino tarvittavien tietojen hankkimiseen?
Riippuu täysin ihmisestä, syytönkin voi tunnustaa ihan mitä tahansa tekoja jos vähän pamputetaan, ja kuten todettua, valtioissa joissa syyllistytään kidutukseen syyllistytään yleensä muihinkin ihmisoikeusrikkomuksiin enkä minä ainakaan haluaisi elää sellaisessa valtiossa.
Henkilökohtaisesti ajaudun hieman ristiriitaisiin ajatuksiin kun mietin tätä. Tekisi mieleni sanoa; ei, moderni yhteiskunta ei tunnusta fyysistä kidutusta. Mutta, jos minä tietäisin että edessäni istuu psyykkisesti vahva tappaja, joka ei kerro mitään, mutta VOISI kertoa mihin piilotti puukon "pienen suostuttelun" avulla, harkitsisin tätä keinoa, jos se olisi minun päätettävissäni. Jos olisin ihan varma siitä, että edessäni istuu pienen tytön murhaaja, niin Jounia siteeraten, olisin valmis nostamaan häntä hieman ylöspäin, köyden avulla, saadakseni ratkaisevat lisätiedot.
Kuinka voit olla varma siitä, edessäsi istuu tappaja eikä vain viaton sivullinen jonka "tehokas" poliisi on ottanut kuulusteltavaksi? Eiköhän aihetodisteillakin päästä tuomioistuimessa varsin pitkälle (niitä voi olla muitakin kuin se puukko) - näin olen asian ymmärtänyt.
Näin Guantamon vankejahan kidutettiin myös musiikilla. Amerikkalaiset soittivat Metallicaa tunnista toiseen, kovalla äänenvoimakkuudella. Voin vain kuvitella... Ajattele itse jos joutuisit vastaavaan tilanteeseen, 24 tuntia talebaanin musiikkia torven täydeltä... Ja puhumme yhä "vain" henkisestä kidutuksesta.
Kuten todettua, lähes tulkoon jokaisen ihmisen saa jossain vaiheessa psyykkisesti murtumaan henkisellä kidutuksella - siis jos todella harjoitetaan henkistä kidutusta eikä mitään tavanomaista rutiiniluontoista kuulustelua jossa vangitulla on omat oikeutensa.
Minä olen kaikkea
kidutusta vastaan, sellaisen ei pidä kuulua oikeusvaltion käytäntöön, mutta en katso esim. Suomessa harjoitettavan tutkintovankien kuulustelun olevan henkistä kiduttamista - jos olisi, nousisi siitä vallan mahdoton kohu. Jos sinä sen koet kiduttamisen niin sitten puhumme vallan eri asioista.
vlad.
